Tobit, 11

1. After these things Tobias went his way, praising God that he had given him a prosperous journey, and blessed Raguel and Edna his wife, and went on his way till they drew near unto Nineve.

1. Senjälkeen Tobias lähti matkalle, ja hän kiitti Jumalaa siitä, että hän oli tehnyt hänen matkansa onnelliseksi. Ja hän sanoi jäähyväiset Raguelille ja hänen vaimolleen Ednalle. Sitten hän kulki eteenpäin, kunnes saapui Niinivee läheisyyteen.

2. Then Raphael said to Tobias, Thou knowest, brother, how thou didst leave thy father:

2. SilloinRaafael sanoi Tobiaalle: »Etkö tiedä, veljeni, kuinka oli isäsi laita lähtiessäsi hänen luotansa?

3. Let us haste before thy wife, and prepare the house.

3. Kiiruhtakaamme vaimosi edellä ja laittakaamme talo järjestykseen.

4. And take in thine hand the gall of the fish. So they went their way, and the dog went after them.

4. Ja ota kalan sappi käteesi.» Sitten he lähtivät matkalle, ja koira seurasi heitä.

5. Now Anna sat looking about toward the way for her son.

5. Mutta hHanna istui ja katsoi tietä pitkin nähdäkseen poikansa.

6. And when she espied him coming, she said to his father, Behold, thy son cometh, and the man that went with him.

6. Ja kun hän huomasi hänen tulevan, sanoi hän hänen isälleen: »Katso, poikani tulee ja mies, joka lähti hänen kanssaan».

7. Then said Raphael, I know, Tobias, that thy father will open his eyes.

7. Ja Raafael sanoi: »Minä tiedän, että isäsi tulee avaamaan silmänsä.

8. Therefore anoint thou his eyes with the gall, and being pricked therewith, he shall rub, and the whiteness shall fall away, and he shall see thee.

8. Voitele sapella hänen silmänsä; kun hän tuntee kirvelyä, niin hän hieroo niitä, ja valkeat pilkut putoavat pois, ja hän näkee sinut.»

9. Then Anna ran forth, and fell upon the neck of her son, and said unto him, Seeing I have seen thee, my son, from henceforth I am content to die. And they wept both.

9. Mutta Hanna kiiruhti heitä vastaan ja lankesi poikansa kaulaan ja sanoi hänelle: »Minä olen nähnyt sinut, lapseni, nyt tahtoisin kuolla». Ja he molemmat purskahtivat itkuun.

10. Tobit also went forth toward the door, and stumbled: but his son ran unto him,

10. Silloin Toobit meni ovelle ja oli loukata itsensä. Mutta poika riensi häntä vastaan,

11. And took hold of his father: and he strake of the gall on his fathers' eyes, saying, Be of good hope, my father.

11. tarttui isäänsä ja siveli sapella isänsä silmiä sanoen: »Ole turvallisella mielellä, isä».

12. And when his eyes began to smart, he rubbed them;

12. Kun nyt silmiä alkoi kirvellä, hieroi hän niitä.

13. And the whiteness pilled away from the corners of his eyes: and when he saw his son, he fell upon his neck.

13. Silloin lähtivät hänen silmistään valkoiset pilkut, ja hän näki poikansa ja lankesi hänen kaulaansa

14. And he wept, and said, Blessed art thou, O God, and blessed is thy name for ever; and blessed are all thine holy angels:

14. ja purskahti itkuun ja sanoi: »Ylistettävä olet sinä, Jumala, ylistettävä sinun nimesi iankaikkisesti, ja ylistettävät kaikki sinun pyhät enkelisi.

15. For thou hast scourged, and hast taken pity on me: for, behold, I see my son Tobias. And his son went in rejoicing, and told his father the great things that had happened to him in Media.

15. Sillä sinä olet kurittanut minua, mutta olet nyt minua armahtanut. Katso, minä näen poikani Tobiaan.» Silloin hänen poikansa meni riemuiten huoneeseen; ja hän kertoi isälleen, mitä suurta ja ihmeellistä hänelle oli tapahtunut Meediassa.

16. Then Tobit went out to meet his daughter in law at the gate of Nineve, rejoicing and praising God: and they which saw him go marvelled, because he had received his sight.

16. Senjälkeen Toobit meni ulos kohtaamaan miniänsä Niiniveen portille; ja hän iloitsi ja kiitti Jumalaa. Ja ne, jotka näkivät hänen käyvän, ihmettelivät sitä, että hän oli saanut näkönsä.

17. But Tobias gave thanks before them, because God had mercy on him. And when he came near to Sara his daughter in law, he blessed her, saying, Thou art welcome, daughter: God be blessed, which hath brought thee unto us, and blessed be thy father and thy mother. And there was joy among all his brethren which were at Nineve.

17. Mutta Toobit tunnusti heidän edessään, että Jumala oli armahtanut häntä. Ja kun Toobit lähesty miniäänsä Saaraa, tervehti hän häntä sanoen: »Ole tervetullut, tyttäreni; ylistetty olkoon Jumala, joka on tuonnut sinnut meidän tykömme, niin olkoot myös isäsi ja äitisi». Ja kaiken hänen veljiensä keskuudessa Niinivessä oli ilo.

18. And Achiacharus, and Nasbas his brother's son, came:

18. Myös Akiakar ja hänen veljensä poika Nasbas saapuivat häihin.

19. And Tobias' wedding was kept seven days with great joy.

19. Ja Tobiaan häitä vietettiin ilon vallitessa seitsemän päivää.