1 Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauteen pyritte, te jotka Herraa etsitte. Katsokaa kalliota, josta olette lohkaistut, ja kaivos-onkaloa, josta olette kaivetut.
2 Katsokaa Aabrahamia, isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti. Sillä hän oli vain yksi, kun minä hänet kutsuin; mutta minä siunasin hänet ja enensin hänet.
3 Niin Herra lohduttaa Siionin, lohduttaa kaikki sen rauniot, hän tekee sen erämaasta kuin Eedenin ja sen arosta kuin Herran puutarhan; siellä on oleva riemu ja ilo, kiitos ja ylistysvirren ääni.
4 Kuuntele minua, kansani, kuule minua, kansakuntani, sillä minusta lähtee laki, ja minä panen oikeuteni valkeudeksi kansoille.
5 Lähellä on minun vanhurskauteni, minun autuuteni ilmestyy, minun käsivarteni tuomitsevat kansat; minua odottavat merensaaret ja panevat toivonsa minun käsivarteeni.
6 Nostakaa silmänne taivasta kohti ja katsokaa maata, joka alhaalla on, sillä taivaat katoavat kuin savu ja maa hajoaa kuin vaate ja sen asukkaat kuolevat kuin sääsket, mutta minun autuuteni pysyy iankaikkisesti, ja minun vanhurskauteni ei kukistu.
7 Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauden tunnette, kansa, jonka sydämessä on minun lakini: älkää peljätkö ihmisten pilkkaa älkääkä kauhistuko heidän herjauksiansa.
8 Sillä koi syö heidät niinkuin vaatteen, koiperhonen syö heidät niinkuin villan, mutta minun vanhurskauteni pysyy iankaikkisesti, minun autuuteni polvesta polveen.
9 Heräjä, heräjä, pukeudu voimaan, sinä Herran käsivarsi; heräjä niinkuin muinaisina päivinä, ammoisten sukupolvien aikoina. Etkö sinä ole se, joka löit Rahabin kuoliaaksi, joka lävistit lohikäärmeen?
10 Etkö sinä ole se, joka kuivasit meren, suuren syvyyden vedet, joka teit meren syvänteet tieksi lunastettujen kulkea?
11 Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.
12 Minä, minä olen teidän lohduttajanne; mikä olet sinä, että pelkäät ihmistä, joka on kuolevainen, ihmislasta, jonka käy niinkuin ruohon,
13 ja unhotat Herran, joka on sinut tehnyt, joka on levittänyt taivaan ja perustanut maan, ja vapiset alati, kaiket päivät, sortajan vihaa, kun hän tähtää tuhotaksensa? Mutta missä on sortajan viha?
14 Pian päästetään kumaraan koukistunut vapaaksi kahleistaan: ei hän kuole, ei kuoppaan jää, eikä häneltä leipä puutu.
15 Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka liikutan meren, niin että sen aallot pauhaavat, jonka nimi on Herra Sebaot.
16 Ja minä olen pannut sanani sinun suuhusi, minä olen kätkenyt sinut käteni varjoon, pystyttääkseni taivaan ja perustaakseni maan ja sanoakseni Siionille: "Sinä olet minun kansani."
17 Heräjä, heräjä, nouse, Jerusalem, sinä joka olet juonut Herran kädestä hänen vihansa maljan, joka olet päihdyttävän pikarin juonut, tyhjäksi särpinyt.
18 Ei kukaan kaikista lapsista, jotka hän oli synnyttänyt, ollut häntä taluttamassa; ei kukaan kaikista lapsista, jotka hän oli kasvattanut, hänen käteensä tarttunut.
19 Nämä kohtasivat sinua kaksittain - kuka sinua surkuttelee - tuho ja turmio, nälkä ja miekka; millä voin sinua lohduttaa?
20 Tajuttomina makasivat sinun poikasi joka kadun kulmassa, niinkuin antiloopit pyydyshaudassa, täynnä Herran vihaa, sinun Jumalasi nuhtelua.
21 Sentähden kuule tätä, sinä poloinen, joka olet juopunut, vaikka et viinistä:
22 Näin sanoo sinun Herrasi, Herra sinun Jumalasi, joka ajaa kansansa asian: Katso, minä otan sinun kädestäsi päihdyttävän maljan, vihani pikarin; ei tarvitse sinun siitä enää juoda.
23 Ja minä panen sen sinun vaivaajaisi käteen, jotka sinulle sanoivat: "Lankea maahan, kulkeaksemme sinun päällitsesi"; ja sinä panit selkäsi maaksi ja kaduksi kulkijoille.
Versículos relacionados com Jesaja, 51:
Jesaja 51 on luku, joka tuo rohkaisun ja lohdutuksen viestin Jumalan kansalle. Luku alkaa kehotuksella, että ihmiset kuulevat Jumalalle ja katsomaan Abrahamin ja Saaran esimerkkiä, jotka luottavat Jumalaan vaikeuksista huolimatta. Sitten luku korostaa Jumalan suvereniteettia maan päällä ja hänen pelastuksensa lupauksen kansalle. Luku päättyy kutsulla, että ihmiset ovat onnellisia ja ylistävät Jumalaa heidän uskollisuudestaan.
Psalmi 27:14: "Odota Herrassa, rohkaise sinua ja hän vahvistaa sydäntäsi; odota siksi Herrassa." Tämä jae korostaa kärsivällisyyden ja luottamuksen merkitystä Jumalaan, mikä on tärkeä teema Jesaja 51: ssä.
Filippilaiset 4:6-7: "Et ole levoton mistään; ennen kuin vetoomuksesi tunnetaan kaikki Jumalan edessä, rukous ja rukoukset, kiitospäivänä. Ja Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, pitää sydämesi ja sinun sydämesi ja sinun tunteet Kristuksessa Jeesuksessa. " Tämä jae korostaa rukouksen ja kiitollisuuden merkitystä ahdistuksen aikoina, mikä on merkityksellinen mukavuuden ja rohkaisun teema Jesaja 51: ssä.
Roomalaisille 8:31: "Mitä sanomme silloin näiden asioiden silmissä? Jos Jumala on meille, kuka on meitä vastaan?" Tämä jae korostaa Jumalan suvereniteettia ja sen suojelua kansansa suhteen, mikä on tärkeä teema Jesaja 51: ssä.
Jesaja 41:10: "Älä pelkää, koska olen kanssasi; älä kummittele itseäsi, koska olen sinun Jumalasi; vahvistan sinua ja autan sinua ja tuen sinua uskollisella oikealla kädellä." Tämä jae korostaa Jumalan läsnäoloa ja apua vaikeusaikoina, mikä on tärkeä teema Jesaja 51: ssä.
Psalmi 126:5-6: "Kyyneleissä kylvöt haalilla ilolla. Se, joka ottaa arvokkaan siemenen, kävelemisen ja itkien, tulee epäilemättä takaisin ilolla, tuomalla kastikkeet mukanaan." Tämä jae korostaa ajatusta, että suru ja kärsimys voidaan muuttaa ilosta ja siunauksiksi Jumalan armon kautta, joka on keskeinen teema Jesaja 51: ssä.
Fejezetek: