1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.
2 Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
3 Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
4 Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
5 Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.
7 Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
8 Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.
9 Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
10 sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
11 Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",
12 niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.
13 Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
14 Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
15 Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
17 Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!
18 Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. - Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.
19 Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat! Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois!
20 Sillä he puhuvat sinusta petollisesti ja lausuvat turhaan sinun nimesi - nuo sinun vihollisesi.
21 Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat?
22 Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani.
23 Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
24 Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.
Versículos relacionados com Psalmit, 139:
Psalmi 139 on runollinen meditaatio Jumalan läsnäolosta ja kaikenlaisuudesta, joka tuntee syvästi ihmisen syntymästään kuolemaansa asti. Tärkeimmät teemat ovat Jumalan ja ihmisen välinen läheinen suhde, hänen luovan kaikkivoipa ja hänen providenttisen hoidonsa. Alla on viisi näihin aiheisiin liittyvää jaetta:
1. Moos. 1:27: "Jumala loi ihmisen kuvaan, Jumalan kuvassa loi hänet; mies ja nainen loivat heidät." Tämä jae puhuu ihmisen luomisesta Jumalan kuvaan, teemasta, joka mainitaan psalmissa 139 jakeissa, jotka väittävät, että jumalallinen käsi on muodostanut äitimme.
Sananlaskut 15:3: "Herran silmät ovat kaikkialla, tarkkailevat varovasti jumalattomia ja hyviä." Tämä jae korostaa Jumalan läsnäoloa ja kaikentieteellisyyttä, teemoja, jotka ovat keskeisiä psalmille 139 jakeissa, jotka puhuvat jumalallisesta läsnäolosta kaikkialla ja Jumalan kykyä tuntea intiimimpiä ajatuksiamme.
Jeremiah 1:5: "Ennen kuin muodostuin sinut äidin kohdussa, tapasin sinut, ja ennen kuin poistut äidistä, pyhitin sinut ja muodosti sinut profeetta kansakunnille." Tämä jae puhuu jumalallisesta valinnasta äidin kohdusta, teemasta, jota lähestytään psalmissa 139 jakeissa, jotka puhuvat jumalallisesta ennaltaehkäisystä ja Jumalan harjoittamista palvelijoilleen.
Matt. arvoinen enemmän kuin monet varpunen! " Tämä jae puhuu Jumalan providentiaalisesta hoidosta, joka on psalmissa 139 esiintyvä teema jakeissa, jotka puhuvat jumalallisesta suojasta äidin kohdusta ja jumalalliselta säestykseltä kaikkina elämänaikoina.
Roomalaisille 8:38-39: "Sillä olen vakuuttunut siitä, että kuolema, elämä, enkelit tai demonit, nykyisyys eikä tulevaisuus, voimat, korkeus tai syvyys tai mikään luomisessa voivat erottaa meidät. Rakkauden. Jumalasta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herramme. " Tämä jae puhuu Jumalan ehdottomasta rakkaudesta, joka on psalmissa 139 keskeinen teema jakeissa, jotka väittävät, että olemme olleet äidin kohdun kudoksia jumalallisen rakkauden vuoksi ja että olemme syvästi tiedossa Jumalalle.
Luvut: