1 Maccabees, 1
1. And it happened, after that Alexander son of Philip, the Macedonian, who came out of the land of Chettiim, had smitten Darius king of the Persians and Medes, that he reigned in his stead, the first over Greece,
1. Sittenkuin makedonialainen Aleksander, Filippuksen poika, joka oli lähtenyt liikkeelle kittiläisten maasta, oli voittanut persialaisten ja meedialaisten kuninkaan Dariuksen, tuli hän kuninkaaksi tämän sijaan - ennen hän oli ollut Kreikan kuninkaana.
2. And made many wars, and won many strong holds, and slew the kings of the earth,
2. Hän kävi monta sotaa, valloitti linnoitukset ja surmautti kuninkaat.
3. And went through to the ends of the earth, and took spoils of many nations, insomuch that the earth was quiet before him; whereupon he was exalted and his heart was lifted up.
3. Hän tunkeutui maan ääriin asti ja sai saalista lukuisilta kansoilta. Kun nyt maa oli kukistettuna hänen edessään, kävi hän ylpeäksi, ja hänen sydämensä paisui.
4. And he gathered a mighty strong host and ruled over countries, and nations, and kings, who became tributaries unto him.
4. Hän kokosi ylen vahvan sotajoukon ja vallitsi maita, kansoja ja valtakuntia, ja ne tulivat hänelle veronalaisiksi.
5. And after these things he fell sick, and perceived that he should die.
5. Mutta sen jälkeen hän joutui tautivuoteelle, ja kun hän tunsi kuolevansa,
6. Wherefore he called his servants, such as were honourable, and had been brought up with him from his youth, and parted his kingdom among them, while he was yet alive.
6. kutsui hän luoksensa kaikki ylhäisimmät palvelijansa, jotka nuoruudesta asti olivat yhdessä kasvatetut hänen kanssaan, ja jakoi vielä eläessään heille valtakuntansa.
7. So Alexander reigned twelves years, and then died.
7. Aleksander kuoli hallittuaan kaksitoista vuotta,
8. And his servants bare rule every one in his place.
8. ja hänen palvelijansa saivat vallan, kukin alueellansa.
9. And after his death they all put crowns upon themselves; so did their sons after them many years: and evils were multiplied in the earth.
9. Ja he ottivat kaikki hänen kuolemansa jälkeen kuninkaanarvon, ja samoin heidän poikansa heidän jälkeensä, monet vuodet. Ja he tekivät paljon pahaa maassa.
10. And there came out of them a wicked root Antiochus surnamed Epiphanes, son of Antiochus the king, who had been an hostage at Rome, and he reigned in the hundred and thirty and seventh year of the kingdom of the Greeks.
10. Heistä polveutui syntinen vesa, Antiokus Epifanes, kuningas Antiokuksen poika; hän oli ollut panttivankina Roomassa, ja hän tuli kuninkaaksi sadantena kolmantenakymmenentenä seitsemäntenä vuotena kreikkalaisten hallituskautta.
11. In those days went there out of Israel wicked men, who persuaded many, saying, Let us go and make a covenant with the heathen that are round about us: for since we departed from them we have had much sorrow.
11. Siihen aikaan nousi Israelista jumalattomia miehiä, ja he saivat monet puolelleen puhuen: "Lähtekäämme ja tehkäämme liitto pakanain kanssa, jotka ovat ympärillämme. Sillä siitä asti kuin me heistä erosimme ovat meitä kohdanneet monet onnettomuudet."
12. So this device pleased them well.
12. Tämä puhe oli heille mieleen.
13. Then certain of the people were so forward herein, that they went to the king, who gave them licence to do after the ordinances of the heathen:
13. Ja eräät kansasta olivat valmiit lähtemään kuninkaan tykö; hän antoi heille vallan ottaa käytäntöön pakanain menot.
14. Whereupon they built a place of exercise at Jerusalem according to the customs of the heathen:
14. Niin he rakensivat Jerusalemiin rakennuksen ruumiinharjoituksia varten pakanain tavan mukaan.
15. And made themselves uncircumcised, and forsook the holy covenant, and joined themselves to the heathen, and were sold to do mischief.
15. Ja he toimituttivat itselleen esinahan ja luopuivat pyhästä liitosta, yhtyen pakanoihin ja myyden itsensä pahaa tekemään.
16. Now when the kingdom was established before Antiochus, he thought to reign over Egypt that he might have the dominion of two realms.
16. Kun Antiokus näki valtansa lujittuneen, mieli hän päästä myös Egyptin kuninkaaksi, tullakseen siten kahden valtakunnan kuninkaaksi.
17. Wherefore he entered into Egypt with a great multitude, with chariots, and elephants, and horsemen, and a great navy,
17. Hän hyökkäsi Egyptiin vahvalla sotajoukolla, vaunuilla, norsuilla ja ratsumiehillä sekä suurella laivastolla
18. And made war against Ptolemee king of Egypt: but Ptolemee was afraid of him, and fled; and many were wounded to death.
18. ja kävi sotaa Ptolemaiosta, Egyprin kuningasta, vastaan. Mutta Ptolemaios kääntyi hänen edestään pakoon, ja moni kaatui lävistettynä.
19. Thus they got the strong cities in the land of Egypt and he took the spoils thereof.
19. He valloittivat Egyptin linnoitetut kaupungit, ja hän sai Egyptistä saalista.
20. And after that Antiochus had smitten Egypt, he returned again in the hundred forty and third year, and went up against Israel and Jerusalem with a great multitude,
20. Kun Antiokus oli voittanut Egyptin, niin hän kääntyi takaisin vuonna 143 ja lähti Israelia ja Jerusalemia vastaan, johdossaan vahva sotajoukko.
21. And entered proudly into the sanctuary, and took away the golden altar, and the candlestick of light, and all the vessels thereof,
21. Hän röyhkeydessään pyhäkköön, otti kultaisen alttarin ja lampunjalan sekä kaikki siihen kuuluvat kalut,
22. And the table of the shewbread, and the pouring vessels, and the vials. and the censers of gold, and the veil, and the crown, and the golden ornaments that were before the temple, all which he pulled off.
22. näkyleipäpöydän, kannut ja maljat ja kultaiset suitsutusastiat, esiripun, seppeleet ja kultaisen koristuksen temppelin etuseinältä ja kuori pois kaiken metallipäällyksen.
23. He took also the silver and the gold, and the precious vessels: also he took the hidden treasures which he found.
23. Hän otti kullan ja hopean ja kallisarvoiset astiat; hän otti myös kätketyt aarteet, mitä vain löysi.
24. And when he had taken all away, he went into his own land, having made a great massacre, and spoken very proudly.
24. Ja otettuaan kaiken hän läksi omaan maahansa. Vielä hän pani toimeen verilöylyn ja lausui suuria herjauksia.
25. Therefore there was a great mourning in Israel, in every place where they were;
25. Silloin tuli suuri suru Israeliin, kaikkiin sen paikkakuntiin,
26. So that the princes and elders mourned, the virgins and young men were made feeble, and the beauty of women was changed.
26. ja päämiehet ja vanhimmat huokailivat, neitsyet ja nuorukaiset olivat voimattomat, ja naisten kauneus katosi.
27. Every bridegroom took up lamentation, and she that sat in the marriage chamber was in heaviness,
27. Jokainen ylkä viritti valituslaulun, ja morsian kammiossaan murehti.
28. The land also was moved for the inhabitants thereof, and all the house of Jacob was covered with confusion.
28. Maa vapisi asukastensa tähden, ja koko Jaakobin huone peittyi häpeään.
29. And after two years fully expired the king sent his chief collector of tribute unto the cities of Juda, who came unto Jerusalem with a great multitude,
29. Kaksi vuotta sen jälkeen kuningas lähetti ylimmäisen veronkantajan Juudan kaupunkeihin; hän tuli Jerusalemiin vahva sotajoukko mukanansa.
30. And spake peaceable words unto them, but all was deceit: for when they had given him credence, he fell suddenly upon the city, and smote it very sore, and destroyed much people of Israel.
30. Ja hän puhui heille kavalasti rauhallisia sanoja, niin että he uskoivat häntä. Mutta äkkiarvaamatta hän hyökkäsi kaupungin kimppuun, tuotti sille suuren tappion ja surmautti paljon väkeä Israelissa.
31. And when he had taken the spoils of the city, he set it on fire, and pulled down the houses and walls thereof on every side.
31. Ja ryöstettyään kaupungin hän poltti sen tulella ja repi maahan sen talot ja muurit sen ympäriltä.
32. But the women and children took they captive, and possessed the cattle.
32. He veivät vangeiksi naiset ja lapset ja anastivat karjan.
33. Then builded they the city of David with a great and strong wall, and with mighty towers, and made it a strong hold for them.
33. Daavidin kaupungin he varustivat suurella ja vahvalla muurilla ja vahvoilla torneilla, niin että siitä tuli heille linnoitus.
34. And they put therein a sinful nation, wicked men, and fortified themselves therein.
34. Sitten he sijoittivat sinne syntistä väkeä, jumalattomia miehiä, jotka sinne linnoittautuivat.
35. They stored it also with armour and victuals, and when they had gathered together the spoils of Jerusalem, they laid them up there, and so they became a sore snare:
35. Ja he varasivat sinne aseita ja ruokatarpeita ja panivat sinne Jerusalemista keräämänsä saaliin. Siitä linnasta tuli suuri paula.
36. For it was a place to lie in wait against the sanctuary, and an evil adversary to Israel.
36. Ja siitä tuli paikka, josta pyhäkköä väijyttiin, ja Israelin paha vastustaja kaikeksi ajaksi.
37. Thus they shed innocent blood on every side of the sanctuary, and defiled it:
37. Ja he vuodattivat viatonta verta pyhäkön ympärillä ja he saastuttivat pyhäkön.
38. Insomuch that the inhabitants of Jerusalem fled because of them: whereupon the city was made an habitation of strangers, and became strange to those that were born in her; and her own children left her.
38. Silloin pakenivat heidän tähtensä Jerusalemin asukkaat ja siitä tuli muukalaisten asuinsija. Se tuli vieraaksi omille vesoillensa, ja sen lapset jättivät sen.
39. Her sanctuary was laid waste like a wilderness, her feasts were turned into mourning, her sabbaths into reproach her honour into contempt.
39. Sen pyhäkkö tuli autioksi kuin erämaa, sen juhlat muuttuivat murheeksi, sen sapatit pilkaksi, sen kunnia halveksumiseksi.
40. As had been her glory, so was her dishonour increased, and her excellency was turned into mourning.
40. Niin suuri kuin oli ollut sen kunnia, oli nyt sen häpeä, ja sen ylevyys muuttui murheeksi.
41. Moreover king Antiochus wrote to his whole kingdom, that all should be one people,
41. Ja kuningas antoi käskyn koko valtakunnallensa, että kaikkien oli oltava yksi kansa,
42. And every one should leave his laws: so all the heathen agreed according to the commandment of the king.
42. ja että jokaisen oli luovuttava omista tavoistansa; ja kaikki pakanakansat alistuivat kuninkaan käskyyn.
43. Yea, many also of the Israelites consented to his religion, and sacrificed unto idols, and profaned the sabbath.
43. Myös moni israelilainen mielistyi hänen jumalanpalvelukseensa ja uhrasi epäjumalille ja saastutti sapatin.
44. For the king had sent letters by messengers unto Jerusalem and the cities of Juda that they should follow the strange laws of the land,
44. Sitten kuningas lähetti sanansaattajia viemään käskykirjeet Jerusalemiin ja Juudan kaupunkeihin, että heidän tuli noudattaa tapoja, jotka olivat maalle vieraita,
45. And forbid burnt offerings, and sacrifice, and drink offerings, in the temple; and that they should profane the sabbaths and festival days:
45. tauota uhraamasta polttouhreja, teurasuhreja ja juomauhria pyhäkössä ja saastuttaa sapatit ja juhlat,
46. And pollute the sanctuary and holy people:
46. ja tahrata pyhäkkö ja pyhät,
47. Set up altars, and groves, and chapels of idols, and sacrifice swine's flesh, and unclean beasts:
47. rakentaa uhrikukkuloita, pyhiä lehtoja ja epäjumalanhuoneita ja uhrata sikoja ja muita saastaisia eläimiä,
48. That they should also leave their children uncircumcised, and make their souls abominable with all manner of uncleanness and profanation:
48. ja jättää poikalapsensa ympärileikkaamattomiksi, tahrata sielunsa kaikella, mikä oli saastaista ja iljettävää, ja niin
49. To the end they might forget the law, and change all the ordinances.
49. unhottaa laki ja muuttaa kaikki sen säädökset.
50. And whosoever would not do according to the commandment of the king, he said, he should die.
50. Ja ken ei tehnyt kuninkaan käskyn mukaan, se oli rangaistava kuolemalla.
51. In the selfsame manner wrote he to his whole kingdom, and appointed overseers over all the people, commanding the cities of Juda to sacrifice, city by city.
51. Kaikki nämä hän julistutti valtakunnalleen. Ja hän asetti tarkastusmiehet koko kansalle ja käski Juudan kaupunkien uhrata, kunkin kohdaltansa.
52. Then many of the people were gathered unto them, to wit every one that forsook the law; and so they committed evils in the land;
52. Ja useat kansasta liittyivät heihin, kaikki ne, jotka olivat valmiit hylkäämään lain. He saivat aikaan pahaa maassa
53. And drove the Israelites into secret places, even wheresoever they could flee for succour.
53. ja pakottivat israelilaiset lymyämään piilopaikkoihin, mihin ikinä pääsivät.
54. Now the fifteenth day of the month Casleu, in the hundred forty and fifth year, they set up the abomination of desolation upon the altar, and builded idol altars throughout the cities of Juda on every side;
54. Viidentenätoista päivänä kislev-kuuta vuonna 145 he pystyttivät "hävityksen kauhistuksen" alttarille, ja kaikkialle Juudan kaupunkeihin he rakensivat uhrikukkuloita,
55. And burnt incense at the doors of their houses, and in the streets.
55. ja he uhrasivat talojen ovilla ja kaduilla.
56. And when they had rent in pieces the books of the law which they found, they burnt them with fire.
56. Ja lainkirjat, jotka he löysivät, he repivät rikki ja polttivat tulessa.
57. And whosoever was found with any the book of the testament, or if any committed to the law, the king's commandment was, that they should put him to death.
57. Ja jos joltakin löydettiin liiton kirja, tai jos joku pitäytyi lakiin, hänet tuomitsi kuninkaan julistus kuolemaan.
58. Thus did they by their authority unto the Israelites every month, to as many as were found in the cities.
58. Niin he valtaansa käyttäen menettelivät kaupungeissa Israelia vastaan, kuukausi kuukaudelta niitä vastaan, jotka tavattiin.
59. Now the five and twentieth day of the month they did sacrifice upon the idol altar, which was upon the altar of God.
59. Ja kuukauden kahdentenakymmenentenä viidentenä päivänä he uhrasivat epäjumalanalttarilla, joka oli pystytetty polttouhrialttarille.
60. At which time according to the commandment they put to death certain women, that had caused their children to be circumcised.
60. Ja vaimot, jotka olivat ympärileikkauttaneet lapsensa, he tappoivat, niinkuin oli käsketty,
61. And they hanged the infants about their necks, and rifled their houses, and slew them that had circumcised them.
61. hirttäen tällöin pienet lapset äitiensä kaulaan; heidän kotiväkensä sekä miehet, jotka olivat toimittaneet ympärileikkauksen, he niinikään tappoivat.
62. Howbeit many in Israel were fully resolved and confirmed in themselves not to eat any unclean thing.
62. Mutta monet Israelista pysyivät vahvoina ja päättivät lujasti olla syömättä mitään saastaista.
63. Wherefore the rather to die, that they might not be defiled with meats, and that they might not profane the holy covenant: so then they died.
63. He tahtoivat mieluummin kuolla kuin sastuttaa itsensä ruuilla ja häväistä pyhää liittoa. Ja niin he menettivät henkensä.
64. And there was very great wrath upon Israel.
64. Ja ylen suuri viha painoi Israelia.
