Cattolica Bibbia
 

Joosuan kirja, 14

4. Sillä joosefilaisia oli kaksi sukukuntaa, Manasse ja Efraim; ja leeviläisille ei annettu osuutta maahan, vaan ainoastaan kaupunkeja heidän asuaksensa sekä niiden laidunmaat heidän karjaansa ja omaisuuttansa varten.

Versi relativi a Joosuan kirja, 14:

Joshua -luvussa 14 kuvataan, kuinka Kanaanin maa jaettiin Israelin heimojen kesken, ja Calebin, joka on yksi Mooseksen luvattuun maahan lähettämistä vakoojista, pyysi Joshua antamaan hänelle osan maata, joka oli luvattu hänelle jumalalle . Caleb on esimerkki uskosta ja sinnikkyydestä, koska hän oli edelleen halukas taistelemaan perinnöstään maan päällä. Tässä on viisi jaetta, jotka liittyvät Joshua 14: ssä käsiteltyihin aiheisiin:

5. Moos. 1:36: "Pelasta Caleb, Jefonén poika; hän näkee sen, ja astunut maa antaa hänelle ja hänen poikansa, koska hän on jatkanut seuraamaan Herraa." Tämä jae liittyy lupaukseen, jonka Jumala antoi Calebille, että hän saa osan maasta luvatussa maassa uskonsa ja kuuliaisuutensa vuoksi.

Heprealaiset 3:14: "Sillä meistä tehdään Kristuksen osallistujia, jos vetämme tiukasti luottamuksemme periaatteen loppuun." Tämä jae liittyy ajatukseen sinnikkyydestä ja luottamuksesta Jumalaan, jonka Caleb on osoittanut koko elämänsä ajan ja on esimerkki kaikille uskoville.

Psalmi 37:4: "Plendate Herra, ja hän tyydyttää sydämesi toiveet." Tämä jae liittyy siihen tosiasiaan, että Caleb on uskonut Jumalaan antamaan hänelle luvattujen maa -osan ja että tämä luottamus palkittiin.

Efesolaiset 6:10: "Muissa veljeni, vahvistaa sinua Herrassa ja voimasi voimassa." Tämä jae liittyy ajatukseen, että Jumalan vahvuus ja voima ovat välttämättömiä uskon ja kuuliaisuuden jatkamiseksi, aivan kuten Caleb on tehnyt.

Psalmi 27:14: "Odota Herraa; rohkaise sinua ja vahvista sydäntäsi; odota siksi Herran puolesta." Tämä jae liittyy ajatukseen, että Caleb on odottanut kärsivällisesti Jumalan lupauksen täyttämistä ja että kaikkien uskovien on luotettava ja odotettava Herraa täyttämään lupauksensa ja suunnitelmansa elämässään.





“A ingenuidade e’ uma virtude, mas apenas ate certo ponto; ela deve sempre ser acompanhada da prudência. A astúcia e a safadeza, por outro lado, são diabólicas e podem causar muito mal.” São Padre Pio de Pietrelcina