Raamattu vuodessa.

Päivänä 248 Jeremian kirjan luvut 35–36 painottavat kuuliaisuutta ja uskollisuutta Herralle, kun taas Juuditin kirjan luvut 6–7 jatkavat kertomusta rohkeudesta ja jumalallisesta johtajuudesta. Sananlaskut 17:1–4 muistuttaa meitä oikeiden valintojen, oikeudenmukaisuuden ja toisista huolehtimisen tärkeydestä kaikissa elämäntilanteissa.

Luku 35

1. Sana, joka tuli Jeremialle Herralta Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, päivinä; se kuului:

2. "Mene reekabilaisten tykö ja puhuttele heitä ja vie heidät Herran temppeliin, yhteen sen kammioista, ja anna heille viiniä juoda."

3. Ja minä otin Jaasanjan, joka oli Jeremian, Habassinjan pojan, poika, sekä hänen veljensä ja kaikki hänen poikansa ja kaikki reekabilaiset

4. ja vein heidät Herran temppeliin, Jumalan miehen Haananin, Jigdaljan pojan, poikien kammioon, joka on päämiesten kammion vieressä, ovenvartija Maasejan, Sallumin pojan, kammion yläpuolella.

5. Ja minä asetin reekabilaisten eteen täysiä viiniruukkuja ynnä maljoja ja sanoin heille: "Juokaa viiniä."

6. Mutta he vastasivat: "Me emme juo viiniä; sillä meidän isämme Joonadab, Reekabin poika, on antanut meille tämän käskyn: Älkää, te ja teidän lapsenne, ikinä viiniä juoko;

7. älkää rakentako taloja älkääkä kylväkö siementä; älkää istuttako viinitarhoja, älköönkä niitä teillä olko, vaan asukaa teltoissa kaikkina elämänne päivinä, että kauan eläisitte siinä maassa, jossa te olette muukalaisina.

8. Ja me olemme kuuliaiset isällemme Joonadabille, Reekabin pojalle, kaikessa, mitä hän on käskenyt meidän tehdä, niin että emme koskaan juo viiniä elämämme päivinä, emme me eivätkä vaimomme, eivät poikamme eivätkä tyttäremme,

9. emmekä rakenna taloja asuaksemme, eikä meillä ole viinitarhoja, ei peltoa eikä kylvöä.

10. Vaan me asumme teltoissa ja olemme kuuliaiset ja teemme kaiken, mitä isämme Joonadab on käskenyt meidän tehdä.

11. Mutta kun Nebukadressar, Baabelin kuningas, hyökkäsi maahan, niin me sanoimme: 'Tulkaa, menkäämme Jerusalemiin kaldealaisten sotajoukkoa ja aramilaisten sotajoukkoa pakoon', ja me asetuimme Jerusalemiin."

12. Ja Jeremialle tuli tämä Herran sana:

13. "Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Mene ja sano Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille: Ettekö ota kuritusta varteen ja kuule minun sanojani? sanoo Herra.

14. Joonadabin, Reekabin pojan, sanat, joilla hän kielsi poikiansa juomasta viiniä, pidetään voimassa, ja niin he eivät ole juoneet tähän päivään asti, sillä he ovat kuuliaiset isänsä käskylle. Mutta minä olen puhunut teille varhaisesta alkaen, ja te ette ole kuulleet minua.

15. Ja minä olen lähettänyt teidän tykönne kaikki palvelijani, profeetat, varhaisesta alkaen, sanoen: Kääntykää kukin pahalta tieltänne ja parantakaa tekonne, älkää seuratko muita jumalia älkääkä niitä palvelko, niin te saatte asua siinä maassa, jonka minä olen antanut teille ja teidän isillenne; mutta te ette ole kallistaneet korvaanne, ette ole kuulleet minua.

16. Joonadabin, Reekabin pojan, jälkeläiset ovat siis pitäneet voimassa isänsä käskyn, jonka hän heille antoi, mutta tämä kansa ei ole kuullut minua.

17. Sentähden, näin sanoo Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä annan tulla Juudalle ja kaikille Jerusalemin asukkaille kaiken sen onnettomuuden, jolla minä olen heitä uhannut, koska he eivät kuulleet, kun minä heille puhuin, eivätkä vastanneet, kun minä heitä kutsuin."

18. Ja reekabilaisille sanoi Jeremia: "Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Koska te olette olleet kuuliaiset isänne Joonadabin käskylle ja noudattaneet kaikkia hänen käskyjänsä ja tehneet kaiken, mitä hän käski teidän tehdä,

19. sentähden, näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Joonadabin, Reekabin pojan, suvussa on aina oleva mies, joka seisoo minun kasvojeni edessä."

Luku 36

1. Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, neljäntenä hallitusvuotena tuli tämä sana Jeremialle Herralta; se kuului:

2. "Ota kirjakäärö ja kirjoita siihen kaikki ne sanat, jotka minä olen puhunut sinulle Israelista ja Juudasta ja kaikista pakanakansoista siitä päivästä asti, jolloin minä aloin sinulle puhua, Joosian päivistä, aina tähän päivään saakka.

3. Ehkäpä Juudan heimo, kuultuaan kaiken sen onnettomuuden, jonka minä aion heille tuottaa, kääntyy, kukin pahalta tieltään, ja niin minä annan anteeksi heidän pahat tekonsa ja syntinsä."

4. Silloin Jeremia kutsui Baarukin, Neerian pojan, ja Baaruk kirjoitti kirjakääröön Jeremian suusta kaikki ne sanat, jotka Herra oli hänelle puhunut.

5. Sitten Jeremia käski Baarukia sanoen: "Minä olen estetty, en voi mennä Herran temppeliin.

6. Mene sinä ja lue kirjakääröstä, jonka olet kirjoittanut suoraan minun suustani, Herran sanat kansan kuullen Herran temppelissä paastopäivänä; myöskin koko Juudan kuullen, kaikkien, jotka tulevat kaupungeistansa, on sinun ne luettava.

7. Ehkäpä he rukouksessa lankeavat alas Herran eteen ja kääntyvät kukin pahalta tieltään. Sillä suuri on viha ja kiivastus, jolla Herra on uhannut tätä kansaa."

8. Ja Baaruk, Neerian poika, teki kaikki, niinkuin profeetta Jeremia oli käskenyt hänen tehdä, ja luki kirjasta Herran sanat Herran temppelissä.

9. Mutta Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, viidentenä hallitusvuotena, yhdeksännessä kuussa, oli kaikki Jerusalemin kansa ja kaikki se kansa, joka oli tullut Juudan kaupungeista Jerusalemiin, kutsuttu pitämään paastoa Herran edessä.

10. Silloin Baaruk luki kirjasta Jeremian sanat Herran temppelissä, kirjuri Gemarjan, Saafanin pojan, kammiossa, ylemmässä esipihassa, Herran temppelin uuden portin ovella, kaiken kansan kuullen.

11. Kun Miika, Gemarjan, Saafanin pojan, poika, oli kuullut kaikki Herran sanat kirjasta,

12. niin hän meni alas kuninkaan linnaan, kirjurin kammioon, ja katso, siellä istuivat kaikki päämiehet: kirjuri Elisama ja Delaja, Semajan poika, ja Elnatan, Akborin poika, ja Gemarja, Saafanin poika, ja Sidkia, Hananjan poika, ja kaikki muut päämiehet.

13. Heille Miika ilmoitti kaikki sanat, jotka hän oli kuullut Baarukin lukevan kirjasta kansan kuullen.

14. Silloin kaikki päämiehet lähettivät Baarukin tykö Jehudin, joka oli Netanjan poika, joka Selemjan poika, joka Kuusin poika, ja käskivät sanoa: "Ota käteesi kirjakäärö, josta luit kansan kuullen, ja tule tänne." Ja Baaruk, Neerian poika, otti kirjakäärön käteensä ja meni heidän tykönsä.

15. Ja he sanoivat hänelle: "Istu ja lue meidän kuultemme", ja Baaruk luki heidän kuultensa.

16. Mutta kun he olivat kuulleet kaikki sanat, katsoivat he toisiinsa peljästyneinä ja sanoivat Baarukille: "Meidän täytyy ilmoittaa kuninkaalle kaikki nämä sanat."

17. Ja he kysyivät Baarukilta sanoen: "Ilmoita meille, kuinka sinä kirjoitit kaikki nämä sanat hänen suustansa."

18. Baaruk vastasi heille: "Hän saneli minulle suustansa kaikki nämä sanat, ja minä kirjoitin ne musteella kirjaan."

19. Silloin päämiehet sanoivat Baarukille: "Mene ja piiloudu, sinä ja Jeremia, älköönkä kukaan saako tietää, missä te olette."

20. Niin he menivät kuninkaan tykö esipihaan, mutta kirjakäärön he jättivät talteen kirjuri Elisaman kammioon. Ja he ilmoittivat kuninkaalle kaikki.

21. Silloin kuningas lähetti Jehudin hakemaan kirjakääröä, ja hän haki sen kirjuri Elisaman kammiosta. Sitten Jehudi luki sen kuninkaan kuullen ja kaikkien päämiesten kuullen, jotka seisoivat kuninkaan edessä.

22. Mutta kuningas istui talvihuoneessa - oli yhdeksäs kuukausi - ja hänen edessään oli palamassa hiilipannu.

23. Ja aina kun Jehudi oli lukenut kolme tai neljä palstaa, leikkasi kuningas ne pois kirjurinveitsellä ja viskasi tuleen, joka oli hiilipannussa, kunnes koko kirjakäärö oli palanut loppuun tulessa, joka oli hiilipannussa.

24. Mutta ei kuningas eikä kukaan hänen palvelijoistaan, jotka kuulivat kaikki nämä sanat, peljästynyt eikä reväissyt vaatteitansa.

25. Ja vaikka Elnatan ja Delaja ja Gemarja pyysivät hartaasti kuningasta, ettei hän polttaisi kirjakääröä, ei hän heitä kuullut.

26. Ja kuningas käski Jerahmeelin, kuninkaan pojan, ja Serajan, Asrielin pojan, ja Selemjan, Abdeelin pojan, ottaa kiinni kirjuri Baarukin ja profeetta Jeremian; mutta Herra kätki heidät.

27. Mutta sen jälkeen kuin kuningas oli polttanut kirjakäärön ynnä sanat, jotka Baaruk oli kirjoittanut Jeremian suusta, tuli Jeremialle tämä Herran sana:

28. "Ota taas itsellesi toinen kirjakäärö ja kirjoita siihen kaikki entiset sanat, jotka olivat edellisessäkin kirjakäärössä, jonka Juudan kuningas Joojakim poltti.

29. Ja sano Juudan kuninkaasta Joojakimista: Näin sanoo Herra: Sinä olet polttanut tämän kirjakäärön sanoen: 'Miksi olet kirjoittanut siihen näin: Baabelin kuningas on tuleva ja hävittävä tämän maan ja lopettava siitä ihmiset ja eläimet?'

30. Sentähden sanoo Herra Juudan kuninkaasta Joojakimista näin: Hänellä ei ole oleva jälkeläistä, joka istuisi Daavidin valtaistuimella; ja hänen ruumiinsa viskataan pois, virumaan päivän helteessä ja yön kylmässä.

31. Ja minä rankaisen häntä ja hänen jälkeläisiänsä ja hänen palvelijoitansa heidän pahojen tekojensa tähden. Ja minä annan tulla heille ja Jerusalemin asukkaille ja Juudan miehille kaiken sen onnettomuuden, jolla minä olen heitä uhannut, vaikka he eivät ole kuulleet."

32. Sitten Jeremia otti toisen kirjakäärön ja antoi sen kirjuri Baarukille, Neerian pojalle; ja tämä kirjoitti siihen Jeremian suusta kaikki sen kirjan sanat, jonka Juudan kuningas Joojakim oli tulessa polttanut. Ja niihin lisättiin vielä paljon samankaltaisia sanoja.

Luku 6

1. Kun neuvottelukokousta ympäröivien miesten melu oli tauonnut, sanoi Holofernes, Assurin sotavoimain ylipäälikkö, kaiken muukalaiskansan kuullen Akiorille ja kaikille mooabilaisille:

2. "Kuka sinä oikein olet, Akior, efraimilaisine palkkalaisinesi, kun ennustat meidän kaskuudessamme sellaista kuin tänään ja kiellät sotimasta Israelin kansaa vastaan, koska heidän Jumalansa muka suojaa heitä kilvellään? Ja kuka muu on Jumala kuin Nebukadnessar? Hän on lähettävä sotavoimansa ja hävittävä heidät maan päältä, eikä heidän Jumalansa voi heitä pelastaa.

3. Vaan me, hänen palvelijansa, lyömme heidät niinkuin yhden ainoan miehen, eivätkä he kestä meidän hevostemme voimaa.

4. Sillä me, hävitämme heidät tulella, ja heidän vuorensa juopuvat heidän verestään, ja heidän ketonsa täyttyvät heidän kuolleistansa; he eivät voi meitä vastustaa, vaan tuhoutuvat täydellisesti, sanoo kuningas Nebukadnessar, koko maan herra. Sillä hän on sen sanonut, eivätkä hänen sanansa jää täyttymättä.

5. Mutta sinä, Akior, sinä Ammonin palkkalainen, joka olet puhunut nämä sanat vääryytesi päivänä, et ole enää näkevä minun kasvojani tästä päivästä alkaen siihen saakka, kunnes olen kostanut tuolle Egyptistä tulleelle kansalle.

6. Ja silloin minun sotilaiteni miekka ja palvelijoitteni keihäs on lävistävä sinun rintasi, ja sinä kaadut heidän lyötyjensä joukkoon, kun minä palaan.

7. Minun palvelijani vievät sinut vuoristoon ja jättävät sinut johonkin kaupunkiin vuoristotien varrelle,

8. ja sinä saat olla hengissä siihen asti, kunnes sinut surmataan yhdessä heidän kanssansa.

9. Mutta jos sinulla on sydämessäsi se toivo, ettei kaupunkeja valloiteta, niin älköön muotosi olko murheellinen. Olen puhunut, eikä yksikään minun sanoistani mene harhaan."

10. Silloin Holofernes käski palvelijoitaan, jotka olivat hänen teltassansa valmiina palvelukseen, ottamaan kiinni Akiorin ja viemään hänet Beetyluaan ja jättämään hänet israelilaisten käsiin.

11. Niin palvelijat ottivat hänet kiinni ja veivät hänet leirin ulkopuolelle kedolle; ja he menivät tasangolta vuoristoon ja tulivat niiden lähteiden luo, jotka olivat Beetyluan alapuolella.

12. Mutta kun miehet kaupungista, vuoren huipulta, näkivät heidät, tarttuivat he aseisiinsa ja lähtivät ulos kaupungista vuoren huipulta. Ja kaikki linkomiehet miehittivät ylhäälle vievän tien ja heittivät kiviä heidän päällensä.

13. Silloin nämä vetäytyivät suojaan vuoren alapuolelle, sitoivat Akiorin, jättivät hänet virumaan vuoren juurelle ja lähtivät herransa luo.

14. Mutta israelilaiset menivät kaupungistaan sinne alas, astuivat hänen luoksensa ja irroittivat hänen siteensä. Sitten he veivät hänet Beetyluaan ja asettivat hänet kaupunkinsa johtajien eteen,

15. joina siihen aikaan olivat Osias, Miikan poika, Simeonin sukukunnasta, ja Kabris, Gotomelin poika, ja Karmis, Melkielin poika.

16. Nämä kutsuivat kokoon kaikki kaupungin vanhimmat; myöskin kaikki heidän nuorukaisensa ja vaimot riensivät kansankokoukseen. He panivat Akiorin kaiken väen keskelle, ja Osias kysyi häneltä mitä oli tapahtunut.

17. Niin hän vastasi ja ilmoitti heille, mitä Holoferneen neuvottelukokouksessa oli tapahtunut, ja kaiken, mitä hän oli puhunut assurilaisten päämiesten keskuudessa, ja kuinka pöyhkeitä puheita Holofernes oli puhunut Israelin huonetta vastaan.

18. Silloin kansa lankesi maahan kasvoillensa Jumalan eteen ja huusi sanoen:

19. "Herra, taivaan Jumala, katso heidän röyhkeyttänsä ja armahda meidän nöyryytettyä sukuamme, ja katsahda niiden puoleen, jotka tänä päivänä ovat sinulle pyhitetyt".

20. Sitten he lohduttivat Akioria ja kiittivät häntä suuresti.

21. Ja Osias otti hänet seurakunnan kokouksesta kotiinsa ja valmisti pidot vanhimmille. Ja he huusivat avuksensa Israelin Jumalaa koko sen yön.

Luku 7

1. Seuraavana päivänä Holofernes käski koko sotajoukkonsa ja kaiken väen, joka oli tullut hänen tykönsä auttamaan häntä taistelussa, lähteä liikkeelle Beetyluaa vastaan ja miehittää ylös vuoristoon kulkevat tiet ja ryhtyä sotaan israelilaisia vastaan.

2. Sinä päivänä lähtivät liikkeelle kaikki heidän sotakuntoiset miehensä; ja heidän sotavoimansa olivat vahvuudeltaan sata seitsemänkymmentä tuhatta jalka - ja kaksitoista tuhatta ratsumiestä, lukuunottamatta kuormastoa. Ja miesten luku, jotka seurasivat sitä jalan, oli ylen suuri.

3. Ja he pystyttivät leirinsä laaksoon lähelle Beetyluaa lähteen tykö, niin että se leveydeltään ulottui Dootaimin ohitse Beelbaimiin ja pituudeltaan Beetyluasta Kyamoniin, joka on vastapäätä Esdrelonia.

4. Mutta kun israelilaiset näkivät, kuinka paljon heitä oli, kauhistuivat he suuresti ja sanoivat toinen toisellensa: "Nyt nämä kalvavat puhtaaksi koko maan pinnan, eivätkä korkeat vuoret, eivät laaksot eikä kukkulat voi kestää niiden painoa".

5. Ja he tarttuivat kukin sota-aseisiinsa ja sytyttivät tulet torneihinsa ja pysyivät vartiopaikoillaan koko sen yön.

6. Mutta toisena päivänä Holofernes vei koko ratsuväkensä ulos Beetyluassa olevien israelilaisten nähden

7. ja tutki heidän kaupunkiinsa johtavat tiet ja etsi vesilähteet ja miehitti ne ja asetti sotilasvartiostot niitä vartioimaan, mutta itse hän palasi takaisin väkensä tykö.

8. Silloin tulivat hänen luoksensa kaikki Eesaun lasten päämiehet ja kaikki Mooabin kansan johtajat ja rannikkoseudun sotapääliköt ja sanoivat:

9. "Kuulkoon herramme, mitä me sanomme, ettei sotajoukollesi tapahtuisi mitään vahinkoa.

10. Sillä tämä israelilaisten kansa ei turvaa keihäisiinsä, vaan niiden vuorten korkeuteen, joilla he asuvat. Sillä ei ole helppo tunkeutua heidän vuortensa huipuille.

11. Älä siis, herra, sodi heitä vastaan sillä tapaa, kuin taistelujärjestyksessä soditaan; silloin ei ainoakaan mies sinun väestäsi ole kaatuva.

12. Pysy leirissäsi ja pidä sotajoukkosi jokainen mies suojassa. Miehittäkööt sinun palvelijasi vain sen vesilähteen, joka pulppuaa vuoren juurelta,

13. sillä siitä noutavat vetensä kaikki Beetyluan asukkaat. Niin he menehtyvät janoon ja jättävät kaupunkinsa. Ja me menemme väkinemme ylös läheisille vuorten huipuille ja leiriydymme niille vartioidaksemme, ettei yksikään mies pääse ulos kaupungista.

14. Silloin he ja heidän vaimonsa ja lapsensa nääntyvät nälkään, ja ennenkuin ainoakaan miekanisku on heihin sattunut, he makaavat kuolleina oman kaupunkinsa kaduilla;

15. niin sinä kostat heille ankarasti sen, että ovat nousseet sinua vastustamaan eivätkä ole rauhallisesti tulleet sinua kohtaamaan."

16. Heidän sanansa mielyttivät Holofernesta ja kaikkia hänen palvelijoitansa; ja hän käski tehdä, niinkuin he olivat puhuneet.

17. Niin ammonilaisten leiri lähti liikkeelle ja heidän mukanansa viisituhatta assurilaista, ja he leiriytyivät laaksoon ja miehittivät israelilaisten vesipaikat ja lähteet.

18. Ja Eesaun lapset ja ammonilaiset nousivat vuoristoon ja leiriytyivät siellä vastapäätä Dootaimia ja lähettivät osastoja etelään ja itään päin Egrebelin vaiheille, joka on Kuusin läheisyydessä Mokmurin tulvapuron varrella. Mutta muu assurilaisten sotajoukko leiriytyi tasagolle ja peitti koko maan. Telttoineen ja kuormastoineen he muodostivat väkirikkaan leirin, ja heidän lukumääränsä oli ylen suuri.

19. Mutta israelilaiset huusivat avuksensa Herraa, Jumalaansa; sillä he olivat menettäneet rohkeutensa, koska kaikki heidän vihollisensa olivat piirittäneet heidät, niin ettei ollut mahdollista päästä pakoon niiden keskeltä.

20. Näin pysyi Assurin koko sotajoukko, heidän jalkaväkensä, sotavaununsa ja ratsumiehensä, leiriytyneenä heidän ympärillänsä kolmekymmentä neljä päivää, ja kaikilta Beetyluan asukkailta loppuivat kaikki heidän vesivarastonsa,

21. ja vesisäiliöt tyhjenivät, eivätkä he saaneet yhtenäkään päivänä juoda kyllikseen, koska heille annettiin vettä ainoastaan määrämitalla.

22. Niin heidän lapsensa ja vaimonsa menettivät rohkeutensa, ja heidän nuoret miehensä menehtyivät janosta ja kaatuivat kaupungin kaduille ja porttikäytäviin, eikä heissä enää ollut mitään voimaa.

23. Silloin kokoontui kaikki kansa Osiaan ja kaupungin muiden johtajien tykö, nuoret miehet, vaimot ja lapset, ja he huusivat suurella äänellä ja sanoivat vanhinten kuullen:

24. "Jumala tuomitkoon teidän ja meidän välillämme, koska te olette tehneet meille suuren vääryyden, kun ette ole ryhtyneet rauhanneuvotteluihin assurilaisten kanssa.

25. Ja nyt ei ole ketään, joka voisi meitä auttaa, vaan Jumala on myynyt meidät heidän käsiinsä, niin että me näännymme heidän nähtensä janoon ja suureen kurjuuteen.

26. Kutsukaa siis heidät tänne ja luovuttakaa koko kaupunki Holoferneen väen ja kaiken hänen sotajoukkonsa ryöstettäväksi.

27. Sillä meille on parempi joutua heidän saaliiksensa. Meistä tosin tulee orjia, mutta me saamme kuitenkin jäädä henkiin, eikä meidän tarvitse omin silmin nähdä pienokaistemme kuolevan eikä naistemme ja lastemme menehtyvän.

28. Me vannotamme teitä taivaan ja maan ja Jumalamme ja isiemme Herran kautta, hänen, joka kostaa meidän syntimme ja meidän isiemme syntien mukaan, ettei hän tekisi näiden sanojen mukaan, jotka tänä päivänä ovat puhutut."

29. Ja koko seurakunta puhkesi yhtenä miehenä suureen itkuun ja huusi avuksi Herraa Jumalaa suurella äänellä.

30. Niin Osias sanoi heille: "Olkaa rohkealla mielellä, veljet. Kestäkäämme vielä viisi päivää; niiden kuluessa on Herra, Meidän Jumalamme, kääntävä armonsa meidän puoleemme, sillä ei hän jätä meitä kokonansa.

31. Mutta jos näiden päiväin kuluttua apua ei ole meille tullut, niin minä teen teidän sanojenne mukaan."

32. Sitten hän päästi kansan hajaantumaan, kunkin omalle vartiopaikalleen. Niin he menivät kaupungin muureille ja torneihin, mutta naiset ja lapset hän lähetti heidät koteihinsa. Ja kaupungissa vallitsi suuri ahdistus.

1. Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.

2. Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.

3. Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.

4. Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.