Lamentations, 5
1. Remember, O LORD, what is come upon us: consider, and behold our reproach.
1. Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
2. Our inheritance is turned to strangers, our houses to aliens.
2. Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
3. We are orphans and fatherless, our mothers [are] as widows.
3. Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
4. We have drunken our water for money; our wood is sold unto us.
4. Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
5. Our necks [are] under persecution: we labour, [and] have no rest.
5. Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
6. We have given the hand [to] the Egyptians, [and to] the Assyrians, to be satisfied with bread.
6. Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
7. Our fathers have sinned, [and are] not; and we have borne their iniquities.
7. Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
8. Servants have ruled over us: [there is] none that doth deliver [us] out of their hand.
8. Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
9. We gat our bread with [the peril of] our lives because of the sword of the wilderness.
9. Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
10. Our skin was black like an oven because of the terrible famine.
10. Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
11. They ravished the women in Zion, [and] the maids in the cities of Judah.
11. Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
12. Princes are hanged up by their hand: the faces of elders were not honoured.
12. Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
13. They took the young men to grind, and the children fell under the wood.
13. Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
14. The elders have ceased from the gate, the young men from their musick.
14. Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
15. The joy of our heart is ceased; our dance is turned into mourning.
15. Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
16. The crown is fallen [from] our head: woe unto us, that we have sinned!
16. Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
17. For this our heart is faint; for these [things] our eyes are dim.
17. Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet -
18. Because of the mountain of Zion, which is desolate, the foxes walk upon it.
18. Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
19. Thou, O LORD, remainest for ever; thy throne from generation to generation.
19. Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
20. Wherefore dost thou forget us for ever, [and] forsake us so long time?
20. Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
21. Turn thou us unto thee, O LORD, and we shall be turned; renew our days as of old.
21. Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
22. But thou hast utterly rejected us; thou art very wroth against us.
22. Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
