1 Kun Holoferneelle, Assurin sotavoimain ylimmälle päälikölle, ilmoitettiin, että israelilaiset varustautuivat sotaan ja että he olivat sulkeneet vuoriston halki kulkevat tiet ja linnoittaneet kaikki korkeiden vuorten huiput ja asettaneet tasangoille esteitä,
2 niin hän vihastui silmittömästi ja kutsui luoksensa kaikki Mooabin ruhtinaat ja Ammonin sotapääliköt sekä kaikki rannikkoseudun satraapit
3 ja sanoi heille: "Ilmoittakaa minulle, te Kanaanin pojat, minkälainen on se kansa, joka asuu vuoristossa, ja minkälaiset ovat ne kaupungit, joissa he asuvat, ja kuinka suuri on heidän sotajoukkonsa ja mihin perustuu heidän voimansa ja väkevyytensä, ja kuka on pantu heidän kuninkaaksensa johtamaan heidän sotajoukkoaan,
4 ja minkätähden he, päinvastoin kuin kaikki muut lännen maissa asuvat, ovat pitäneet minua liian halpana tullaksensa minua kohtaamaan".
5 Silloin Akior, kaikkien Ammonin lasten päällikkö, vastasi hänelle: "Kuulkoon minun herrani sanaa, jonka palvelijasi puhuu, niin minä tahdon ilmoittaa sinulle totuuden siitä kansasta, joka asuu tässä vuoristossa sinun läheisyydessäsi; eikä ole valhetta pääsevä sinun palvelijasi suusta.
6 Tämä kansa on kaldealaisten jälkeläisiä.
7 He asuivat ennen muukalaisina Mesopotamiassa. Koska he nimittäin eivät tahtoneet seurata Kaldean maassa asuvien isiensä jumalia,
8 niin he luopuivat isiensä tiestä ja rupesivat palvelemaan taivaan Jumalaa, jonka olivat oppineet tuntemaan. Mutta silloin heidän isänsä karkoittivat heidät pois jumaliensa kasvojen edestä, ja he pakenivat Mesopotamiaan ja asuivat siellä pitkän aikaa muukalaisina.
9 Mutta heidän Jumalansa käski heitä lähtemään pois tästä heidän muukalaisuutensa maasta ja vaeltamaan Kanaanin maahan. Niin he asettuivat asumaan sinne ja saivat itsellensä ylen paljon kultaa ja hopeaa sekä runsaasti karjaa.
10 Sitten he menivät alas Egyptiin, kun nälänhätä oli levinnyt koko Kanaanin maahan, ja asuivat siellä muukalaisina niin kauan kuin elatusta heille riitti; ja he lisääntyivät siellä suureksi joukoksi, niin ettei heidän heimonsa paljoudella ollut määrää.
11 Mutta Egyptin kuningas asettui heitä vastaan: heitä kohdeltiin vilpillisesti ja rasitettiin kovalla työllä ja tiilenteolla ja heidät tehtiin orjiksi.
12 Niin he huusivat avuksi Jumalaansa, ja hän löi Egyptin maata vaivoilla, joihin ei mitään parannuskeinoa ollut. Silloin egyptiläiset ajoivat heidät pois tyköänsä.
13 Ja Jumala kuivasi Punaisen meren heidän edessänsä
14 ja kuljetti heidät Siinaille ja Kaades-Barneaan. Ja he karkoittivat pois kaikki, jotka asuivat erämaassa,
15 ja asettuivat asumaan amorilaisten maahan ja tuhosivat sotavoimillaan kaikki hesbonilaiset. Sitten he menivät Jordanin ylitse ja ottivat haltuunsa koko vuoriston.
16 Ja he karkoittivat tieltänsä kanaanilaiset, perissiläiset, jebusilaiset, sikemiläiset ja kaikki girgasilaiset ja asettuivat asumaan sinne pitkäksi ajaksi.
17 Ja niin kauan kuin he olivat tekemättä syntiä Jumalaansa vastaan, kävi heidän hyvin; sillä heidän kanssansa on Jumala, joka vihaa vääryyttä.
18 Mutta kun he kääntyivät pois siltä tieltä, jonka hän oli heille määrännyt, saivat he tuhonsa monissa pitkällisissä sodissa, ja heidät vietiin pakkosiirtolaisina maahan, joka ei ollut heidän omansa, ja heidän Jumalansa temppeli hävitettiin perustuksia myöten, ja viholliset valtasivat heidän kaupunkinsa.
19 Mutta nyt, kun he ovat jälleen kääntyneet Jumalansa puoleen, ovat he palanneet takaisin hajaannuksesta, jonne heidät oli hajoitettu, ja ovat ottaneet haltuunsa Jerusalemin, jossa heidän pyhäkkönsä on, ja ovat asettuneet asumaan vuoristoon, koska se oli autio.
20 Ja nyt, valtias ja herra, jos tätä kansaa painaa joku rikos ja he tekevät syntiä Jumalaansa vastaan, niin me saamme nähdä, että se tuottaa heille turmion, ja silloin tahdomme käydä sotimaan heitä vastaan.
21 Mutta jos heidän kansassaan ei ole mitään laittomuutta, niin jättäköön herrani heidät rauhaan, sillä muutoin saattaa heidän Herransa ja Jumalansa tulla kilvellään suojaamaan heitä, ja me joudumme koko maailman pilkaksi."
22 Kun Akior oli lopettanut tämän puheen, rupesi kaikki kansa, joka seisoi piirissä teltan ympärillä, nurisemaan; ja Holoferneen pääliköt ja kaikki rannikon ja Mooabin asukkaat huusivat, että hänet oli hakattava kappaleiksi.
23 "Sillä", sanoivat he, "me emme aio pelätä israelilaisia. Sehän on sellainen kansa, jolta puuttuu voimaa ja lujuutta ankaraan taisteluun.
24 Menkäämme siis heitä vastaan, ja he ovat vain suupala koko sinun sotajoukollesi, mahtava Holofernes."
Versículos relacionados com Juditin kirja, 5:
Judite 5 kertoo tarinan siitä, kuinka Ammonitasin johtajat kutsuivat muiden naapurimaiden hallitsijoita yhdistämään ja taistelemaan Israelia vastaan. He mainitsivat Israelin kansan historian, mutta esittivät vääristyneitä ja harhaanjohtavia tietoja perustellakseen asemansa. Alla on viisi jaketta, jotka liittyvät Judite 5: n aiheisiin:
Tuomarit 5:8: "He valitsivat uudet jumalat; silloin oli sotaa ovilla, ei kilpiä, Israelissa 40 tuhannen keskuudessa ei nähty keihää." Tämä jae korostaa, kuinka Israelin epäjumalanpalvonta ja uskottomuus Jumalalle johti sen heikkouteen ja haavoittuvuuteen ennen vihollisiaan.
Tuomarit 11:24: "Etkö miehittänyt sinua kenen kenen jumalaa, olet eri mieltä? Ja meillä ei ole kaikkea sitä, mitä Herra, meidän Jumalamme on suunniteltu edessämme?" Tämä jae on samanlainen kuin Judith 5: n viesti, jossa ammoniitit väittävät, että Israelin maa kuului alun perin heille eikä israelilaisille.
Exodus 23:32-33: "Et tee liitoa heidän kanssaan eikä heidän jumaliensa kanssa. Ja he eivät asu sinun maasi, jotta he eivät välttämättä syntiä minua vastaan; sillä jos he palvelevat jumaliaan, he ovat varmasti By Loop. " Tämä jae korostaa, että Israel ei tee liittoutumia epäjumalanvaltioiden kanssa eikä salli heidän asua maassaan.
Numerot 20:14-21: Tämä ote kuvaa kuinka Edom kieltäytyi sallimasta Israelin kulkea maansa läpi matkallaan Kanaaniin. Tämä tapahtuma kuvaa naapurimaiden vihamielisyyttä suhteessa Israeliin, joka mainitaan julkaisussa Judite 5.
Jesaja 36:18-20: Tämä jae kuvaa, kuinka assyrialainen kuningas Senaqueribe yritti vakuuttaa Jerusalemin kansalaiset antautumaan mainitsemalla, koska Assyrian armeija voitti muut maat ja kansat. Tämä on samanlainen kuin taktiikka, jota Ystävälliset johtajat käyttävät Judite 5: ssä, missä he esittävät harhaanjohtavia väitteitä perustellakseen asemansa Israelia vastaan.
Kapitel: