1 Daavidin virsi. Riitele, Herra, minun riitaveljiäni vastaan; sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.
2 Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse minun avukseni.
3 Sivalla keihäs ja salpaa tie minun vainoojiltani. Sano minun sielulleni: "Minä olen sinun pelastuksesi."
4 Joutukoot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt, punastukoot, jotka minulle pahaa aikovat.
5 Olkoot he niinkuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan;
6 heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.
7 Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he ovat kaivaneet minun sielulleni haudan.
8 Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmaksensa.
9 Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustansa.
10 Kaikki minun luuni sanokoot: "Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?"
11 Väärät todistajat astuvat esiin, he minulta tutkivat, mitä minä en tiedä.
12 He palkitsevat minulle hyvän pahalla; minun sieluni on orpo.
13 Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.
14 Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia veljiäni, niin minä kuljin; niinkuin äitiänsä sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa.
15 Mutta he iloitsevat minun kompastuksestani ja kokoontuvat - kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita minä en tunne; he herjaavat herkeämättä,
16 nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyen minua pilkkaavat, kiristelevät minulle hampaitansa.
17 Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni turmiosta, jota he hankitsevat, minun ainokaiseni nuorista leijonista.
18 Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä.
19 Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat.
20 Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.
21 He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: "Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!"
22 Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana!
23 Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani.
24 Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita.
25 Älä salli heidän sanoa sydämessänsä: "Kas niin! Sitä me halusimmekin." Älä salli heidän sanoa: "Me olemme hänet nielleet."
26 Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvuksensa häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.
27 Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta."
28 Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää.
Versículos relacionados com Psalmit, 35:
Psalmi 35 on rukous Daavidille, joka pyytää apua ja suojaa hänen vihollisiaan vastaan. Hän vaatii jumalallista oikeudenmukaisuutta ja ilmaisee luottamuksensa siihen, että Jumala puuttuu hänen puolestaan. Alla on viisi jaketta, jotka liittyvät tähän psalmiin käsitettyihin aiheisiin:
Psalmi 7:9: "Pahojen pahuus on valmis, mutta vanhurskaat ovat vakiintuneita, sinulle vanhurskas Jumala, koettelee mielen ja sydämen." Tämä jae liittyy psalmin 35 teemaan, joka on oikeudenmukaisuuden etsintä vihollisia vastaan. David huutaa, että jumalattomien jumalattomuus päättyy ja vanhurskaat on perustettu.
Psalmi 10:15: "Rikkoo jumalattomien ja jumalattomien käsivarsi, pyytää heidän pahuudestaan, ennen kuin ei mitään." Tämä jae liittyy myös oikeudenmukaisuuden harjoittamiseen vihollisia vastaan. David pyytää Jumalaa puuttumaan ja murtamaan jumalattomien käsivarsi, toisin sanoen vihollisensa.
Psalmi 18:2: "Herra on minun rockini, linnoitukseni ja vapauttajani; Jumalani on minun kallioni, jossa turvaan. Hän on minun kilpi ja voima, joka pelastaa minut, tornini." Tämä jae liittyy vihollisia vastaan suojaamiseen. David luottaa Jumalaan kallionsa, linnoituksensa ja vapauttamisenaan ja turvautuu häneen vaaran aikoina.
Psalmi 31:15: "Minun aikani ovat käsissäsi; vapauta minut vihollisteni ja niitä, jotka vainostavat minua." Tämä jae liittyy myös vihollisia vastaan suojaamiseen. David tunnustaa, että hänen aikansa ovat Jumalan käsissä, ja pyytää vapautumista vihollistensa ja vainonsa käsistä.
Psalmi 40:14: "Ne, jotka pyrkivät ottamaan elämäni nöyryytetään ja turhautuvat; Tämä jae liittyy aiheen pyytämiseen vihollisia vastaan. David pyytää vihollisiaan nöyryyttämään ja turhautumaan suunnitelmiinsa häntä vastaan ja että he palaavat häpeään.
Luvut: