1 "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
2 minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.
3 Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?
4 Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?
5 Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,
6 koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,
7 vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'
8 Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.
9 Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.
10 Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?
11 Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.
12 Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.
13 Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:
14 jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.
15 Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.
16 Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.
17 Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.
18 Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!
19 Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.
20 Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,
21 ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,
22 maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."
Versículos relacionados com Job, 10:
Työssä luvussa 10 hän edelleen pahoittelee tilannettaan ja kyseenalaistaa Jumalaa siitä, miksi hän kärsii niin paljon. Hän tuntee olevansa väärässä ja avuttomalta, ja vaatii Jumalaa vastauksia. Näihin aiheisiin liittyvät jakeet ovat:
Psalmi 22:1: "Jumalani, Jumalani, miksi olet hylännyt minut? Miksi olet niin kaukana pelastamasta minua niin kaukana ahdistuksen huudoista?" Tämä jae kuvaa Jumalan hylkäämän tunteen kipua kärsimyksen keskellä, sama tunne, jonka työ ilmaisi luvussa 10.
Psalmi 88:3-4: "Sieluni on kyllästetty pahuuksilla, ja elämäni on Sheolin reunalla. Minut lasketaan niihin, jotka tulevat hautaan; olen kuin mies ilman voimaa." Tämä psalmi ilmaisee myös avuttomuuden ja syvän surun tunteen kivun keskellä, mikä Job tuntuu.
Jesaja 45:9: "suru sellaiselle, joka sisältää hänen luojansa kanssa! Hän on kuin shard muun muassa saviharjojen joukossa. Voiko savi sanoa Potterille:" Mitä sinä teet? "Tai:" Työlläsi ei ole kahvaa " ? " Tämä jae viittaa siihen tosiasiaan, että Jumala on suvereeni ja hänen luomuksensa perusteella ei pidä kyseenalaistaa tai kiistää sitä, mikä on kohta, jota tarvitaan oppimiseen.
Roomalaisille 9:20: "Mutta kuka sinä olet, ihminen, kyseenalaistaa Jumalaa? Luomisen ei pitäisi kyseenalaistaa sen luojaa ja hänen on luotettava hänen suvereniteettiinsa, oppituntiin, jota tarvitaan oppimiseen.
Filippilaisten 4:6-7: "Älä ole huolissasi mistään, vaan kysy kaikissa rukouksissa Jumalalta, mitä tarvitset ja rukoile aina kiitollisen sydämen kanssa. Ja Jumalan rauha, jota kukaan ei voi ymmärtää, pitää sydäntä ja Mielessäsi sinusta, sillä olet yhdistynyt Kristuksen Jeesuksen kanssa. " Tämä jae korostaa rukouksen ja luottamuksen merkitystä Jumalaan vastoinkäymisten keskellä, jota työ osoittaa myös itkemällä vastauksia ja apua.
Capítulos: