Daniel, 14

1. And king Astyages was gathered to his fathers, and Cyrus of Persia received his kingdom.

1. Kuningas Astyages oli otettu isiensä tykö, ja persialainen Kyyros oli ottanut hänen kuninkuutensa.

2. And Daniel conversed with the king, and was honoured above all his friends.

2. Ja Daniel oli kuninkaan seurakumppani ja oli suuremmassa kunniassa pidetty kuin kukaan muu kuninkaan ystävistä.

3. Now the Babylons had an idol, called Bel, and there were spent upon him every day twelve great measures of fine flour, and forty sheep, and six vessels of wine.

3. Ja babylonilaisilla oli epäjumala, jonka nimi oli Beel, ja he kustansivat sille joka päivä kaksitoista isoa mittaa lestyjä nisujauhoja ja neljäkymmentä lammasta ja kuusi mittaa viiniä.

4. And the king worshipped it and went daily to adore it: but Daniel worshipped his own God. And the king said unto him, Why dost not thou worship Bel?

4. Kuningas palveli Beelia ja kävi joka päivä sitä rukoilemassa. Mutta Daniel rukoili Jumalaansa. Ja kuningas sanoi hänelle: "Miksi sinä et rukoile Beeliä?"

5. Who answered and said, Because I may not worship idols made with hands, but the living God, who hath created the heaven and the earth, and hath sovereignty over all flesh.

5. Hän vastasi: "Siksi, etten minä palvele käsillä tehtyjä epäjumalia, vaan elävää Jumalaa, joka on luonut taivaan ja maan ja jolla on kaiken lihan herraus".

6. Then said the king unto him, Thinkest thou not that Bel is a living God? seest thou not how much he eateth and drinketh every day?

6. Niin kuningas sanoi hänelle: "Eikö sinun mielestäsi Beel ole elävä jumala? Tai etkä sinä näe, kuinka paljon se joka päivä syö ja juo?"

7. Then Daniel smiled, and said, O king, be not deceived: for this is but clay within, and brass without, and did never eat or drink any thing.

7. Daniel vastasi nauraen: "Älä eksy, kuningas. Sillä se on sisältä savea ja päältä vaskea: eikä se ole milloinkaan syönyt."

8. So the king was wroth, and called for his priests, and said unto them, If ye tell me not who this is that devoureth these expences, ye shall die.

8. Niin kuningas vihastui ja kutsui Beelin papit ja sanoi heille: "Ellette sano minulle, kuka nämä ruokatavarat syö, on teidän kuoltava.

9. But if ye can certify me that Bel devoureth them, then Daniel shall die: for he hath spoken blasphemy against Bel. And Daniel said unto the king, Let it be according to thy word.

9. Mutta jos voitte näyttää toteen, että Beel syö ne, on Danielin kuoltava, sillä hän on pilkannut Beeliä." Niin Daniel sanoi kuninkaalle: "Olkoon, niinkuin olet puhunut".

10. Now the priests of Bel were threescore and ten, beside their wives and children. And the king went with Daniel into the temple of Bel.

10. Mutta Beelin pappeja oli seitsemänkymmentä, paitsi vaimoja ja lapsia. Ja kuningas meni Danielin kanssa Beelin temppeliin.

11. So Bel's priests said, Lo, we go out: but thou, O king, set on the meat, and make ready the wine, and shut the door fast and seal it with thine own signet;

11. Niin Beelin papit sanoivat: "Katso, me riennämme täältä ulos. Mutta aseta sinä, kuningas, esiin ruuat, ja sekoita ja aseta esiin viini, sulje ovi ja paina sormuksellasi siihen sinetti.

12. And to morrow when thou comest in, if thou findest not that Bel hath eaten up all, we will suffer death: or else Daniel, that speaketh falsely against us.

12. Jos sitten, kun tulet aamulla varhain, havaitset, ettei Beel ole kaikkea syönyt, niin me kuolemme; muussa tapauksessa Daniel, joka on meistä valhetellut."

13. And they little regarded it: for under the table they had made a privy entrance, whereby they entered in continually, and consumed those things.

13. Mutta heistä asia oli vähäpätöinen, sillä he olivat tehneet pöydän alle salakäytävän, jota myöten he aina tulivat sisälle ja söivät, mitä siellä oli.

14. So when they were gone forth, the king set meats before Bel. Now Daniel had commanded his servants to bring ashes, and those they strewed throughout all the temple in the presence of the king alone: then went they out, and shut the door, and sealed it with the king's signet, and so departed.

14. Kun he olivat menneet pois ja kuningas oli asettanut ruuat Beelille, käski Daniel palvelijainsa tuoda tuhkaa, ja he sirottivat sitä kaikkialle temppeliin, kuninkaan yksin ollessa läsnä. Ja käytyään ulos he sulkivat oven ja painoivat kuninkaan sormuksella siihen sinetin ja menivät pois.

15. Now in the night came the priests with their wives and children, as they were wont to do, and did eat and drinck up all.

15. Mutta papit tulivat tapansa mukaan yöllä vaimoineen ja lapsineen ja söivät ja joivat kaiken.

16. In the morning betime the king arose, and Daniel with him.

16. Varhain aamulla tuli kuningas ja hänen mukanansa Daniel.

17. And the king said, Daniel, are the seals whole? And he said, Yea, O king, they be whole.

17. Ja hän kysyi: "Ovatko sinetit eheät, Daniel?" Tämä vastasi: "Eheät ovat, kuningas".

18. And as soon as he had opened the dour, the king looked upon the table, and cried with a loud voice, Great art thou, O Bel, and with thee is no deceit at all.

18. Ja samassa kuin he avasivat ovet, loi kuningas silmänsä pöytään ja huusi suurella äänellä: "Suuri olet sinä, Beel, eikä ole sinussa vilppiä, ei vähintäkään".

19. Then laughed Daniel, and held the king that he should not go in, and said, Behold now the pavement, and mark well whose footsteps are these.

19. Mutta Daniel nauroi ja pidätti kuningasta menemästä sisälle ja sanoi: "Katso permantoa ja huomaa, kenen jälkiä nämä ovat".

20. And the king said, I see the footsteps of men, women, and children. And then the king was angry,

20. Kuningas sanoi: "Minä näen miesten ja naisten ja lasten jälkiä".

21. And took the priests with their wives and children, who shewed him the privy doors, where they came in, and consumed such things as were upon the table.

21. Silloin kuningas vihastui ja otatti kiinni papit sekä heidän naisensa ja lapsensa, ja he näyttivät hänelle salaovet, joista he olivat tulleet sisälle ja nauttineet, mitä pöydällä oli.

22. Therefore the king slew them, and delivered Bel into Daniel's power, who destroyed him and his temple.

22. Niin kuningas surmautti heidät ja antoi Beelin Danielin valtaan. Ja tämä hävitti sen ynnä sen pyhäkön.

23. And in that same place there was a great dragon, which they of Babylon worshipped.

23. Oli myös suuri lohikäärme, ja babylonilaiset palvelivat sitä.

24. And the king said unto Daniel, Wilt thou also say that this is of brass? lo, he liveth, he eateth and drinketh; thou canst not say that he is no living god: therefore worship him.

24. Ja kuningas sanoi Danielille: "Et kai sinä väitä, että tämäkin on vaskea? Katso, se elää, syö ja juo. Sinä et voi väittää, ettei se olisi elävä jumala. Siis rukoile sitä."

25. Then said Daniel unto the king, I will worship the Lord my God: for he is the living God.

25. Mutta Daniel sanoi: "Herraa, Jumalaani, minä rukoilen, sillä hän on elävä Jumala.

26. But give me leave, O king, and I shall slay this dragon without sword or staff. The king said, I give thee leave.

26. Mutta anna sinä, kuningas, minulle valta, niin minä tapan lohikäärmeen ilman miekkaa ja sauvaa." Kuningas sanoi: "Minä annan sinulle vallan".

27. Then Daniel took pitch, and fat, and hair, and did seethe them together, and made lumps thereof: this he put in the dragon's mouth, and so the dragon burst in sunder : and Daniel said, Lo, these are the gods ye worship.

27. Niin Daniel otti pikeä ja rasvaa ja karvoja, keitti ne sekaisin ja teki kakkuja ja heitti ne lohikäärmeen kitaan. Ne syötyään lohikäärme pahahtui kahtia. Ja Daniel sanoi: "Katsokaa jumalianne!"

28. When they of Babylon heard that, they took great indignation, and conspired against the king, saying, The king is become a Jew, and he hath destroyed Bel, he hath slain the dragon, and put the priests to death.

28. Kun babylonilaiset sen kuulivat, närkästyivät he ja ryhtyivät kapinaan kuningasta vastaan ja sanoivat: "Kuningas on tullut juutalaiseksi: Beelin hän on kukistanut, lohikäärmeen tappanut ja papit teurastanut".

29. So they came to the king, and said, Deliver us Daniel, or else we will destroy thee and thine house.

29. Ja he tulivat kuninkaan eteen ja sanoivat: Luovuta meille Daniel; mutta ellet, niin me tapamme sinut ja sinun perheesi".

30. Now when the king saw that they pressed him sore, being constrained, he delivered Daniel unto them:

30. Kun kuningas näki, että he kovasti ahdistivat häntä, niin hän taipui pakkoon ja luovutti heille Danielin.

31. Who cast him into the lions' den: where he was six days.

31. Mutta he heittivät tämän jalopeurain luolaan, ja hän oli siellä kuusi päivää.

32. And in the den there were seven lions, and they had given them every day two carcases, and two sheep: which then were not given to them, to the intent they might devour Daniel.

32. Ja luolassa oli seitsemän jalopeuraa, ja niille annettiin kaksi ihmisruumista ja kaksi lammasta päivässä. Mutta silloin niille ei annettu mitään, että ne söisivät Danielin.

33. Now there was in Jewry a prophet, called Habbacuc, who had made pottage, and had broken bread in a bowl, and was going into the field, for to bring it to the reapers.

33. Ja Juudeassa oli profeetta Habakuk. Hän oli keittänyt keiton ja taittanut leipiä vatiin ja oli menossa pellolle viemään niitä leikkuumiehille.

34. But the angel of the Lord said unto Habbacuc, Go, carry the dinner that thou hast into Babylon unto Daniel, who is in the lions' den.

34. Ja Herran enkeli sanoi Habakukille: "Vie ateria, mikä on käsissäsi, Babyloniin, Danielille jalopeurain luolaan".

35. And Habbacuc said, Lord, I never saw Babylon; neither do I know where the den is.

35. Mutta Habakuk sanoi: "Herra, Babylonia minä en ole nähnyt, enkä minä tiedä luolaa".

36. Then the angel of the Lord took him by the crown, and bare him by the hair of his head, and through the vehemency of his spirit set him in Babylon over the den.

36. Niin Herran enkeli tarttui hänen päälakeensa ja kantaen häntä hänen päänsä hiuksista vei hänet henkensä nopeudella Babyloniin, luolan yläpuolelle.

37. And Habbacuc cried, saying, O Daniel, Daniel, take the dinner which God hath sent thee.

37. Ja Habakuk huusi sanoen: "Daniel, Daniel! Ota ateria, jonka Jumala on sinulle lähettänyt."

38. And Daniel said, Thou hast remembered me, O God: neither hast thou forsaken them that seek thee and love thee.

38. Niin Daniel sanoi: "Sinä olet muistanut minua, Jumala, etkä ole hyljännyt niitä, jotka sinua rakastavat."

39. So Daniel arose, and did eat: and the angel of the Lord set Habbacuc in his own place again immediately.

39. Ja Daniel nousi ja söi. Mutta Jumalan enkeli asetti kohta Habakukin hänen entiselle paikallensa.

40. Upon the seventh day the king went to bewail Daniel: and when he came to the den, he looked in, and behold, Daniel was sitting.

40. Mutta kuningas tuli seitsemäntenä päivänä valittamaan Danielia. Ja tultuaan luolalle hän loi silmänsä sinne ja katso, Daniel istui siellä.

41. Then cried the king with a loud voice, saying, Great art Lord God of Daniel, and there is none other beside thee.

41. Ja huutaen suurella äänellä kuningas sanoi: "Suuri olet sinä, Herra, Danielin Jumala, eikä ole muuta jumalaa kuin sinä".

42. And he drew him out, and cast those that were the cause of his destruction into the den: and they were devoured in a moment before his face.

42. Ja hän antoi vetää hänet ylös, mutta ne, jotka olivat syypäät hänelle aiottuun surmaan, hän heitätti luolaan. Ja he tulivat syödyiksi heti, hänen nähtensä