Raamattu vuodessa.

Päivänä 246 Jeremian kirjan luvussa 32 vahvistetaan luottamusta Jumalaan myös epävarmoina aikoina, kun taas Juuditin kirjan luvut 1–2 osoittavat Juuditin rohkeutta ja viisautta kansansa suojelemisessa. Sananlaskut 16:25–28 opettaa meille, että väärät valinnat johtavat pahuuteen, mutta että viisaus ja rehellisyys tuovat siunauksia ja turvallisuutta.

1. Sana, joka tuli Jeremialle Herralta Sidkian, Juudan kuninkaan, kymmenentenä vuotena, se on Nebukadressarin kahdeksantenatoista vuotena.

2. Silloin Baabelin kuninkaan sotajoukko piiritti Jerusalemia, ja profeetta Jeremia oli suljettuna vankilan pihaan, joka on Juudan kuninkaan linnassa.

3. Sinne oli Sidkia, Juudan kuningas, hänet sulkenut sanoen: "Miksi sinä ennustat näin: Näin sanoo Herra: Katso, minä annan tämän kaupungin Baabelin kuninkaan käsiin, ja hän valloittaa sen?

4. Ja Sidkia, Juudan kuningas, ei pääse kaldealaisten käsistä, vaan hänet annetaan Baabelin kuninkaan käsiin, ja hänen täytyy puhua hänen kanssaan suusta suuhun ja nähdä hänet silmästä silmään.

5. Ja hän kuljettaa Sidkian Baabeliin, ja sinne hän jää, kunnes minä katson hänen puoleensa, sanoo Herra. Kun te taistelette kaldealaisia vastaan, ei teillä ole menestystä."

6. Ja Jeremia sanoi: "Minulle tuli tämä Herran sana:

7. Katso, Hanamel, setäsi Sallumin poika, tulee sinun luoksesi ja sanoo: 'Osta minun peltoni, joka on Anatotissa, sillä sinulla on lunastusoikeus, niin että saat ostaa sen.'"

8. Ja Hanamel, setäni poika, tuli Herran sanan mukaan minun luokseni vankilan pihaan ja sanoi minulle: "Osta minun peltoni, joka on Anatotissa, Benjaminin maassa, sillä sinulla on perintöoikeus ja sinulla on lunastusoikeus: osta se itsellesi." Silloin minä ymmärsin, että se oli Herran sana.

9. Ja minä ostin Hanamelilta, setäni pojalta, pellon, joka on Anatotissa, ja punnitsin hänelle rahat, seitsemäntoista sekeliä hopeata,

10. kirjoitin kauppakirjan ja sinetöin sen, otin todistajat ja punnitsin rahat vaa'alla.

11. Sitten minä otin sinetöidyn kauppakirjan, sopimuksen ja määräykset sekä avoimen kirjan,

12. ja annoin kauppakirjan Baarukille, Neerian, Mahsejan pojan, pojalle, serkkuni Hanamelin nähden ja todistajain nähden, jotka olivat kirjoittaneet kauppakirjan alle, ja kaikkien juutalaisten nähden, jotka istuivat vankilan pihassa,

13. ja minä käskin Baarukia heidän nähtensä sanoen:

14. "Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Ota nämä kirjat, tämä kauppakirja, sekä sinetöity että tämä avoin kirja, ja pane ne saviastiaan, että ne säilyisivät kauan aikaa.

15. Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Vielä kerran ostetaan tässä maassa taloja ja peltoja ja viinitarhoja."

16. Ja annettuani kauppakirjan Baarukille, Neerian pojalle, minä rukoilin Herraa sanoen:

17. "Oi Herra, Herra! Katso, sinä olet tehnyt taivaan ja maan suurella voimallasi ja ojennetulla käsivarrellasi: ei mikään ole sinulle mahdotonta;

18. sinä, joka teet laupeuden tuhansille, mutta kostat isäin pahat teot heidän jälkeensä heidän lastensa helmaan; sinä suuri, voimallinen Jumala, jonka nimi on Herra Sebaot,

19. suuri neuvossa ja väkevä teossa, sinä, jonka silmät ovat avoimet tarkkaamaan kaikkia ihmislasten teitä, antaaksesi itsekullekin hänen vaelluksensa ja hänen töittensä hedelmän mukaan;

20. sinä, joka teit tunnustekoja ja ihmeitä Egyptin maassa ja olet tehnyt niitä hamaan tähän päivään asti sekä Israelissa että muitten ihmisten seassa, ja joka olet tehnyt itsellesi nimen, senkaltaisen kuin se tänäkin päivänä on.

21. Sinä veit kansasi Israelin pois Egyptin maasta tunnusteoilla ja ihmeillä, väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella, suurella peljätyksellä,

22. ja annoit heille tämän maan, jonka sinä heidän isillensä vannotulla valalla olit luvannut antaa heille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä.

23. Mutta kun he olivat tulleet ja ottaneet sen omaksensa, eivät he kuulleet sinun ääntäsi eivätkä vaeltaneet sinun lakisi mukaan; he eivät tehneet mitään siitä, mitä sinä olit käskenyt heidän tehdä. Silloin sinä annoit kaiken tämän onnettomuuden kohdata heitä.

24. Katso, piiritysvallit ovat edenneet aivan kaupunkiin asti, niin että se valloitetaan, ja kaupunki joutuu miekan, nälän ja ruton pakosta kaldealaisten valtaan, jotka sotivat sitä vastaan. Mitä sinä olet puhunut, on tapahtunut, ja katso, sinä näet sen.

25. Mutta kuitenkin sinä, Herra, Herra, sanoit minulle: 'Osta rahalla itsellesi pelto ja ota todistajat', vaikka kaupunki joutuu kaldealaisten käsiin."

26. Ja Jeremialle tuli tämä Herran sana:

27. "Katso, minä olen Herra, kaiken lihan Jumala; onko minulle mitään mahdotonta?

28. Sentähden, näin sanoo Herra: Katso, minä annan tämän kaupungin kaldealaisten käsiin ja Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, käsiin, ja hän valloittaa sen.

29. Ja kaldealaiset, jotka sotivat tätä kaupunkia vastaan, tulevat ja sytyttävät tämän kaupungin tuleen ja polttavat sen niine taloineen, joiden katoilla on poltettu uhreja Baalille ja vuodatettu juomauhreja vieraille jumalille, minulle mielikarvaudeksi.

30. Sillä Israelin ja Juudan miehet ovat hamasta nuoruudestaan tehneet vain sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, sillä israelilaiset ovat tuottaneet minulle ainoastaan mielikarvautta kättensä teoilla, sanoo Herra.

31. Sillä tämä kaupunki on ollut minulle vihaksi ja kiivastukseksi hamasta siitä päivästä, jona he sen rakensivat, aina tähän päivään asti; ja niin minä heitän sen pois kasvojeni edestä

32. kaiken sen pahan tähden, minkä israelilaiset ja Juudan miehet ovat tehneet minulle mielikarvaudeksi - he, heidän kuninkaansa, ruhtinaansa, pappinsa ja profeettansa sekä Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat.

33. He ovat kääntäneet minulle selkänsä eivätkä kasvojansa; ja vaikka minä olen opettanut heitä varhaisesta alkaen, he eivät ole kuulleet eivätkä ottaneet varteen kuritusta.

34. He ovat asettaneet iljetyksensä temppeliin, joka on otettu minun nimiini, ja saastuttaneet sen.

35. Ja he ovat rakentaneet Baalille uhrikukkulat, jotka ovat Ben-Hinnomin laaksossa, polttaakseen poikiansa ja tyttäriänsä uhrina Molokille, mitä minä en ole käskenyt ja mikä ei ole minun mieleeni tullut. Tällaisia kauhistuksia he tekivät ja saivat Juudan syntiä tekemään.

36. Mutta nyt sanoo Herra, Israelin Jumala, näin tästä kaupungista, jonka te sanotte joutuvan Baabelin kuninkaan käsiin miekan, nälän ja ruton pakosta:

37. Katso, minä kokoan heidät jälleen kaikista maista, joihin minä heidät vihassani, kiivastuksessani ja suuressa suuttumuksessani karkoitan, ja palautan heidät tähän paikkaan ja annan heidän asua turvassa.

38. Silloin he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa.

39. Ja minä annan heille yhden sydämen ja yhden tien, niin että he pelkäävät minua kaiken elinaikansa, ja niin heidän käy hyvin ja heidän lastensa heidän jälkeensä.

40. Ja minä teen heidän kanssansa iankaikkisen liiton, niin etten käänny heistä pois, vaan teen heille hyvää; ja minä annan pelkoni heidän sydämiinsä, niin etteivät he minusta luovu.

41. Ja minä iloitsen heistä, siitä että teen heille hyvää; minä istutan heidät tähän maahan uskollisesti, kaikesta sydämestäni ja kaikesta sielustani.

42. Sillä näin sanoo Herra: Niinkuin minä olen tuottanut tälle kansalle kaiken tämän suuren onnettomuuden, niin minä myös tuotan heille kaiken sen hyvän, minkä minä heille lupaan.

43. Vielä ostetaan peltoja tässä maassa, josta te sanotte: 'Se on oleva autio, vailla ihmisiä ja eläimiä, kaldealaisten käsiin annettu.'

44. Peltoja ostetaan rahalla, kauppakirjoja kirjoitetaan ja sinetöidään ja todistajia otetaan Benjaminin maassa, Jerusalemin ympäristössä ja Juudan kaupungeissa, Vuoriston, Alankomaan ja Etelämaan kaupungeissa, sillä minä käännän heidän kohtalonsa, sanoo Herra."

Luku 1

1. Kuningas Nebukadnessarin kahdentenatoista vuotena, hänen, joka hallitsi assurilaisia Niinivessä, siinä suuressa kaupungissa, ja siihen aikaan, kuin Arpaksad hallitsi meedialaisia Ekbatanassa,

2. rakensi jälkimmäinen Ekbatanan ympärille muurit hakatuista kivistä, joiden leveys oli kolme kyynärää ja pituus kuusi kyynärää. Ja hän teki muurin seitsemääkymmentä kyynärää korkeaksi ja viittäkymmentä kyynärää leveäksi.

3. Muurin tornit hän sijoitti kaupungin porteille ja teki ne sadan kyynärän korkuisiksi sekä juuresta kuudenkymmenen kyynärän levyisiksi.

4. Ja kaupungin portit hän antoi valmistaa seitsemänkymmenen kyynärän korkuisiksi ja neljänkymmenen kyynärän levyisiksi, että hänen sankariensa joukot voisivat kulkea niistä ulos, samoin myös hänen jalkaväkensä järjestetyissä riveissä.

5. Siihen aikaan kuningas Nebukadnessar ryhtyi sotaan kuningas Arpaksadia vastaan Suurella tasangolla, se on Ragaun alueella.

6. Ja häneen liityivät kaikki ne, jotka asuivat vuoristossa ja kaikki, jotka asuivat Eufratin ja Tigriin ja Hydespeen varsilla sekä ne, jotka asuivat Arjokin, elymaiolaisten kuninkaan, tasangolla. Niin kokoontui monia kansoja taistelemaan keleudilaisia vastaan.

7. Niin Nebukadnessar, assyrialaisten kuningas, lähetti sanan kaikille Persiassa asuville ja kaikille niille, jotka asuivat lännessä, Kilikiassa ja Damaskossa, Libanonilla ja Antilibanonilla, ja kaikille, jotka asuivat meren rannikolla,

8. ja Karmelin ja Gileadin kansojen keskuudessa asuville ja niille, jotka asuivat Ylä-Galileassa ja suurella Esdrelonin tasangolla,

9. ja kaikille, jotka asuivat Samariassa ja sen kaupungeissa, ja Jordanin tuolla puolen aina Jerusalemiin, Beetaneen, Kelokseen, Kaadekseen ja Egyptin virtaan saakka, sekä niille, jotka asuivat Tafnessa, Ramessessa ja koko Gesemin maassa,

10. aina yläpuolelle Tanista ja Memfistä, samoinkuin kaikille niille, jotka asuivat Egyptissä Etiopian rajoille saakka.

11. Mutta kaikkien näiden maiden asukkaat halveksivat Nebukadnessarin, assurilaisten kuninkaan, sanaa eivätkä lähteneet hänen kanssansa sotaan, koska he eivät peljänneet häntä, vaan pitivät häntä vertaisenansa; ja he antoivat hänen lähettiläidensä palata luotaan häpeällisesti tyhjin toimin.

12. Silloin Nebukadnessar vihastui ankarasti kaikkiin näihin maihin ja vannoi valtaistuimensa ja kuninkaanvaltansa kautta kostavansa kaikille Kilikian, Damaskon ja Syyrian maanäärille ja surmaavansa miekalla myöskin kaikki Mooabin asukkaat ja ammonialaiset ynnä koko Idumean ja kaikki ne, jotka asuivat Egyptissä aina kahden meren alueelle saakka.

13. Seitsämäntenätoista hallitusvuotenansa hän sitten hyökkäsi sotavoimineen kuningas Arpaksadia vastaan, voitti hänet taistelussa ja ajoi pakoon Arpaksadin koko sotavoiman ja kaiken hänen ratsuväkensä ja kaikki hänen sotavaununsa.

14. Sitten hän valloitti hänen kaupunkinsa ja tunkeutui Ekbatanaan saakka, valtasi sen tornit, ryösti kadut ja muutti siten sen kauneuden häpeäksi.

15. Arpaksadin itsensä hän otti vangiksi Ragaun vuoristossa, lävisti hänet heittokeihäillään ja teki sinä päivänä perinpohjaisesti hänestä lopun.

16. Sitten hän palasi takaisin Niiniveen, mukanaan kaikki, jotka olivat häneen liittyneet, suunnaton joukko sotaväkeä. Ja hän ja hänen sotajoukkonsa viipyivät siellä sata kaksikymmentä päivää viettäen huoletonta elämää ja kemuja pitäen.

Luku 2

1. Kahdeksantenatoista vuotena, ensimmäisen kuukauden kahdentenakymmenentenä toisena päivänä alettiin Nebukadnessarin, assurilaisten kuninkaan, palatsissa huhuilla, että hän nyt aikoi kostaa kaikille noille maille, niinkuin oli sanonut.

2. Ja hän kutsui kokoon kaikki palvelijansa ja kaikki ruhtinaansa ja ilmoitti heille salaisen aikomuksensa ja lujan päätöksensä tuhota maat perinjuurin.

3. Ja nämä olivat sitä mieltä, että kaikki ne, jotka eivät olleet noudattaneet hänen käskyjänsä, oli tuhottava.

4. Lopetettuaan neuvottelunsa Nebukadnessar, assurilaisten kuningas, kutsui Holoferneen, sotajoukkonsa ylimmän päälikön, joka oli toinen mies hänestä, ja sanoi hänelle:

5. sanoo suurkuningas, koko maan herra: Katso, sinun on lähdettävä minun tyköni ja otettava mukaasi miehiä, jotka luottavat voimaansa, jalkasotureita noin sata kaksikymmentä tuhatta ja hevosia ratsastajineen kahdentoista tuhannen suuruinen joukko,

6. ja sinun on lähdettävä kaikkia läntisiä maita vastaan, koska ne eivät ole totelleet minun käskyjäni.

7. Ilmoita heille, että heidän on pidettävä valmiina maata ja vettä, sillä minä lähden vihassani heitä vastaan ja peitän koko maan pinnan sotajoukkoni jaloilla ja annan heidät sen saaliiksi.

8. Heidän haavoitettunsa täyttävät heidän rotkonsa ja tulvapuronsa, ja virta täyttyy äyräitä myöten heidän kuolleistaan.

9. Ja heidän vangittunsa minä vien kaiken maan ääriin.

10. Lähde siis nyt ja valtaa minulle edeltäpäin koko heidän alueensa; ja jos he antautuvat sinulle, niin pidä heitä vartioituina minua varten heidän rangaistuksensa päivään saakka.

