II Samuel, 22

1. Davi dirigiu ao Senhor as palavras do cântico que segue, no dia em que o Senhor o livrou da mão de todos os seus inimigos e da mão de Saul.*

1. Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:

2. “O Senhor é meu rochedo, minha fortaleza e meu libertador.

2. "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!

3. Meu Deus é minha rocha onde encontro o meu abrigo. Meu escudo e força de minha salvação, minha cidadela e meu refúgio. Meu salvador que me salva da violência!

3. Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!

4. Invoco o Senhor que é digno de todo o louvor e fico livre dos meus inimigos.

4. 'Ylistetty olkoon Herra' - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.

5. Circundavam-me os vagalhões da morte, torrentes devastadoras me atemorizavam,*

5. Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.

6. enlaçavam-se as cadeias da habitação dos mortos, a própria morte me prendia em suas redes.

6. Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.

7. Na minha angústia, invoquei o Senhor, gritei para meu Deus; do seu templo ele ouviu a minha voz, e o meu clamor chegou aos seus ouvidos.

7. Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.

8. A terra vacilou e tremeu, os fundamentos dos céus estremeceram, abalaram-se, porque Deus se abrasou em cólera.

8. Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

9. Suas narinas exalavam fumaça, sua boca, fogo devorador, brasas incandescentes.

9. Savu suitsusi hänen sieramistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.

10. Ele inclinou o céu e desceu, calcando aos pés escuras nuvens,

10. Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.

11. cavalgou sobre um querubim e voou, planando nas asas do vento.

11. Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.

12. Envolveu-se nas trevas como numa tenda, nas águas tenebrosas, densas nuvens.

12. Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.

13. Do esplendor de sua presença flamejaram centelhas de fogo,

13. Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.

14. dos céus trovejou o Senhor, o Altíssimo fez ressoar a sua voz,

14. Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.

15. lançou setas e dispersou os inimigos, fulminou relâmpagos e os desbaratou.

15. Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.

16. E apareceu descoberto o leito do mar, os fundamentos da terra, ante a voz ameaçadora do Senhor, ante o furacão de sua cólera.

16. Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.

17. Do alto estendeu a sua mão e me pegou e retirou-me das águas profundas,

17. Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.

18. livrou-me do inimigo poderoso, dos meus adversários, mais fortes do que eu.

18. Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.

19. Investiram contra mim no dia do meu infortúnio, mas o Senhor foi o meu arrimo,

19. He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.

20. pôs-me a salvo e livrou-me, porque me ama.

20. Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.

21. O Senhor me tratou segundo a minha inocência, retribuiu-me segundo a pureza de minhas mãos,

21. Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.

22. porque guardei os caminhos do Senhor e não pequei separando-me do meu Deus.

22. Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.

23. Tenho diante dos olhos todos os seus preceitos e não me desvio de suas leis.

23. Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.

24. Ando irrepreensivelmente diante dele, guardando-me do meu pecado.

24. Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.

25. O Senhor retribuiu-me segundo a minha justiça, segundo a minha pureza diante dos seus olhos.

25. Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.

26. Com quem é bondoso vos mostrais bondoso, com homem íntegro vos mostrais íntegro,

26. Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;

27. puro, com quem é puro; prudente, com quem é astuto.

27. puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.

28. Aos humildes salvais; os semblantes soberbos humilhais.

28. Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.

29. Senhor, sois meu farol; é o Senhor quem dissipa as minhas trevas.

29. Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.

30. Convosco afrontarei batalhões; com meu Deus escalarei muralhas.

30. Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.

31. Os caminhos de Deus são perfeitos; a palavra do Senhor é pura. Ele é o escudo de todos os que nele se refugiam.

31. Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.

32. Pois, quem é Deus senão o Senhor? Quem é o rochedo, senão o nosso Deus?

32. Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?

33. É Deus quem me cinge de coragem e aplana o meu caminho.*

33. Se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,

34. Torna os meus pés velozes como os das gazelas e me instala nas alturas.

34. tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,

35. Adestra minhas mãos para o combate e meus braços para o tiro de arco.

35. joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.

36. Vós me dais o escudo que me salva e vossa bondade me engrandece.

36. Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.

37. Alargais o caminho a meus passos para meus pés não resvalarem.

37. Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.

38. Dou caça aos inimigos e os extermino. E não volto sem que os tenha aniquilado.

38. Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.

39. De tal sorte os aniquilo e despedaço, que não mais se levantam; eles estão caídos a meus pés.

39. Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.

40. Vós me cingis de coragem para a luta e ante mim dobrais os meus adversários.

40. Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.

41. Afugentais da minha presença os meus inimigos. E reduzo ao silêncio os que me aborrecem.

41. Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.

42. Gritam por socorro, mas não há quem os salve, clamam ao Senhor, mas não responde...

42. He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.

43. Eu os trituro como ao pó da terra. E os esmago aos pés como ao barro das estradas.

43. Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.

44. Vós me livrais das revoltas do meu povo e me guardais à frente das nações. Povos que eu desconhecia se tornaram meus servos.

44. Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.

45. Gente estranha me serve abnegadamente e obedecem-me à primeira intimação.

45. Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.

46. Gente estranha desfalece e sai tremendo de seus esconderijos.

46. Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.

47. Viva o Senhor e bendito seja o meu rochedo! Exaltado seja Deus, Rocha que me salva!

47. Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,

48. Deus, que me proporciona a vingança e avassala nações a meus pés.

48. Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;

49. Sois vós quem me libertais dos meus inimigos, me exaltais acima dos meus adversários e me salvais do homem violento.

49. sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.

50. Por isso vos louvarei, ó Senhor, entre as nações e celebrarei o vosso nome.

50. Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;

51. Ele prepara grandes vitórias a seu rei e faz misericórdia a seu ungido. A Davi e sua descendência para sempre.”

51. sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."