Wisdom of Solomon, 12

1. For thine incorruptible Spirit is in all things.

1. Sillä sinun katoamaton henkesi on kaikissa.

2. Therefore chastenest thou them by little and little that offend, and warnest them by putting them in remembrance wherein they have offended, that leaving their wickedness they may believe on thee, O Lord.

2. Sentähden sinä lankeavia rankaiset lempeästi ja varoitat heitä muistuttamalla heille heidän syntejään, että he luopuisivat pahuudestaan ja uskoisivat sinuun, oi Herra.

3. For it was thy will to destroy by the hands of our fathers both those old inhabitants of thy holy land,

3. Sillä pyhän maasi entisiä asukkaita sinä vihasit,

4. Whom thou hatedst for doing most odious works of witchcrafts, and wicked sacrifices;

4. koska he harjoittivat mitä inhottavimpia noituuden tekoja ja mitä saastaisimpia jumalanpalvelusmenoja;

5. And also those merciless murderers of children, and devourers of man's flesh, and the feasts of blood,

5. noita säälimättömiä lastensa surmaajia, noiden sisälmystensyöjäin uhriateriaa, jossa syötiin ihmislihaa ja verta, noita salamenoisia heidän remuavan uhrijuhlansa keskellä.

6. With their priests out of the midst of their idolatrous crew, and the parents, that killed with their own hands souls destitute of help:

6. Ja vanhemmat, jotka surmasivat avuttomat lapsensa, sinä tahdoit hävittää meidän isäimme kätten kautta,

7. That the land, which thou esteemedst above all other, might receive a worthy colony of God's children.

7. että maa, joka oli kaikista kallein sinun silmissäsi, saisi Jumalan lapsista arvollisen väestön.

8. Nevertheless even those thou sparedst as men, and didst send wasps, forerunners of thine host, to destroy them by little and little.

8. Mutta näitäkin sinä säälit, koska he olivat ihmisiä; sinä lähetit herhiläisiä sotajoukkosi edelläjuoksijoiksi, että ne vähitellen tuhoaisivat heidät.

9. Not that thou wast unable to bring the ungodly under the hand of the righteous in battle, or to destroy them at once with cruel beasts, or with one rough word:

9. Ei siksi, ettet sinä olisi voinut avotaistelussa antaa jumalattomia vanhurskaitten käsiin, tai hirmuisten petojen kautta taikka ankaran sanan voimalla yht'äkkiä tuhota heitä;

10. But executing thy judgments upon them by little and little, thou gavest them place of repentance, not being ignorant that they were a naughty generation, and that their malice was bred in them, and that their cogitation would never be changed.

10. vaan tuomitessasi vähitellen sinä annoit tilaisuutta parannukseen, vaikka hyvin tiesit, että heidän alkujuurensa oli paha ja heidän pahuutensa syntyperäinen, ja ettei heidän ajatuksensa ikinä muuttuisi.

11. For it was a cursed seed from the beginning; neither didst thou for fear of any man give them pardon for those things wherein they sinned.

11. Sillä se oli alusta saakka kirottu sukukunta. Sinä et myöskään siitä syystä, että olisit jotakuta peljännyt, jättänyt heitä rankaisematta heidän synneistänsä.

12. For who shall say, What hast thou done? or who shall withstand thy judgment? or who shall accuse thee for the nations that perish, whom thou made? or who shall come to stand against thee, to be revenged for the unrighteous men?

12. Sillä kuka uskaltaa sanoa: "Mitä sinä olet tehnyt?" Tai kuka voi asettua sinun tuomiotasi vastaan? Ja kuka uskaltaa syyttää sinua hävitetyistä kansoista, jotka sinä itse olet tehnyt? Taikka kuka voi nousta sinua vastaan puolustamaan väärämielisiä ihmisiä?

13. For neither is there any God but thou that careth for all, to whom thou mightest shew that thy judgment is not unright.

13. Sillä ei ole muuta Jumalaa paitsi sinä, joka pitää huolen kaikista, niin että sinun täytyisi osoittaa, ettet ole tuominnut väärin;

14. Neither shall king or tyrant be able to set his face against thee for any whom thou hast punished.

14. ei voi myöskään yksikään kuningas tai hallitsija nousta sinun silmäisi edessä puolustamaan niitä, joita sinä olet rangaissut.

15. Forsomuch then as thou art righteous thyself, thou orderest all things righteously: thinking it not agreeable with thy power to condemn him that hath not deserved to be punished.

15. Koska sinä olet vanhurskas, niin sinä myöskin hallitset kaikkea vanhurskaasti ja katsot olevan valtaasi soveltumatonta tuomita sitä, joka ei ole rangaistusta ansainnut.

16. For thy power is the beginning of righteousness, and because thou art the Lord of all, it maketh thee to be gracious unto all.

16. Sillä sinun väkevyytesi on vanhurskauden alku; ja se, että sinä hallitset kaikkia, saa aikaan, että sinä kaikkia armahdat.

17. For when men will not believe that thou art of a full power, thou shewest thy strength, and among them that know it thou makest their boldness manifest.

17. Sillä sinä osoitat väkevyytesi, kun ei uskota sinun voimasi täydellisyyteen, ja rankaiset niiden röyhkeyttä, jotka sitä eivät tunnusta.

18. But thou, mastering thy power, judgest with equity, and orderest us with great favour: for thou mayest use power when thou wilt.

18. Ja vaikka sinä olet väkevyyden valtias niin sinä tuomitset lempeydellä, ja hallitset meitä suurella sääliväisyydellä. Sillä kun sinä tahdot, niin sinä voit.

19. But by such works hast thou taught thy people that the just man should be merciful, and hast made thy children to be of a good hope that thou givest repentance for sins.

19. Tämänkaltaisilla teoilla sinä olet opettanut kansallesi, että hurskaan tulee olla ihmisystävällinen: ja sinä olet antanut lapsillesi hyvän toivon, että suot heille tilaisuutta parannukseen, kun he syntiä tekevät.

20. For if thou didst punish the enemies of thy children, and the condemned to death, with such deliberation, giving them time and place, whereby they might be delivered from their malice:

20. Jos sinä siis rangaistessasi lastesi vihollisia, vaikka he ansaitsivat kuoleman, noudatit niin suurta harkintaa ja kärsivällisyyttä, että annoit heille aikaa ja tilaisuutta luopua pahuudestansa,

21. With how great circumspection didst thou judge thine own sons, unto whose fathers thou hast sworn, and made covenants of good promises?

21. millä huolella tuomitsitkaan lapsiasi, joiden isille sinä valoilla ja liitoilla olit antanut niin ihanat lupaukset?

22. Therefore, whereas thou dost chasten us, thou scourgest our enemies a thousand times more, to the intent that, when we judge, we should carefully think of thy goodness, and when we ourselves are judged, we should look for mercy.

22. Kasvattaessasi meitä kurituksella sinä ruoskit meidän vihollisiamme kymmentuhatkertaisesti, että me itse tuomitessamme ajattelisimme sinun hyvyyttäsi, ja kun meitä tuomitaan, saisimme odottaa armoa.

23. Wherefore, whereas men have lived dissolutely and unrighteously, thou hast tormented them with their own abominations.

23. Sentähden sinä myös vaivasit niitä väärämielisiä, jotka elivät elämänsä mielettömyydessä, heidän omilla kauhistuksillansa.

24. For they went astray very far in the ways of error, and held them for gods, which even among the beasts of their enemies were despised, being deceived, as children of no understanding.

24. Sillä he olivat eksyneet ylen kauas eksytyksen teillä, ottaen jumalikseen eläimiä, viheliäisempiä kuin vihatuimmatkin niistä ja tulleet petetyiksi kuin älyttömät lapset.

25. Therefore unto them, as to children without the use of reason, thou didst send a judgment to mock them.

25. Siitä syystä sinä lähetit heille, niinkuin ymmärtämättömille lapsille, rangaistuksen, teit heidät pilkan alaisiksi.

26. But they that would not be reformed by that correction, wherein he dallied with them, shall feel a judgment worthy of God.

26. Mutta jotka eivät ota ojennusta pilkkarangaistuksista, ne saavat Jumalalta ansaitun tuomion.

27. For, look, for what things they grudged, when they were punished, that is, for them whom they thought to be gods; [now] being punished in them, when they saw it, they acknowledged him to be the true God, whom before they denied to know: and therefore came extreme damnation upon them.

27. Sillä juuri niiden kautta, joita vastaan he kärsiessään napisivat, juuri niiden kautta, joita pitivät jumalinansa, he saivat kurituksensa ja oppivat omin silmin tuntemaan totiseksi Jumalaksi hänet, jonka he ennen olivat kieltäneet tuntevansa. Sentähden kohtasikin heitä tuomioista ankarin.