1 Taas minä katselin kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla, ja katso, siinä on sorrettujen kyyneleet, eikä ole heillä lohduttajaa; väkivaltaa tekee heidän sortajainsa käsi, eikä ole heillä lohduttajaa.
2 Ja minä ylistin vainajia, jotka ovat jo kuolleet, onnellisemmiksi kuin eläviä, jotka vielä ovat elossa,
3 ja onnellisemmaksi kuin nämä kumpikaan sitä, joka ei vielä ole olemassa eikä ole nähnyt sitä pahaa, mikä tapahtuu auringon alla.
4 Ja minä näin kaikesta vaivannäöstä ja työn kunnollisuudesta, että se on toisen kateutta toista kohtaan.
5 Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Tyhmä panee kädet ristiin ja kalvaa omaa lihaansa.
6 Parempi on pivollinen lepoa kuin kahmalollinen vaivannäköä ja tuulen tavoittelua.
7 Taas minä näin turhuuden auringon alla:
8 Tuossa on yksinäinen, ei ole hänellä toista, ei poikaa, ei veljeäkään ole hänellä; mutta ei ole loppua kaikella hänen vaivannäöllänsä, eikä hänen silmänsä saa kylläänsä rikkaudesta. Ja kenen hyväksi minä sitten vaivaa näen ja pidätän itseni nautinnoista? Tämäkin on turhuutta ja on paha asia.
9 Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstänsä hyvä palkka.
10 Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa; mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös.
11 Myös, jos kaksi makaa yhdessä, on heillä lämmin; mutta kuinka voisi yksinäisellä olla lämmin?
12 Ja yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa. Eikä kolmisäinen lanka pian katkea.
13 Parempi on köyhä, mutta viisas nuorukainen kuin vanha ja tyhmä kuningas, joka ei enää ymmärrä ottaa varoituksesta vaaria.
14 Sillä vankilasta tuo toinen lähti tullaksensa kuninkaaksi, vaikka oli hänen kuninkaana ollessaan syntynyt köyhänä.
15 Minä näin kaikkien, jotka elivät ja vaelsivat auringon alla, olevan nuorukaisen puolella, tuon toisen, joka oli astuva hänen sijaansa.
16 Ei ollut loppua kaikella sillä väellä, niillä kaikilla, joita hän johti; mutta jälkipolvet eivät hänestä iloitse. Sillä sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelemista.
Versículos relacionados com Saarnaaja, 4:
Ecclesiastes 4 käsittelee ihmisten sortoa ja yksinäisyyttä, jota ihmiset kohtaavat, samoin kuin ystävyyden ja unionin merkityksen. Kirjailija toteaa, että on parempi olla yritys kuin elää eristettyjä ja että kahdella yhdessä työskentelevällä ihmisellä voi olla parempi tulos kuin yksin työskentelemällä. Tämän teeman täydentämiseksi seuraa viisi liittyvää jaetta:
Sananlaskut 17:17: "Ystävä rakastaa jatkuvasti; hän on veli vastoinkäymisessä." Tämä jae korostaa ystävyyden ja yrityksen merkitystä, jotka ovat välttämättömiä vaikeiden aikojen kohtaamiseksi ja yksinäisyyden voittamiselle.
Sananlaskut 27:17: "Aivan kuten raudan teroitusrauta, ihminen terävästi hänen kaverinsa." Tämä jae korostaa ystävien merkitystä, jotka voivat osallistua henkilökohtaiseen ja ammatilliseen kasvuun tiedon ja kokemusten vaihtamisen kautta.
Galatians 6:2: "Ota toistensa raskaat paalit ja noudattaa siten Kristuksen lakia." Tämä jae korostaa, kuinka tärkeää on auttaa muita heidän vaikeuksissa, tukemaan toisiaan vaikeina aikoina.
Sananlaskut 18:24: "On ystäviä, jotka johtavat pilaan, ja ystäviä on lähempänä kuin veli." Tämä jae korostaa, että on tärkeää valita ystävämme hyvin etsimällä ihmisiä, jotka tukevat meitä ja auttavat kasvamaan.
1. Kor. 12:12-27: "Sillä aivan kuten ruumis on yhtenäisyys, vaikka siinä on monia jäseniä ja kaikkia jäseniä, vaikka he ovat monia, muodostavat yhden ruumiin, samoin kuin Kristuksen suhteen." Tässä jakeessa verrataan ihmisryhmän liitoa ruumiin liitosta ja huomauttaa, että jokaisella jäsenellä on tärkeä tehtävä ja että yhdessä voi saavuttaa suuria tekoja.
Capítulos: