1 Maccabees, 8

1. Now Judas had heard of the the Romans, that they were mighty and valiant men, and such as would lovingly accept all that joined themselves unto them, and make a league of amity with all that came unto them;

1. Silloin Juudas sai kuulla mainittavan roomalaisista, että he olivat väkeviä sodassa ja suopeita kaikille, jotka liittyivät heihin, ja että he asettuivat ystävyyssuhteeseen kaikkiin, jotka liittyivät heihin ja tulivat heidän tykönsä,

2. And that they were men of great valour. It was told him also of their wars and noble acts which they had done among the Galatians, and how they had conquered them, and brought them under tribute;

2. ja että he olivat väkeviä sodassa. Hänelle kerrottiin heidän sodistaan ja urotöistään, joita he olivat tehneet galatalaisten keskuudessa, kuinka he olivat voittaneet heidät ja tehneet heidät veronalaisiksi,

3. And what they had done in the country of Spain, for the winning of the mines of the silver and gold which is there;

3. ja kaikesta, mitä he olivat tehneet Hispaniassa vallatessaan sikäläiset kulta- ja hopeakaivokset,

4. And that by their policy and patience they had conquered all the place, though it were very far from them; and the kings also that came against them from the uttermost part of the earth, till they had discomfited them, and given them a great overthrow, so that the rest did give them tribute every year:

4. ja kuinka he olivat neuvokkuudellaan ja sitkeydellään vallaneet koko maan, vaikka se maa oli ylen kaukana heidän omasta maastaan, ja kuinka he olivat voittaneet kuninkaat, jotka maan ääristä olivat tulleet heitä vastaan, kukistaneet heidät ja tuottaneet heille suuret tappiot, ja kuinka muiden oli maksettava heille vuotuista veroa;

5. Beside this, how they had discomfited in battle Philip, and Perseus, king of the Citims, with others that lifted up themselves against them, and had overcome them:

5. kuinka he olivat sodassa perinpohjin kukistaneet ja voittaneet Filippuksen ja Perseuksen, kittiläisten kuninkaan, sekä muut, jotka olivat nousseet heitä vastaan kapinaan,

6. How also Antiochus the great king of Asia, that came against them in battle, having an hundred and twenty elephants, with horsemen, and chariots, and a very great army, was discomfited by them;

6. ja kuinka he olivat perinpohjin kukistaneet myös Antiokus Suuren, Aasian kuninkaan, joka oli lähtenyt sotimaan heitä vastaan sadalla kahdellakymmenellä norsulla, ratsumiehillä ja vaunuilla ja ylen paljolla jalkaväellä.

7. And how they took him alive, and covenanted that he and such as reigned after him should pay a great tribute, and give hostages, and that which was agreed upon,

7. Hänet itsensä he olivat ottaneet kiinni elävänä ja panneet hänen ja hänen jälkeläistensä hallitsijain maksettavaksi suuren veron ja vaatineet annettavaksi panttivankeja ja luovutettavaksi maita,

8. And the country of India, and Media and Lydia and of the goodliest countries, which they took of him, and gave to king Eumenes:

8. nimittäin Indian maan, Meedian ja Lyydian sekä muita heidän kauneimpia maitansa; ja otettuaan nämä häneltä he olivat antaneet ne kuningas Eumeneelle.

9. Moreover how the Grecians had determined to come and destroy them;

9. Kreikan kansa - niin kerrottiin - oli päättänyt tulla ja tuhota heidät,

10. And that they, having knowledge thereof sent against them a certain captain, and fighting with them slew many of them, and carried away captives their wives and their children, and spoiled them, and took possession of their lands, and pulled down their strong holds, and brought them to be their servants unto this day:

10. mutta kun se oli tullut heidän tietoonsa, niin he lähettivät heitä vastaan sotapäällikön ja taistelivat heitä vastaan, jolloin monta heistä kaatui lävistetyinä; heidän vaimonsa ja lapsensa he ottivat vangeiksi, ryöstivät heidän tavaransa ja valtasivat heidän maansa ja hävittivät heidän linnoituksensa. He ryöstivät heidän tavaransa ja tekivät heidät alamaisikseen, niinkuin he ovat tänäkin päivänä.

11. It was told him besides, how they destroyed and brought under their dominion all other kingdoms and isles that at any time resisted them;

11. Ja kaikki muut valtakunnat ja saaret, jotka olivat asettuneet heitä vastustamaan, he olivat perinpohjin tuhonneet ja tehneet valtansa alaisiksi.

12. But with their friends and such as relied upon them they kept amity: and that they had conquered kingdoms both far and nigh, insomuch as all that heard of their name were afraid of them:

12. Ystäviensä kanssa taas ja niiden kanssa, jotka heihin luottivat, he ylläpitivät ystävyyttä, mutta voittivat sekä lähellä että kaukana olevat valtakunnat, niin että kaikki, jotka kuulivat heidän nimensä, pelkäsivät heitä.

13. Also that, whom they would help to a kingdom, those reign; and whom again they would, they displace: finally, that they were greatly exalted:

13. Sillä kaikki, joita he tahtoivat auttaa ja pysyttää vallassa, ne pysyivät vallassa, mutta kenen he tahtoivat, sen he panivat viralta, ja niin he kohosivat ylen suureen valtaan.

14. Yet for all this none of them wore a crown or was clothed in purple, to be magnified thereby:

14. Ja kaikesta tästä huolimatta ei kukaan heistä ollut pannut päähänsä kruunua eikä pukeutunut purppuraan, sillä ylvästelläkseen,

15. Moreover how they had made for themselves a senate house, wherein three hundred and twenty men sat in council daily, consulting alway for the people, to the end they might be well ordered:

15. vaan he olivat asettaneet itselleen neuvoskunnan, jossa päivittäin kolmesataa kaksikymmentä miestä piti neuvoa, alinomaa neuvotellen, miten parhaiten edistää kansan menestystä.

16. And that they committed their government to one man every year, who ruled over all their country, and that all were obedient to that one, and that there was neither envy nor emmulation among them.

16. Ja he uskoivat yhdelle ainoalle miehelle ylimmän vallan vuodeksi kerrallaan ja hallitusvallan koko heidän maassaan, ja kaikki tottelivat tätä yhtä, eikä heidän keskuudessaan ollut kateutta eikä kiistaa.

17. In consideration of these things, Judas chose Eupolemus the son of John, the son of Accos, and Jason the son of Eleazar, and sent them to Rome, to make a league of amity and confederacy with them,

17. Juudas valitsi nyt Eupolemuksen, Johanneksen pojan, Akkoksen pojanpojan, ja Jaasonin, Eleasarin pojan, ja lähetti heidät Roomaan, tekemään heidän kanssaan ystävyys- ja sotaliittoa,

18. And to intreat them that they would take the yoke from them; for they saw that the kingdom of the Grecians did oppress Israel with servitude.

18. että roomalaiset ottaisivat pois ikeen juutalaisilta, kun he näkivät, kuinka kreikkalaisten valtakunta piti Israelia orjuudessa.

19. They went therefore to Rome, which was a very great journey, and came into the senate, where they spake and said.

19. He lähtivät siis Roomaan - matka sinne oli ylen pitkä - tulivat neuvoskunnan kokoukseen ja alkoivat puhua näin:

20. Judas Maccabeus with his brethren, and the people of the Jews, have sent us unto you, to make a confederacy and peace with you, and that we might be registered your confederates and friends.

20. "Juudas, jolla myös on nimenä Makkabilainen, ja hänen veljensä ja Juudan kansa ovat lähettäneet meidät teidän tykönne tekemään kanssanne sodan ja rauhan liiton, ja että meidät merkittäisiin teidän liittolaistenne ja ystävienne joukkoon".

21. So that matter pleased the Romans well.

21. Tämä puhe oli heille mieleen.

22. And this is the copy of the epistle which the senate wrote back again in tables of brass, and sent to Jerusalem, that there they might have by them a memorial of peace and confederacy:

22. Ja tämä on sen kirjoituksen jäljennös, jonka he piirrättivät vaskitauluihin ja lähettivät Jerusalemiin, siellä säilytettäväksi rauhan ja sodan liiton vakuutena:

23. Good success be to the Romans, and to the people of the Jews, by sea and by land for ever: the sword also and enemy be far from them,

23. "Käyköön roomalaisten ja Juudan kansan aina hyvin maalla ja merellä, ja olkoon miekka ja vihollinen heistä kaukana!

24. If there come first any war upon the Romans or any of their confederates throughout all their dominion,

24. Mutta jos sota ensin uhkaa Roomaa tai jotakin sen liittolaista koko sen valta-alueella,

25. The people of the Jews shall help them, as the time shall be appointed, with all their heart:

25. niin Juudan kansa tulkoon vilpittömällä sydämellä, niinkuin asiain tila kulloinkin heiltä vaatii, auttamaan taistelussa.

26. Neither shall they give any thing unto them that make war upon them, or aid them with victuals, weapons, money, or ships, as it hath seemed good unto the Romans; but they shall keep their covenants without taking any thing therefore.

26. Mutta taisteleville ei roomalaisten tarvitse antaa eikä hankkia elintarpeita, aseita, rahaa eikä laivoja, elleivät he itse näe hyväksi niin tehdä. Ja Juudan kansa täyttäköön velvollisuutensa saamatta mitään korvausta.

27. In the same manner also, if war come first upon the nation of the Jews, the Romans shall help them with all their heart, according as the time shall be appointed them:

27. Ja samoin roomalaiset, jos Juudan kansa ensin joutuu sotaan, tulevat mielellään avuksi, niinkuin asiain tila kulloinkin heiltä vaatii;

28. Neither shall victuals be given to them that take part against them, or weapons, or money, or ships, as it hath seemed good to the Romans; but they shall keep their covenants, and that without deceit.

28. eikä näille liittolaisille tarvitse antaa elintarpeita, aseita eikä rahaa, elleivät roomalaiset itse sitä hyväksi näe. Ja he täyttäkööt nämä velvollisuutensa ilman vilppiä.

29. According to these articles did the Romans make a covenant with the people of the Jews.

29. Näiden säädösten mukaan ovat siis roomalaiset tehneet sopimuksen Juudan kansan kanssa.

30. Howbeit if hereafter the one party or the other shall think to meet to add or diminish any thing, they may do it at their pleasures, and whatsoever they shall add or take away shall be ratified.

30. Mutta jos tämän jälkeen toinen tai toinen sopimuspuoli tahtoo jotakin niihin lisätä tai niistä ottaa pois, niin saakoot sen tehdä oman mielensä mukaan; ja mitä he näin lisäävät tai ottavat pois, se olkoon voimassa.

31. And as touching the evils that Demetrius doeth to the Jews, we have written unto him, saying, Wherefore thou made thy yoke heavy upon our friends and confederates the Jews?

31. Ja mitä siihen pahaan tulee, mitä kuningas Demetrius tekee teille, niin olemme kirjoittaneet hänelle näin: 'Miksi olet pannut niin raskaan ikeen ystäviemme ja liittolaistemme juutalaisten kannettavaksi? Jos he vielä esittävät syytöksiä sinua vastaan, niin me hankimme heille oikeutta ja käymme sotaa sinua vastaan maalla ja merellä.'"

32. If therefore they complain any more against thee, we will do them justice, and fight with thee by sea and by land.

32.