11. Mutta tottelemattomia älä sääli, vaan jätä ne surman ja ryöstön omiksi kaikissa valtaamissasi maissa.

12. Sillä niin totta kuin minä elän ja minun kuninkaanvaltani on luja: minä olen puhunut, ja minä teen sen kädelläni.

13. Ja sinä älä jätä noudattamatta ainoatakaan herrasi sanaa, vaan täytä ne tarkoin, niinkuin minä olen sinua käskenyt, äläkä viivyttele niiden toimeenpanemista."

14. Niin Holofernes lähti herransa kasvojen edestä ja kutsui tykönsä kaikki ruhtinaat ja sotapääliköt ja Assurin sotavoiman johtajat

15. ja luetutti sotaan valitut miehet, niinkuin hänen herransa oli käskenyt hänen tehdä, jalkaväkeä sata kaksikymmentä tuhatta miestä ja kaksitoista tuhatta ratsastavaa jousella-ampujaa,

16. ja järjesti ne, niinkuin sotajoukko järjestetään.

17. Vielä hän otti kameleja, aaseja ja muuleja kuormastoa varten suunnattoman joukon ja lukemattoman määrän lampaita ja nautoja ja vuohia heidän elatukseksensa,

18. samoin paljon viljaa jokaista miestä varten, sekä ylen runsaasti kultaa ja hopeaa kuninkaan palatsista.

19. Sitten hän lähti liikkeelle kaikkine sotavoiminensa mennäkseen kuningas Nebukadnessarin edellä ja peittääkseen koko lännenpuoleisen maan vaunuilla ja ratsumiehillä ja valitulla jalkaväellä.

20. Ja heidän mukanansa lähti sekalaista väkeä, paljon niinkuin heinäsirkkoja ja niinkuin hiekkaa maassa; sitä ei voitu lukea sen paljouden tähden.

21. Kun he olivat kulkeneet Niinivestä kolmen päivän matkan ja saapuneet Bekteletin tasangolle, niin he pystyttivät leirin, joka ulottui Bekteletistä aina lähelle sitä vuorta, joka on Ylä-Kilikian pohjoispuolella.

22. Ja hän otti kaiken sotavoimansa, jalkaväkensä, ratsumiehensä ja sotavaununsa, ja lähti sieltä vuoristoon.

23. Ja hän hävitti Fuudin ja Luudin ja ryösti kaikki rassilaiset ja ismaelilaiset, jotka asuivat erämaan laidassa, kaldealaisten maasta etelään päin.

24. Ja hän meni Eufratin yli ja kulki halki Mesopotamian ja jaotti maahan kaikki linnoitetut kaupungit Abronaan tulvapuron varrelta, aina mereen saakka.

25. Ja hän valloitti Kilikian maanääret ja hakkasi maahan kaikki, jotka ryhtyivät häntä vastustamaan, ja tuli aina Jaafetin maanääriin saakka etelään päin, Arabian suuntaan.

26. Ja hän saartoi kaikki midianilaiset, poltti heidän telttansa ja ryösti heidän karjatarhansa.

27. Sitten hän meni alas Damaskon lakeudelle nisunleikkuun aikaan, poltti kaikki heidän peltonsa, tuhosi lammas- ja karjalaumat, ryösti heidän kaupunkinsa, hävitti heidän ketonsa ja surmasi kaikki heidän nuorukaisensa miekan terällä.

28. Silloin peljästyivät ja vapisivat häntä kaikki meren rannalla asuvaiset, jotka olivat Siidonissa ja Tyyrossa, sekä Suurin ja Okeinan asukkaat ja kaikki Jemnaanissa asuvaiset; myöskin Asdodin ja Askalonin asukkaat pelkäsivät häntä suuresti.

25. Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.

26. Työmiehen nälkä tekee työtä hänen hyväkseen, sillä oma suu panee hänelle pakon.

27. Kelvoton mies kaivaa toiselle onnettomuutta; hänen huulillaan on kuin polttava tuli.

28. Kavala mies rakentaa riitaa, ja panettelija erottaa ystävykset.