1 Sitten, neljäntoista vuoden kuluttua, minä taas menin ylös Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin Tiituksenkin mukaani.
2 Mutta minä menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin heille sen evankeliumin, jota julistan pakanain keskuudessa; esitin sen yksityisesti arvokkaimmille heistä, etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan.
3 Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseänsä.
4 Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa,
5 me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne.
6 Ja nuo, joita jonakin pidettiin - millaisia lienevät olleet, ei kuulu minuun; Jumala ei katso henkilöön - nuo arvossapidetyt eivät velvoittaneet minua mihinkään enempään,
7 vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille -
8 sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa -
9 ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he ympärileikattujen.
10 Meidän oli vain muistaminen köyhiä, ja juuri sitä minä olenkin ahkeroinut tehdä.
11 Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista.
12 Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja,
13 ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin.
14 Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?"
15 Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä;
16 mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.
17 Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se!
18 Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja.
19 Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
21 En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.
Versículos relacionados com Galatalaisille, 2:
Galatians 2 käsittelee Paavalin ja juutalaisten välistä konfliktia, jotka opettivat, että pakanat pitivät noudattaa mosaiikkilaista pelastettavaa lakia. Tässä luvussa Paavali puolustaa apostolisen auktoriteettinsa ja pelastuksensa uskossa Jeesukseen Kristukseen, ei lain teosten avulla. Hän raportoi myös kohtaamisestaan Pietarin kanssa Antiokiassa, missä Pietari toimi tekopyhästi kävellessään pois pakanoista juutalaisten painostuksen vuoksi. Alla on viisi jaetta, jotka liittyvät Galatians 2: n käsiteltyihin aiheisiin:
Roomalaisille 3:28: "Siksi päättelemme, että ihmistä on perusteltu uskossa, lain teoksista riippumatta." Tämä jae vahvistaa Paavalin Galatians 2: n keskeisen viestin, että pelastus tapahtuu uskossa Jeesukseen Kristukseen, ei lain teoksilla.
Efesolaisten 2:8-9: "Sillä armosta olet pelastettu, uskon kautta; ja tämä ei tule sinulta, se on Jumalan lahja; ei teoksista, jotta kukaan ei voi loistavaa." Tämä jae vahvistaa myös ajatusta, että pelastus tapahtuu Jumalan armosta, uskon vastaanottama, eikä lain teoksista.
Apostolien teot 15:1: "Sitten jotkut Juudeasta peräisin olevat miehet opettivat veljilleen, jos et ympärileikkaa Mooseksen tapaan, sinua ei voida pelastaa." Tämä jae kuvaa juutalaisten ja pakanoiden kristittyjen välistä konfliktia, jotka uskoivat, että pelastukseen tarvitaan ympärileikkaus ja kuuliaisuus lakiin.
Apostolien teot 15:10: "Miksi nyt kokeilet Jumalaa, asettamalla opetuslapsien kohdunkaulan iken, jota emme vanhempamme emmekä pystyneet seisomaan?" Tämä jae on Pietarin julistus Jerusalemin neuvoston aikana, jossa hän myönsi, että mosaiikkilaki oli liian raskas pakanoille ja että Jumalan armo pelastettiin heidät, aivan kuten juutalaiset.
Kolossilaiset 2:16-17: "Siksi kukaan ei tuomitse sinua syömään tai juomiseen tai juhlapäivien tai uuden kuun tai lauantaisin, jotka ovat varjoja, jotka tulevat; mutta ruumiin se on Kristuksesta. " Tämä jae korostaa, että mosaiikkilain, kuten juhlapäivät ja lauantaisin, käytännöt olivat varjoja siitä, mitä oli tarkoitus tulla Kristukseen, eivätkä ne enää tarvita pelastukseen.
Chapters: