Raamattu vuodessa.

Päivänä 282 tutkimme makkabealaisten sortoa vastaan ​​​​suunnatun kapinan alkua ja korostimme rohkeutta ja uskoa. Sirakin kirjan luvut 1–3 esittelevät meille viisauden ja Herran pelon periaatteita. Sananlaskujen kirja 21:29–31 tarjoaa käytännön ohjausta harkintakyvystä ja harkitsevuudesta, mikä vahvistaa ymmärrystämme jumalisesta elämästä.

1. Sittenkuin makedonialainen Aleksander, Filippuksen poika, joka oli lähtenyt liikkeelle kittiläisten maasta, oli voittanut persialaisten ja meedialaisten kuninkaan Dariuksen, tuli hän kuninkaaksi tämän sijaan - ennen hän oli ollut Kreikan kuninkaana.

2. Hän kävi monta sotaa, valloitti linnoitukset ja surmautti kuninkaat.

3. Hän tunkeutui maan ääriin asti ja sai saalista lukuisilta kansoilta. Kun nyt maa oli kukistettuna hänen edessään, kävi hän ylpeäksi, ja hänen sydämensä paisui.

4. Hän kokosi ylen vahvan sotajoukon ja vallitsi maita, kansoja ja valtakuntia, ja ne tulivat hänelle veronalaisiksi.

5. Mutta sen jälkeen hän joutui tautivuoteelle, ja kun hän tunsi kuolevansa,

6. kutsui hän luoksensa kaikki ylhäisimmät palvelijansa, jotka nuoruudesta asti olivat yhdessä kasvatetut hänen kanssaan, ja jakoi vielä eläessään heille valtakuntansa.

7. Aleksander kuoli hallittuaan kaksitoista vuotta,

8. ja hänen palvelijansa saivat vallan, kukin alueellansa.

9. Ja he ottivat kaikki hänen kuolemansa jälkeen kuninkaanarvon, ja samoin heidän poikansa heidän jälkeensä, monet vuodet. Ja he tekivät paljon pahaa maassa.

10. Heistä polveutui syntinen vesa, Antiokus Epifanes, kuningas Antiokuksen poika; hän oli ollut panttivankina Roomassa, ja hän tuli kuninkaaksi sadantena kolmantenakymmenentenä seitsemäntenä vuotena kreikkalaisten hallituskautta.

11. Siihen aikaan nousi Israelista jumalattomia miehiä, ja he saivat monet puolelleen puhuen: "Lähtekäämme ja tehkäämme liitto pakanain kanssa, jotka ovat ympärillämme. Sillä siitä asti kuin me heistä erosimme ovat meitä kohdanneet monet onnettomuudet."

12. Tämä puhe oli heille mieleen.

13. Ja eräät kansasta olivat valmiit lähtemään kuninkaan tykö; hän antoi heille vallan ottaa käytäntöön pakanain menot.

14. Niin he rakensivat Jerusalemiin rakennuksen ruumiinharjoituksia varten pakanain tavan mukaan.

15. Ja he toimituttivat itselleen esinahan ja luopuivat pyhästä liitosta, yhtyen pakanoihin ja myyden itsensä pahaa tekemään.

16. Kun Antiokus näki valtansa lujittuneen, mieli hän päästä myös Egyptin kuninkaaksi, tullakseen siten kahden valtakunnan kuninkaaksi.

17. Hän hyökkäsi Egyptiin vahvalla sotajoukolla, vaunuilla, norsuilla ja ratsumiehillä sekä suurella laivastolla

18. ja kävi sotaa Ptolemaiosta, Egyprin kuningasta, vastaan. Mutta Ptolemaios kääntyi hänen edestään pakoon, ja moni kaatui lävistettynä.

19. He valloittivat Egyptin linnoitetut kaupungit, ja hän sai Egyptistä saalista.

20. Kun Antiokus oli voittanut Egyptin, niin hän kääntyi takaisin vuonna 143 ja lähti Israelia ja Jerusalemia vastaan, johdossaan vahva sotajoukko.

21. Hän röyhkeydessään pyhäkköön, otti kultaisen alttarin ja lampunjalan sekä kaikki siihen kuuluvat kalut,

22. näkyleipäpöydän, kannut ja maljat ja kultaiset suitsutusastiat, esiripun, seppeleet ja kultaisen koristuksen temppelin etuseinältä ja kuori pois kaiken metallipäällyksen.

23. Hän otti kullan ja hopean ja kallisarvoiset astiat; hän otti myös kätketyt aarteet, mitä vain löysi.

24. Ja otettuaan kaiken hän läksi omaan maahansa. Vielä hän pani toimeen verilöylyn ja lausui suuria herjauksia.

25. Silloin tuli suuri suru Israeliin, kaikkiin sen paikkakuntiin,

26. ja päämiehet ja vanhimmat huokailivat, neitsyet ja nuorukaiset olivat voimattomat, ja naisten kauneus katosi.

27. Jokainen ylkä viritti valituslaulun, ja morsian kammiossaan murehti.

28. Maa vapisi asukastensa tähden, ja koko Jaakobin huone peittyi häpeään.

29. Kaksi vuotta sen jälkeen kuningas lähetti ylimmäisen veronkantajan Juudan kaupunkeihin; hän tuli Jerusalemiin vahva sotajoukko mukanansa.

30. Ja hän puhui heille kavalasti rauhallisia sanoja, niin että he uskoivat häntä. Mutta äkkiarvaamatta hän hyökkäsi kaupungin kimppuun, tuotti sille suuren tappion ja surmautti paljon väkeä Israelissa.

31. Ja ryöstettyään kaupungin hän poltti sen tulella ja repi maahan sen talot ja muurit sen ympäriltä.

32. He veivät vangeiksi naiset ja lapset ja anastivat karjan.

33. Daavidin kaupungin he varustivat suurella ja vahvalla muurilla ja vahvoilla torneilla, niin että siitä tuli heille linnoitus.

34. Sitten he sijoittivat sinne syntistä väkeä, jumalattomia miehiä, jotka sinne linnoittautuivat.

35. Ja he varasivat sinne aseita ja ruokatarpeita ja panivat sinne Jerusalemista keräämänsä saaliin. Siitä linnasta tuli suuri paula.

36. Ja siitä tuli paikka, josta pyhäkköä väijyttiin, ja Israelin paha vastustaja kaikeksi ajaksi.

37. Ja he vuodattivat viatonta verta pyhäkön ympärillä ja he saastuttivat pyhäkön.

38. Silloin pakenivat heidän tähtensä Jerusalemin asukkaat ja siitä tuli muukalaisten asuinsija. Se tuli vieraaksi omille vesoillensa, ja sen lapset jättivät sen.

39. Sen pyhäkkö tuli autioksi kuin erämaa, sen juhlat muuttuivat murheeksi, sen sapatit pilkaksi, sen kunnia halveksumiseksi.

40. Niin suuri kuin oli ollut sen kunnia, oli nyt sen häpeä, ja sen ylevyys muuttui murheeksi.

41. Ja kuningas antoi käskyn koko valtakunnallensa, että kaikkien oli oltava yksi kansa,

42. ja että jokaisen oli luovuttava omista tavoistansa; ja kaikki pakanakansat alistuivat kuninkaan käskyyn.

43. Myös moni israelilainen mielistyi hänen jumalanpalvelukseensa ja uhrasi epäjumalille ja saastutti sapatin.

44. Sitten kuningas lähetti sanansaattajia viemään käskykirjeet Jerusalemiin ja Juudan kaupunkeihin, että heidän tuli noudattaa tapoja, jotka olivat maalle vieraita,

45. tauota uhraamasta polttouhreja, teurasuhreja ja juomauhria pyhäkössä ja saastuttaa sapatit ja juhlat,

46. ja tahrata pyhäkkö ja pyhät,

47. rakentaa uhrikukkuloita, pyhiä lehtoja ja epäjumalanhuoneita ja uhrata sikoja ja muita saastaisia eläimiä,

48. ja jättää poikalapsensa ympärileikkaamattomiksi, tahrata sielunsa kaikella, mikä oli saastaista ja iljettävää, ja niin

49. unhottaa laki ja muuttaa kaikki sen säädökset.

50. Ja ken ei tehnyt kuninkaan käskyn mukaan, se oli rangaistava kuolemalla.

51. Kaikki nämä hän julistutti valtakunnalleen. Ja hän asetti tarkastusmiehet koko kansalle ja käski Juudan kaupunkien uhrata, kunkin kohdaltansa.

52. Ja useat kansasta liittyivät heihin, kaikki ne, jotka olivat valmiit hylkäämään lain. He saivat aikaan pahaa maassa

53. ja pakottivat israelilaiset lymyämään piilopaikkoihin, mihin ikinä pääsivät.

54. Viidentenätoista päivänä kislev-kuuta vuonna 145 he pystyttivät "hävityksen kauhistuksen" alttarille, ja kaikkialle Juudan kaupunkeihin he rakensivat uhrikukkuloita,

55. ja he uhrasivat talojen ovilla ja kaduilla.

56. Ja lainkirjat, jotka he löysivät, he repivät rikki ja polttivat tulessa.

57. Ja jos joltakin löydettiin liiton kirja, tai jos joku pitäytyi lakiin, hänet tuomitsi kuninkaan julistus kuolemaan.

58. Niin he valtaansa käyttäen menettelivät kaupungeissa Israelia vastaan, kuukausi kuukaudelta niitä vastaan, jotka tavattiin.

59. Ja kuukauden kahdentenakymmenentenä viidentenä päivänä he uhrasivat epäjumalanalttarilla, joka oli pystytetty polttouhrialttarille.

60. Ja vaimot, jotka olivat ympärileikkauttaneet lapsensa, he tappoivat, niinkuin oli käsketty,

61. hirttäen tällöin pienet lapset äitiensä kaulaan; heidän kotiväkensä sekä miehet, jotka olivat toimittaneet ympärileikkauksen, he niinikään tappoivat.

62. Mutta monet Israelista pysyivät vahvoina ja päättivät lujasti olla syömättä mitään saastaista.

63. He tahtoivat mieluummin kuolla kuin sastuttaa itsensä ruuilla ja häväistä pyhää liittoa. Ja niin he menettivät henkensä.

64. Ja ylen suuri viha painoi Israelia.

Luku 1

1. Kaikki viisaus tulee Herralta, ja hänen tykönänsä se on iankaikkisesti.

2. Kuka voi laskea meren hiekan ja sateen pisarat ja iankaikkisuuden päivät?

3. Kuka voi tutkia taivaan korkeuden ja maan leveyden ja meren syvyyden ja kuka viisauden?

4. Ennen kaikkia muita luotiin viisaus: taito ja ymmärrys ovat hamasta iankaikkisuudesta.

6. Kenelle on viisauden juuri ilmoitettu, ja kuka on tuntenut sen taitavat neuvot?

8. Yksi on viisas, ylen peljättävä, hän, joka valtaistuimellansa istuu.

9. Herra itse on luonut viisauden, on nähnyt ja laskenut sen ja vuodattanut sitä kaikkiin tekoihinsa,

10. olemaan kaiken lihan tykönä, hänen antinsa mitan mukaan. Ja hän on lahjoittanut sen niille, jotka häntä rakastavat.

11. Herran pelko on kunnia ja kerskaus ja ilo ja riemun seppele.

12. Herran pelko virvoittaa sydämen ja antaa ilon ja riemun ja pitkän iän.

13. Herraa pelkäävän käy viimein hyvin, ja loppunsa päivänä hän löytää armon.

14. Viisauden alku on Jumalan pelko, ja samalla kuin uskolliset se on äidinkohdussa heihin luotu.

15. Ihmisten sekaan se on laskenut majansa iankaikkisen perustuksen, ja heidän jälkeläistensä kesken se uskolliseksi havaitaan.

16. Herran pelko on täydellinen viisaus, ja se juottaa heitä runsaasti hedelmiensä mehulla.

17. Kaiken talonsa se täyttää kalleuksilla ja aitat antimillansa.

18. Herran pelko on viisauden seppele, ja siitä versoo rauha ja terveellinen lääke.

19. Hän näki ja laski sen, antoi virtana vuotaa taidollisuuden, tiedon ja ymmärryksen ja korotti niiden kunnian, jotka siitä kiinni pitävät.

20. Herran pelko on viisauden juuri, ja sen oksat ovat pitkät elonpäivät.

22. Ei voi väärää vihaa vanhurskaana pitää, sillä miehen pikavihaisuus on hänelle lankeemukseksi.

23. Pitkämielinen kärsii oikeaan aikaan asti, mutta vihdoin hänelle tulee ilo.

24. Oikeaan aikaan asti hän kätkee sanansa ja monien huulet tulevat kertomaan hänen ymmärryksestään

25. Viisauden aarteitten joukossa on taidollisia vertauksia, mutta syntiselle jumalanpelko on kauhistus.

26. Jos viisautta halajat, pidä käskyt, niin Herra sen sinulle lahjoittaa.

27. Sillä Herran pelko on viisaus ja kuri, ja usko ja sävyisyys ovat hänelle mieleen.

28. Älä ole vastahakoinen Herran pelkoon, äläkä lähesty sitä kaksimielisellä sydämellä.

29. Älä ole ulkokullattu ihmisten edessä, vaan ota vaari huulistasi.

30. Älä korota itseäsi, ettet lankeaisi ja tuottaisi itsellesi häpeätä: Herra on paljastava sinun salaisuutesi ja syöksevä sinut alas keskellä seurakuntaa, koska et ole lähestynyt Herran pelkoa ja koska sydämesi on ollut vilppiä täynnä.

Luku 2

1. Poikani, jos antaudut palvelemaan Herraa Jumalaa, niin valmista sielusi koettelemuksiin.

2. Pidä sydämesi vilpittömänä, ole kestäväinen, äläkä ole hätäinen kovan onnen päivänä.

3. Riipu kiinni hänessä äläkä hänestä luovu, että viimein tulisit suureksi.

4. Ota vastaan kaikki, mikä sinulle sallitaan, ja ole pitkämielinen nöyryyttävissä vaiheissa.

5. Sillä kulta koetellaan tulessa ja otolliset ihmiset nöyryytyksen pätsissä.

6. Usko häneen, niin hän ottaa sinut vastaan, pidä tiesi suorina ja pane toivosi häneen.

7. Te, jotka Herraa pelkäätte, odottakaa hänen laupeuttansa, älkää poiketko syrjään ettette lankeaisi.

8. Te, jotka Herraa pelkäätte, uskokaa häneen, niin ei teidän palkkanne ole katoava.

9. Te, jotka Herraa pelkäätte, toivokaa hyvää ja kaikkinaista iloa ja laupeutta.

10. Katsokaa muinaisia sukupolvia ja nähkää: Kuka on turvannut Herraan ja joutunut häpeään? Tai kuka on hänen pelossansa pysynyt ja tullut hyljätyksi? Tahi kuka on häntä avuksensa huutanut, ja hän on katsonut hänet ylen?

11. Sillä armahtavainen ja laupias on Herra, ja hän antaa synnit anteeksi ja pelastaa ahdistuksen aikana.

12. Voi arkoja sydämiä ja velttoja käsiä ja syntistä, joka vaeltaa kahta polkua!

13. Voi velttoa sydäntä! Sillä ei hän usko; sentähden ei hän tule varjelluksi.

14. Voi teitä, jotka olette kadottaneet kärsivällisyyden! Mitä te teette, kun Herra etsiskelee?

15. Herraa pelkääväiset eivät ole tottelemattomia hänen sanoillensa, ja häntä rakastavaiset noudattavat hänen teitänsä.

16. Herraa pelkääväiset etsivät hänen mielisuosiotansa, ja häntä rakastavaiset saavat täyden tyydytyksen laista.

17. Herraa pelkääväiset pitävät sydämensä valmiina ja nöyryyttävät sielunsa hänen edessään:

18. "Me tahdomme langeta Herran käsiin, emme ihmisten käsiin." Sillä niinkuin hänen valtasuuruutensa on, niin on myös hänen laupeutensa.

Luku 3

1. Kuulkaa, lapset, minua, isää, ja tehkää näin, että teidän hyvin kävisi.

2. Sillä Herra on säätänyt lapsille isän kunnioittamisen ja on vahvistanut äidin oikeudet poikain noudatettaviksi.

3. Joka kunnioittaa isää, se sovittaa syntinsä;

4. ja joka äitinsä kunniassa pitää, se on kuin aarteen kokoaja.

5. Joka isää kunnioittaa, se saa iloa omista lapsistansa, ja joka äitinsä kunniassa pitää, se on kuin aarteen kokoaja; ja sinä päivänä, jona hän rukoilee, hän tulee kuulluksi.

6. Joka isää kunnioittaa, saa pitkän iän; ja joka on Herralle kuuliainen, se virvoittaa äitinsä;

7. Herraa pelkääväinen kunnioittaa isäänsä, ja niinkuin isäntiä hän palvelee niitä, joista hän on syntynyt.

8. Sanalla ja teolla kunnioita isääsi, että sinulle tulisi hänen siunauksensa.

9. Sillä isän siunaus vahvistaa lapsien kodit, mutta äidin kirous repii niiden perustukset.

10. Älä pidä kunnianasi sitä, että isäsi jää kunnioitusta vaille; sillä kunnioituksen puute isääsi kohtaan ei ole sinulle kunniaksi.

11. Sillä ihmiselle tulee kunnia siitä, että hänen isänsä on kunnioitettu, ja kunniaton äiti on lapsille häpeäksi.

12. Poikani, pidä huolta isästäsi hänen vanhuudessaan, äläkä murehduta häntä, niin kauan kuin hän elää.

13. Ja jos hänen ymmärryksensä käy heikoksi, ole suopea, äläkä jätä häntä kunnioittamatta, vaikka oletkin täysissä voimissa.

14. Sillä isälle osoitettu laupeus ei tule unhotetuksi, ja vaikka sinulla on syntejä, sinun huoneesi vaurastuu.

15. Ahdistuksen päivänä sinä olet hyvässä muistossa: sinun syntisi sulavat pois, niinkuin jää päivänpaisteessa.

16. Isänsä hylkääjä on Jumalan pilkkaajan vertainen; ja joka äitinsä vihoittaa, sen Herra kiroaa.

17. Poikani, toimita tehtäväsi sävyisästi, niin sinua rakastavat ne ihmiset, jotka ovat Herralle otolliset.

18. Mitä korkeampi olet, sitä syvemmälle nöyrry, niin sinä löydät armon Herran edessä.

20. Sillä Herran voima on suuri, ja nöyrät häntä kunnioittavat.

21. Älä pyri siihen, mikä sinulle on liian vaikeata, äläkä tutkistele asioita, jotka käyvät yli sinun voimiesi.

22. Mitä sinun tehtäväksesi on suotu, sitä ajattele; sillä eivät salatut asiat ole sinulle tarpeelliset.

23. Mikä on tehtäviesi ulkopuolella, siihen älä sekaannu; sillä nähdä on sinun annettu paljon enemmän, kuin mitä ihminen ymmärtää.

24. Sillä suuri luulo omasta itsestään on eksyttänyt monet, ja väärä kuvittelu on vienyt harhaan heidän ajatuksensa.

26. Ja joka rakastaa vaaraa, se siihen sortuu. Taipumattoman sydämen käy viimein huonosti: taipumaton sydän painetaan viimein alas.

27. Vaivat painavat alas taipumattoman sydämen, ja syntinen kasaa syntiä synnin päälle.

28. Ylpeälle ei koetus ole parannukseksi, sillä pahuuden istutus on häneen juurtunut.

29. Ymmärtäväisen sydän tutkistelee sananlaskuja, ja viisaan halajamus on kuulevainen korva.

30. Vesi sammuttaa liekitsevän tulen, ja laupeus sovittaa synnit.

31. Joka hyvät teot korvaa, se muistaa, mitä edessäpäin on, ja lankeamisensa aikana hän löytää tuen.

29. Julkeiksi tekee jumalaton kasvonsa, vakaiksi tekee oikeamielinen tiensä.

30. Ei auta viisaus, ei ymmärrys, ei mikään neuvo Herraa vastaan.

31. Hevonen on varustettu taistelun päiväksi, mutta voitto on Herran hallussa.