Lamentações, 5

1. Lembrai-vos, Senhor, do que nos aconteceu. Olhai, considerai nossa humilhação.*

1. Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.

2. Nossa herança passou a mãos estranhas, e nossas casas foram entregues a desconhecidos.

2. Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.

3. Órfãos, fomos privados de nossos pais, e nossas mães são como viúvas.

3. Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.

4. Somente a preço de dinheiro nos é dado beber; a nossa lenha, devemos pagá-la.

4. Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.

5. Carregando o jugo ao pescoço, somos perseguidos, extenuamo-nos, não há trégua para nós!

5. Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.

6. Estendemos a mão ao Egito e à Assíria para obtermos o pão para comer.

6. Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.

7. Pecaram nossos pais, e já não existem, e sobre nós caíram os castigos de suas iniquidades.

7. Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.

8. Um povo de escravos domina sobre nós. Ninguém nos arrebata de suas mãos.

8. Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.

9. Se comemos o pão, é com perigo de nossa vida, por causa da espada que ataca no deserto.*

9. Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.

10. Nossa pele esbraseou-se como ao forno, sob os ardores da fome.

10. Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.

11. Foram violadas as mulheres de Sião e as jovens nas cidades de Judá;

11. Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.

12. chefes foram executados pelas mãos dos inimigos que nenhum respeito tiveram pelos anciãos.

12. Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.

13. Jovens tiveram que girar a mó, e adolescentes vergaram sob o peso dos fardos de lenha.

13. Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.

14. Não se assentam mais às portas os anciãos, deixaram os jovens de dedilhar as cordas da lira.*

14. Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.

15. Fugiu-nos a alegria dos corações; nossas danças se converteram em luto.

15. Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.

16. Caiu-nos da cabeça a coroa; desgraçados de nós, porque pecamos.

16. Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!

17. Nosso coração ficou amargurado, e nossos olhos toldaram-se de lágrimas,

17. Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet -

18. porque o monte Sião foi assolado, e nele andam à solta os chacais.

18. Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.

19. Vós, porém, Senhor, sois eterno, e vosso trono subsistirá através dos tempos.

19. Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.

20. Por que persistir em esquecer-nos? Por que abandonar-nos para sempre?

20. Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?

21. Reconduzi-nos a vós, Senhor, e voltaremos. Fazei-nos reviver os dias de outrora.*

21. Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.

22. A menos que nos tenhais abandonado, e que contra nós demasiadamente vos tenhais irritado.

22. Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?