1 Filistealaiset kokosivat kaikki joukkonsa Afekiin, ja israelilaiset olivat leiriytyneet lähteelle, joka on Jisreelissä.
2 Ja kun filistealaisten ruhtinaat tulivat satoineen ja tuhansineen, ja Daavid miehineen tuli viimeiseksi Aakiin kanssa,
3 sanoivat filistealaisten päälliköt: "Mitä nuo hebrealaiset täällä tekevät?" Aakis vastasi filistealaisten päälliköille: "Tämähän on Daavid, Saulin, Israelin kuninkaan, palvelija, joka on ollut minun luonani toista vuotta, enkä minä ole havainnut hänessä mitään siitä päivästä alkaen, jona hän siirtyi minun luokseni, tähän päivään asti."
4 Niin filistealaisten päälliköt vihastuivat häneen; ja filistealaisten päälliköt sanoivat hänelle: "Toimita tämä mies takaisin; palatkoon hän siihen paikkaan, jonka sinä olet hänelle määrännyt. Älköön hän tulko meidän kanssamme taisteluun, ettei hän taistelussa tulisi meidän vastustajaksemme. Sillä miten hän voisi hankkia itselleen Herransa suosion paremmin kuin näiden miesten päillä?
5 Eikö tämä ole se Daavid, jolle he karkeloiden virittivät tämän laulun: 'Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenentuhatta'?"
6 Niin Aakis kutsui Daavidin ja sanoi hänelle: "Niin totta kuin Herra elää: sinä olet rehellinen, ja minulle olisi mieleen, että olisit täällä leirissä, lähtisit ja tulisit minun kanssani; sillä minä en ole havainnut mitään pahaa sinussa siitä päivästä alkaen, jona tulit minun luokseni, tähän päivään asti. Mutta ruhtinaille sinä et ole mieluinen.
7 Lähde siis takaisin ja mene rauhassa, ettet tekisi mitään, joka ei olisi filistealaisten ruhtinaille mieleen."
8 Daavid sanoi Aakiille: "Mitä minä olen tehnyt, ja mitä olet havainnut palvelijassasi siitä päivästä alkaen, jona minä tulin sinun palvelukseesi, tähän päivään asti, koska en saa tulla taistelemaan herrani, kuninkaan, vihollisia vastaan?"
9 Aakis vastasi ja sanoi Daavidille: "Minä tiedän, että sinä olet minulle mieluinen niinkuin Jumalan enkeli; mutta filistealaisten päälliköt sanovat: 'Hän ei saa lähteä meidän kanssamme taisteluun.'
10 Nouse siis huomenaamuna varhain, sinä ja sinun herrasi palvelijat, jotka ovat tulleet kanssasi, ja lähtekää matkaan huomenaamuna varhain, kun päivä valkenee."
11 Niin Daavid miehinensä lähti varhain seuraavana aamuna matkalle palatakseen filistealaisten maahan. Mutta filistealaiset menivät Jisreeliin.
Versículos relacionados com 1. Samuelin kirja, 29:
1 Samuel 29 kertoo Davidin tarinan taisteluun filistealaisten kanssa, mutta filistealaisten johtajat hylkäsivät sen. Filistealaisten joukossa israelilaisista piilotettua Davidia pidettiin heistä liittolaisena, mutta muut filistealaiset eivät luoeet häneen tarpeeksi antaakseen hänen taistella heidän vieressään olevia israelilaisia. 1 Samuel 29: ssä osoitetut aiheisiin liittyvät jakeet ovat:
Sananlaskut 29:25: "Ihmisen pelko aseistaa siteet, mutta se, mitä hän luottaa Herraan, asetetaan korkealle perääntymiselle." Filistealaisten johtajat pelkäsivät, että David muuttuu taistelussa ja asetti siten siteen, jotta hän ei voinut taistella heitä vastaan.
Psalmi 118:8-9: "On parempi luottaa Herraan kuin luottaa ihmiseen. On parempi luottaa Herraan kuin luottaa prinsseihin." David luotti Herran suojelemaan häntä, vaikka filistealaiset johtajat hylkäsivät hänet.
2. Kor. 6:14: "Etkö kiinnitä sinua epätasa -arvoiseen ikeen epäuskoisten kanssa; sillä yhteiskunnalla on oikeudenmukaisuus epäoikeudenmukaisuudella? Tai mikä ehtoollisella on valo pimeyteen?" Daavidin, joka oli Jumalan palvelija, ei olisi pitänyt liittoutua filistealaisille, jotka olivat Jumalan kansan vihollisia.
Filippilaiset 4:6-7: "Älä ole ahdistunut mistään; ennen kuin kaikki ovat tunnettuja pyyntösi Jumalan edessä rukousta ja rukousta varten kiitospäivänä; ja Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, pitää sydämesi ja mielesi Kristuksessa Jeesus. " David olisi voinut olla huolissaan tilanteesta, jossa hän oli, mutta hän päätti luottaa Jumalaan ja jättää huolensa hänestä.
Sananlaskut 3:5-6: "Luottakaa koko sydämesi Herraan ja älä sekoita omaa ymmärrystäsi. Tunnistaa hänet kaikilla tavoilla ja hän suoristaa polut." David luotti Jumalaan ohjaamaan häntä hänen tapoissaan ja päätöksissään, vaikka heillä ei tuntunut olevan mitään järkeä ihmisten silmissä.
Chapters: