Cattolica Bibbia
 

Johanneksen evankeliumi, 4

10. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: 'Anna minulle juoda', niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä."

Versi relativi a Johanneksen evankeliumi, 4:

Johanneksen evankeliumin luku 4 raportoi Jeesuksen kokouksen samarialaisen naisen kanssa Jaakobin kaivon vieressä. Keskustelun aikana Jeesus paljastaa, että hän on odotettu Messias ja nainen jakaa uutiset maanmiehilleen. Alla on viisi jaketta, jotka liittyvät tässä luvussa käsitettyihin aiheisiin:

1. Kor. 3:6: "Istuin, Apollo kastelin, mutta Jumala antoi kasvun." Tämä jae viittaa sadon metaforiin, jota Jeesus käyttää keskustelun aikana samarialaisen naisen kanssa, osoittaen, että hänen istuttamansa siemenet itävät iankaikkiseen elämään.

Joh. 6:35: "Minä olen elämän leipä, se, joka minun luokseni tulee, ei ole nälkäinen, ja se, joka uskoo minuun, ei koskaan janoinen." Tässä jakeessa Jeesus käyttää metaforista kieltä selittääkseen, että hän on elävän veden lähde, joka sammuttaa samarialaisen naisen henkisen janon.

Psalmi 36:9: "Sillä elämän lähde on sinussa; valon ansiosta näemme valon." Tämä psalmi liittyy Jeesuksen ilmoitukseen samarialaiselle naiselle elävän veden lähteenä ja valon, joka ohjaa pelastusta.

Joh. 7:38: "Kuka tahansa, joka uskoo minuun, kuten Raamattu sanoo, elävän veden joet kulkevat hänen kohdustaan." Tämä jae liittyy elävän veden metaforiin, jota Jeesus käyttää samarialaisen naisen kanssa käydyn keskustelun aikana ja osoittaa, kuinka usko Jeesukseen voi ylittää siunaukset muille.

1. Joh. 4:16: "Ja me tiedämme ja uskomme rakkauteen, joka Jumalalla on meille. Jumala on rakkautta, ja se, joka on rakastunut, pysyy Jumalassa ja Jumalassa hänessä." Tämä jae liittyy rakkauden viestiin, jonka Jeesus jakaa samarialaisen naisen kanssa, ja osoittaa, kuinka usko Jumalaan voi muuttaa ihmisten elämää.





“Pobres e desafortunadas as almas que se envolvem no turbilhão de preocupações deste mundo. Quanto mais amam o mundo, mais suas paixões crescem, mais queimam de desejos, mais se tornam incapazes de atingir seus objetivos. E vêm, então, as inquietações, as impaciências e terríveis sofrimentos profundos, pois seus corações não palpitam com a caridade e o amor. Rezemos por essas almas desafortunadas e miseráveis, para que Jesus, em Sua infinita misericórdia, possa perdoá-las e conduzi-las a Ele.” São Padre Pio de Pietrelcina