Bíblia Católica
 

2. Aikakirja, 21

20. Hän oli kolmenkymmenen kahden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta. Ja hän meni pois kenenkään kaipaamatta, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin, mutta ei kuningasten hautoihin.

Versículos relacionados com 2. Aikakirja, 21:

Luku 2: sta 2: sta Chronicles kertoo kuninkaan Jeorão -tarinan, Jehoshaphatin pojan, joka hallitsi Juuda isänsä kuoleman jälkeen. Luku kuvaa sen pahuutta ja tämän seurauksia sen hallituskauteen ja kansalaisilleen. Alla on viisi jaetta, jotka liittyvät luvun käsiteltyihin aiheisiin:

Sananlaskut 29:2: "Kun vanhurskas sääntö, ihmiset iloitsevat; mutta kun jumalattomat hallitsevat, ihmiset valittavat." Tämä jae puhuu ihmisten oikeuden ja ilon välisestä suhteesta, josta Jeorão laiminlyövät hänen hallituskautensa.

Psalmi 106:39: "He saastuivat teoksillaan ja vioittuivat prostituutiota." Tämä jae puhuu Jeorão: n synnistä ja korruptiosta aiheuttaen Juudan kansan moraalisen heikkenemisen.

Sananlaskut 10:27: "Herran pelko pidentää elämää, mutta jumalattomien elämä lyhennetään." Tämä jae kuvaa rangaistusta, jonka Jeorão sai jumalattomuudestaan, sillä hänen elämänsä lyhensi hänen syntinsä.

Hesekiel 18:20: "Poika ei johda Isän vääryyttä, eikä Isä johda Pojan vääryyttä. Vanhurskas vanhurskaus on hänen päällään ja jumalattoman jumalattomuus on hänen päällään." Tämä jae puhuu henkilökohtaisesta vastuusta toimistamme, jota Jeorão jätettiin huomiotta seuraamalla hänen Jehoshaphat -isänsä jalanjälkiä, jotka myös tekivät syntiä.

1 Joh. 1:9: "Jos tunnustamme syntimme, hän on uskollinen ja vain antaa meille anteeksi syntimme ja puhdistaa meidät kaikesta epäoikeudenmukaisuudesta." Tämä jae puhuu Jumalan tarjoamasta parannuksesta ja anteeksiannosta niille, jotka tunnustavat syntinsä ja kääntyvät hänen puoleensa. Valitettavasti Jeorão ei osoittanut parannusta ja kärsi siten hänen toimintansa seurauksista.





“Queira o dulcíssimo Jesus conservar-nos na Sua graça e dar-nos a felicidade de sermos admitidos, quando Ele quiser, no eterno convívio…” São Padre Pio de Pietrelcina