1. A Psalm of David. LORD, I cry unto thee: make haste unto me; give ear unto my voice, when I cry unto thee.
2. Let my prayer be set forth before thee [as] incense; [and] the lifting up of my hands [as] the evening sacrifice.
3. Set a watch, O LORD, before my mouth; keep the door of my lips.
4. Incline not my heart to [any] evil thing, to practise wicked works with men that work iniquity: and let me not eat of their dainties.
5. Let the righteous smite me; [it shall be] a kindness: and let him reprove me; [it shall be] an excellent oil, [which] shall not break my head: for yet my prayer also [shall be] in their calamities.
6. When their judges are overthrown in stony places, they shall hear my words; for they are sweet.
7. Our bones are scattered at the grave's mouth, as when one cutteth and cleaveth [wood] upon the earth.
8. But mine eyes [are] unto thee, O GOD the Lord: in thee is my trust; leave not my soul destitute.
9. Keep me from the snares [which] they have laid for me, and the gins of the workers of iniquity.
10. Let the wicked fall into their own nets, whilst that I withal escape.
Alaviitteet:
141:1-2 - Psalmista huutaa kiireesti Jumalan puoleen ja vertaa rukoustaan suitsutukseen, joka nousee Herralle. Tämä kuvastaa vilpittömän ja jatkuvan rukouksen tärkeyttä uskovan elämässä Jumalalle mieluisena uhrina (ks. myös Ilm. 8:3-4 ja Luuk. 1:10).
141:3-4 - Psalmistan pyyntö, että Jumala suojelisi hänen suunsa, korostaa itsehillinnän ja synnin välttämisen tarvetta puheella. Suorapuheisuus puheessa on merkki viisaudesta ja Herran pelosta (ks. myös Jaakob 3:2-6 ja Sananlaskut 13:3).
141:5 - Psalmista hyväksyy vanhurskaiden oikaisun ystävällisyyden tekona. Tämä osoittaa jumalisen kurin tärkeyden ja sydämen avoimena pitämisen nuhteelle, mikä johtaa hengelliseen kasvuun (ks. myös Sananlaskut 27:6 ja Heprealaisille 12:11).
141:8 - Psalmista luottaa täydellisesti Jumalaan ja etsii turvaa jumalattomilta. Tämä korostaa hänen luottamustaan jumalalliseen suojelukseen ja varmuuteen, että Jumala on pelastuksen kallio (ks. myös Psalmi 16:1 ja Psalmi 18:2).
141:9-10 - Psalmista rukoilee, että hänet suojattaisiin jumalattomien ansoilta, luottaen siihen, että häntä takaa-aavat putoavat omiin verkkoihinsa. Tämä symboloi Jumalan oikeutta, joka maksaa pahantekijät (ks. myös Psalmi 7:15-16 ja Sananlaskut 26:27).
Aiheeseen liittyvät säkeet Psalms, 141:
Psalmissa 141 on Daavidin palava rukous. Miten psalmista etsii jumalallista suojaa? Tämä runollinen teksti ilmaisee Daavidin halun puhtaaseen puheeseen ja toimintaan ja pyytää Jumalaa varjelemaan häntä kiusauksilta ja jumalattomien ansoilta. Psalmi käsittelee sellaisia aiheita kuin rukouksen tärkeys, taistelu syntiä vastaan ja luottamus jumalalliseen oikeuteen. Henkilökohtaisen merkityksensä lisäksi psalmi 141 tarjoaa mallin anomiseen koettelemuksen aikoina. Mieti kanssamme viittä raamatunkohtaa, jotka toistavat tämän läpitunkevan psalmin hengellisiä kaipauksia.
Efesolaiskirje 4:29: "Älkää tulko suustanne turhaa puhetta, vaan vain sellaista, joka tarvittaessa auttaa toisia rakentamaan, jotta se antaisi armon niille, jotka sen kuulevat." - Tämä jae toistaa Psalmin 141:3:n pyynnön, että Jumala suojelisi psalmistan suuta.
Sananlaskut 23:1-3: "Kun istut alas syömään viivaimen kanssa, katso tarkkaan, kuka on edessäsi, ja laita veitsi kurkkuun, jos saat ahmattia. Älä himoitse hänen herkkujaan, sillä tämä ruoka on petollista." - Tämä kohta liittyy psalmiin 141:4, jossa puhutaan siitä, ettei pahoja asioita vedä puoleensa.
Galatalaiskirje 6:1: "Veljet, jos joku joutuu johonkin syntiin, teidän, jotka olette hengellisiä, tulee ennallistaa hänet lempeällä tavalla. Varo kuitenkin, ettet sinäkään joudu kiusaukseen." - Tämä jae heijastaa Psalmin 141:5 henkeä, joka puhuu vanhurskaiden ojentamisesta.
1 Pietari 3:12: "Sillä Herran silmät katsovat vanhurskaita ja hänen korvansa tarkkaavat heidän rukouksiaan, mutta Herran kasvot ovat kääntyneet niitä vastaan, jotka tekevät pahaa." - Tämä kohta toistaa Psalmin 141:8 tunteen, jossa psalmista etsii turvaa Jumalalta.
Sananlaskut 29:5: "Joka imartelee lähimmäistänsä, tekee verkon jaloilleen." - Tämä sananlasku liittyy psalmiin 141:9-10, jossa puhutaan pahantekijöiden ansoista pakenemisesta.
FAQ:
Mitä Daavid kysyy Jumalalta psalmissa 141?
Daavid pyytää Jumalaa hyväksymään hänen rukouksensa suitsukkeena ja vartioimaan hänen sanojaan ja tekojaan suojellakseen häntä joutumasta kiusaukseen. (Psalmi 141:1-4)
Kuinka Daavid pyytää suojaa jumalattomilta?
Daavid pyytää Jumalaa suojelemaan häntä jumalattomien ansoilta antamatta heidän sydämensä vetää pahuuteen. (Psalmi 141:9-10)
Mitä "suitsuke" tarkoittaa Daavidin rukouksissa?
Suitsuke symboloi rukouksia, jotka ovat miellyttäviä Jumalalle, mikä merkitsee vilpitöntä ja puhdasta sydäntä Jumalan edessä. (Psalmi 141:2)
Miksi Daavid puhuu jumalattomien "vaivasta"?
David vertaa jumalattomia parantumattomiin haavoihin ja ilmaisee halunsa, että heidän tekonsa epäonnistuvat. (Psalmi 141:5)
Mitä voimme oppia Jumalaan luottamisesta psalmista 141?
Psalmi 141 opettaa, kuinka tärkeää on luottaa Jumalaan, joka saa suojan ja johdatuksen, erityisesti vastoinkäymisten aikoina. (Psalmi 141:8)
