Wisdom of Solomon, 11

1. She prospered their works in the hand of the holy prophet.

1. Se antoi heidän tekojensa menestyä pyhän profeetan käden kautta.

2. They went through the wilderness that was not inhabited, and pitched tents in places where there lay no way.

2. He kulkivat halki aution erämaan ja pystyttivät telttoja tiettömiin seutuihin.

3. They stood against their enemies, and were avenged of their adversaries.

3. He tekivät vastarintaa vihollisille ja löivät vihamiehensä pakoon.

4. When they were thirsty, they called upon thee, and water was given them out of the flinty rock, and their thirst was quenched out of the hard stone.

4. He kärsivät janoa ja huusivat sinua avuksensa, ja heille annettiin vettä kovasta kalliosta ja janoon lääkitystä kovasta kivestä.

5. For by what things their enemies were punished, by the same they in their need were benefited.

5. Sillä se, millä kuritettiin heidän vihamiehiänsä, koitui heille hyväksi, kun he olivat hädässä.

6. For instead of of a perpetual running river troubled with foul blood,

6. Noilta toisilta samensi murhaveri ehtymättömästä lähteestä tulevan virran

7. For a manifest reproof of that commandment, whereby the infants were slain, thou gavest unto them abundance of water by a means which they hoped not for:

7. rangaistukseksi käskystä murhata lapset, näille sinä annoit odottamatta runsaasti vettä,

8. Declaring by that thirst then how thou hadst punished their adversaries.

8. osoitettuasi sillä janolla, jota he silloin tunsivat, kuinka sinä olit rangaissut heidän vastustajiansa.

9. For when they were tried albeit but in mercy chastised, they knew how the ungodly were judged in wrath and tormented, thirsting in another manner than the just.

9. Sillä kun heitä näin koeteltiin, vaikka vain lempeästi kurittamalla, käsittivät he, kuinka kidutettiin jumalattomia, vihassa tuomittuja.

10. For these thou didst admonish and try, as a father: but the other, as a severe king, thou didst condemn and punish.

10. Sillä heitä itseänsä sinä koettelit neuvoen kuin isä, mutta noita toisia sinä rankaisit tuomiten kuin ankara kuningas.

11. Whether they were absent or present, they were vexed alike.

11. Ja olivatpa he poissa tai läsnä, heitä vaivattiin yhtäläisesti.

12. For a double grief came upon them, and a groaning for the remembrance of things past.

12. Sillä kaksinkertainen murhe valtasi heidät, ja tuska heidän muistellessaan menneitä.

13. For when they heard by their own punishments the other to be benefited, they had some feeling of the Lord.

13. Sillä kun he kuulivat, että heidän kärsimänsä kuritukset koituivat noille toisille hyväksi, niin he havaitsivat siinä Herran.

14. For whom they respected with scorn, when he was long before thrown out at the casting forth of the infants, him in the end, when they saw what came to pass, they admired.

14. Sillä häntä, jonka he kerran olivat panneet heitteille ja viskanneet pois, jonka he pilkaten olivat hyljänneet, häntä he ihmettelivät, nähdessään miten lopulta kävi, kun saivat kärsiä janoa aivan toisella tapaa kuin vanhurskaat.

15. But for the foolish devices of their wickedness, wherewith being deceived they worshipped serpents void of reason, and vile beasts, thou didst send a multitude of unreasonable beasts upon them for vengeance;

15. Rangaistukseksi heidän vääryytensä mielettömistä ajatuksista, joiden eksyttäminä he palvelivat järjettömiä matelijoita ja ilkeitä kuoriaisia, sinä lähetit heidän kimppuunsa suuren joukon järjettömiä eläimiä,

16. That they might know, that wherewithal a man sinneth, by the same also shall he be punished.

16. että he oppisivat huomaamaan, että jokaista rangaistaan juuri sillä, millä hän syntiä tekee.

17. For thy Almighty hand, that made the world of matter without form, wanted not means to send among them a multitude of bears or fierce lions,

17. Sillä sinun kaikkivoivalle kädellesi, joka loi maailman muodottomasta aineesta, olisi ollut helppo lähettää heidän päällensä suuri joukko karhuja tai rohkeita leijonia,

18. Or unknown wild beasts, full of rage, newly created, breathing out either a fiery vapour, or filthy scents of scattered smoke, or shooting horrible sparkles out of their eyes:

18. taikka vartavasten luotuja raivoisia, ennen tuntemattomia petoja, jotka olisivat joko syösseet tulta puuskuvaa hengitystä, tai levittäneet sähisevää savua taikka salamoineet silmistänsä hirmuisia kipinöitä,

19. Whereof not only the harm might dispatch them at once, but also the terrible sight utterly destroy them.

19. petoja, jotka eivät ainoastaan raatelemalla olisi voineet perinjuurin murskata heitä, vaan jotka jo peljättävällä näöllänsä olisivat voineet heidät tuhota.

20. Yea, and without these might they have fallen down with one blast, being persecuted of vengeance, and scattered abroad through the breath of thy power: but thou hast ordered all things in measure and number and weight.

20. Ja ilman näitäkin he olisivat voineet kaatua yhdestä ainoasta tuulenhenkäyksestä vanhurskaan koston takaa-ajamina ja sinun voimasi hengen hajottamina. Mutta sinä olet järjestänyt kaikki mitan ja luvun ja painon mukaan.

21. For thou canst shew thy great strength at all times when thou wilt; and who may withstand the power of thine arm?

21. Sillä suuri väkevyys on aina sinun tykönäsi; ja kuka voi vastustaa sinun käsivartesi voimaa?

22. For the whole world before thee is as a little grain of the balance, yea, as a drop of the morning dew that falleth down upon the earth.

22. Sillä niinkuin tomuhiukkanen vaakakupissa on koko maailma sinun edessäsi, ja niinkuin kastepisara, joka aamulla lankeaa maan päälle.

23. But thou hast mercy upon all; for thou canst do all things, and winkest at the sins of men, because they should amend.

23. Mutta sinä olet armollinen kaikille, koska sinä voit kaiken; ja sinä katsot ihmisten syntien ohitse, että he tekisivät parannuksen.

24. For thou lovest all the things that are, and abhorrest nothing which thou hast made: for never wouldest thou have made any thing, if thou hadst hated it.

24. Sillä sinä rakastat kaikkia olevaisia, etkä inhoa ainoatakaan niistä, jotka olet tehnyt: et sinä myöskään ole luonut mitään, mitä vihaisit.

25. And how could any thing have endured, if it had not been thy will? or been preserved, if not called by thee?

25. Ja kuinka voisi mikään pysyä ilman sinun tahtoasi, taikka kuinka voisi säilyä se, jota et sinä ole kutsunut eloon?

26. But thou sparest all: for they are thine, O Lord, thou lover of souls.

26. Mutta sinä säälit kaikkia, koska ne ovat sinun, oi Herra, joka rakastat eläviä.