Wisdom of Solomon, 16

1. Therefore by the like were they punished worthily, and by the multitude of beasts tormented.

1. Sentähden oli oikein, että he saivat rangaistuksekseen samankaltaisia kimppuunsa ja vaivakseen syöpäläisten paljouden.

2. Instead of which punishment, dealing graciously with thine own people, thou preparedst for them meat of a strange taste, even quails to stir up their appetite:

2. Tämän rangaistuksen sijasta sinä teit omalle kansallesi hyvää ja valmistit harvinaista ruokaa heidän halunsa tyydytykseksi, annoit heille viiriäisiä syötäväksi,

3. To the end that they, desiring food, might for the ugly sight of the beasts sent among them lothe even that, which they must needs desire; but these, suffering penury for a short space, might be made partakers of a strange taste.

3. että nuo edelliset ravintoa himoitessaan menettäisivät kiihkeänkin ruokahalun heille lähetettyjen eläinten iljettävyyden tähden, mutta he itse, oltuansa vain vähän aikaa puutteessa, saisivat jopa aivan harvinaista ruokaa.

4. For it was requisite, that upon them exercising tyranny should come penury, which they could not avoid: but to these it should only be shewed how their enemies were tormented.

4. Sillä noiden toisten, sortajien, täytyi joutua puutteeseen, joka ei ollut poistettavissa, mutta näille oli vain näytettävä, kuinka heidän vihollisiansa vaivattiin.

5. For when the horrible fierceness of beasts came upon these, and they perished with the stings of crooked serpents, thy wrath endured not for ever:

5. Eikä silloinkaan, kun petojen kauhea raivo kohtasi heitä ja he olivat tuhoutumaisillaan kiemurtelevien käärmeiden pistoista, sinun vihasi kestänyt loppuun saakka,

6. But they were troubled for a small season, that they might be admonished, having a sign of salvation, to put them in remembrance of the commandment of thy law.

6. vaan varoitukseksi heitä pidettiin vähän aikaa kauhun vallassa, ja he saivat pelastuksen merkin, joka oli muistuttava heille sinun lakisi käskyä.

7. For he that turned himself toward it was not saved by the thing that he saw, but by thee, that art the Saviour of all.

7. Sillä jokainen pelastui, joka kääntyi sitä kohti, ei näkemänsä vuoksi, vaan sinun tähtesi, sinä kaikkien pelastaja.

8. And in this thou madest thine enemies confess, that it is thou who deliverest from all evil:

8. Ja tällä sinä osoitit meidän vihollisillemme, että sinä olet se, joka päästät kaikesta pahasta.

9. For them the bitings of grasshoppers and flies killed, neither was there found any remedy for their life: for they were worthy to be punished by such.

9. Sillä he saivat surmansa heinäsirkkojen ja kärpästen pistoista, eikä löytynyt mitään parannuskeinoa, joka olisi voinut pelastaa heidän henkensä, koska he ansaitsivat rangaistuksen, jonka senkaltaiset eläimet tuottivat;

10. But thy sons not the very teeth of venomous dragons overcame: for thy mercy was ever by them, and healed them.

10. mutta sinun lapsiasi eivät voittaneet edes myrkkyäsyöksevien lohikäärmeiden hampaat, sillä sinun laupeutesi tuli väliin ja paransi heidät.

11. For they were pricked, that they should remember thy words; and were quickly saved, that not falling into deep forgetfulness, they might be continually mindful of thy goodness.

11. Sillä sitävarten heitä pistettiin ja heidät taas pian parannettiin, että sinun käskysanasi painuisivat heidän muistiinsa, niin etteivät he lankeaisi syvään unhottamiseen, vaan tarkoin pitäisivät mielessään sinun hyvät tekosi.

12. For it was neither herb, nor mollifying plaister, that restored them to health: but thy word, O Lord, which healeth all things.

12. Sillä ei heitä parantanut mikään yrtti eikä voide, vaan, oi Herra, sinun sanasi, joka kaikki parantaa.

13. For thou hast power of life and death: thou leadest to the gates of hell, and bringest up again.

13. Sillä sinulla on elämän ja kuoleman valta; sinä viet alas kuoleman porteille ja jälleen ylös sieltä.

14. A man indeed killeth through his malice: and the spirit, when it is gone forth, returneth not; neither the soul received up cometh again.

14. Ihminen tosin surmaa toisen pahuudessansa, mutta kun henki on lähtenyt, ei hän voi sitä palauttaa takaisin eikä vapauttaa sielua, jonka kuolema on ottanut valtaansa.

15. But it is not possible to escape thine hand.

15. On mahdotonta päästä sinun kättäsi pakoon.

16. For the ungodly, that denied to know thee, were scourged by the strength of thine arm: with strange rains, hails, and showers, were they persecuted, that they could not avoid, and through fire were they consumed.

16. Sillä jumalattomat, jotka kielsivät sinut tunteneensa, saivat osaksensa sinun voimallisen käsivartesi kurituksen, kun tavattomat sateet, raekuurot ja rajuilmat, joita pakoon he eivät voineet päästä, heitä ahdistivat, ja kun tuli heidät kulutti.

17. For, which is most to be wondered at, the fire had more force in the water, that quencheth all things: for the world fighteth for the righteous.

17. Ihmeellisintä oli, että tuli vedessä, kaiken sammuttajassa, sai vielä suuremman voiman; sillä koko maailma taistelee vanhurskasten puolesta.

18. For sometime the flame was mitigated, that it might not burn up the beasts that were sent against the ungodly; but themselves might see and perceive that they were persecuted with the judgment of God.

18. Toisinaan tuli lauhtui, ettei se polttaisi eläimiä, jotka oli lähetetty jumalattomia vastaan, vaan että nämä ymmärtäisivät sen nähdessään, että heitä vainosi Jumalan tuomio.

19. And at another time it burneth even in the midst of water above the power of fire, that it might destroy the fruits of an unjust land.

19. Toisinaan taas liekki paloi keskellä vettäkin tavallista tulta voimakkaammin, että se tuhoaisi vääryyden täyttämän maan tuotteet.

20. Instead whereof thou feddest thine own people with angels' food, and didst send them from heaven bread prepared without their labour, able to content every man's delight, and agreeing to every taste.

20. Sen sijaan sinä ravitsit kansasi enkelien ruualla ja ilman heidän omaa vaivannäköänsä lähetit heille taivaasta valmista leipää, joka voi antaa kaikenlaista nautintoa ja oli itsekunkin maun mukaista.

21. For thy sustenance declared thy sweetness unto thy children, and serving to the appetite of the eater, tempered itself to every man's liking.

21. Tämä sinun tekosi osoitti, kuinka armias sinä olet lapsillesi: sillä leipä muuttui sellaiseksi, kuin kukin tahtoi, noudattaen sitä nauttivan halua.

22. But snow and ice endured the fire, and melted not, that they might know that fire burning in the hail, and sparkling in the rain, did destroy the fruits of the enemies.

22. Mutta lumi ja jää kestivät tulta eivätkä sulaneet. Näin heidän piti havaita, että tuli, joka paloi rakeiden keskellä ja leimusi rankkasateessa, hävitti vihollisten sadon,

23. But this again did even forget his own strength, that the righteous might be nourished.

23. mutta että se toisaalta oli unhottanut luontaisenkin voimansa, että vanhurskaat ravittaisiin.

24. For the creature that serveth thee, who art the Maker increaseth his strength against the unrighteous for their punishment, and abateth his strength for the benefit of such as put their trust in thee.

24. Sillä luonto palvelee sinua, tekijäänsä: se lisää voimaansa väärämielisiä vastaan kurittaaksensa heitä, ja tyyntyy jälleen tehdäksensä hyvää niille, jotka sinuun turvaavat.

25. Therefore even then was it altered into all fashions, and was obedient to thy grace, that nourisheth all things, according to the desire of them that had need:

25. Sentähden se silloinkin, muuttuen kaikeksi, palveli sinun kaikkearavitsevaa lahjaasi, sen mukaan kuin tarvitsevaiset halusivat,

26. That thy children, O Lord, whom thou lovest, might know, that it is not the growing of fruits that nourisheth man: but that it is thy word, which preserveth them that put their trust in thee.

26. että sinun lapsesi, joita sinä rakastit, oi Herra, oppisivat, ettei ihmistä elätä hedelmien moninaisuus, vaan että sinun sanasi ylläpitää ne, jotka sinuun uskovat.

27. For that which was not destroyed of the fire, being warmed with a little sunbeam, soon melted away:

27. Sillä se, mitä tuli ei kuluttanut, suli ilman muuta, kun sitä lämmitti auringon pian haihtuva säde,

28. That it might be known, that we must prevent the sun to give thee thanks, and at the dayspring pray unto thee.

28. jotta tulisi tunnetuksi, että sinua on kiitettävä ennen auringon nousua ja aamun sarastaessa sinua rukoiltava.

29. For the hope of the unthankful shall melt away as the winter's hoar frost, and shall run away as unprofitable water.

29. Sillä kiittämättömän toivo sulaa niinkuin talvinen huurre, ja se kaadetaan pois niinkuin kelvoton vesi.