Catholic Bible
 

Korkea Veisuu, 1

7. "Sano minulle sinä, jota sieluni rakastaa, missä laumaasi paimennat, missä annat sen keskipäivällä levätä. Miksi minä hunnutettuna joutuisin sinun toveriesi laumain luo!"

Verses related to Korkea Veisuu, 1:

Kappaleiden kirjan luku 1 on johdanto sulhanen ja morsiamen välisestä rakkaustarinoista, joka ilmaistaan ​​runouden ja metafoorien kautta. Morsiamen kaipaa sulhanen läsnäoloa kuvaamalla häntä houkuttelevana ja viehättävänä miehenä. Alla olevat jakeet osoitetaan aiheet, kuten rakkaus, kauneus, vetovoima ja halu, jotka ovat keskeisiä kappaleiden kirjassa kerrotussa tarinassa.

Sananlaskut 5:18-19: "Kevääsi on siunattu ja iloitse nuoruuden naisen kanssa. Rakastava Cervo ja siro Gazella, rinnat istuivat koko ajan; ja rakkautesi vuoksi olet jatkuvasti." Nämä jakeet puhuvat arvostamisen ja iloitsemisen tärkeydestä yrityksen yrityksen kanssa, samoin kuin sulhanen ja morsiamen lauluissa.

1. Joh. 4:18: "Rakkaudessa ei ole pelkoa, ennen kuin täydellinen rakkaus heittää pelon; pelossa on rangaistus; ja kuka pelkää, ei ole täydellistä rakkaudessa." Rakkaus on kappaleiden keskeinen teema, ja tämä jae korostaa pelottoman rakkauden merkitystä luottamuksen ja turvallisuuden perusteella.

Sananlaskut 31:30: "Harhaanjohtava on armoa, ja turhaa on kauneutta, mutta Herralle pelkäävä nainen, tätä kiitetään." Kappaleiden morsian kuvataan kauniiksi ja houkuttelevaksi, mutta tämä jae huomauttaa sisäisen kauneuden merkityksen, joka perustuu Jumalan pelkoon ja palvontaan.

Psalmi 42:1: "Aivan kuin hirvi rikkoutuu vesien ketjujen läpi, niin se huokaisee sieluni puolestasi, oi Jumala!" Rakkaansa läsnäolon halu ja kaipaus ovat toistuvia teemoja kappaleissa, ja tämä jae osoittaa, kuinka voimakas ja syvä tunne voi olla.

Sananlaskut 27:19: "Aivan kuten vesillä, kasvot vastaavat kasvoja, niin ihmisen sydän ihmiselle." Sulhanen ja morsiamen välinen yhteys kappaleissa on kuvattu syväksi ja intiimiksi, ja tämä jae korostaa viestinnän ja emotionaalisen yhteyden merkitystä missä tahansa suhteessa.





“Há alegrias tão sublimes e dores tão profundas que não se consegue exprimir com palavras. O silêncio é o último recurso da alma, quando ela está inefavelmente feliz ou extremamente oprimida!” São Padre Pio de Pietrelcina