1 Maccabees, 12

1. Now when Jonathan saw that time served him, he chose certain men, and sent them to Rome, for to confirm and renew the friendship that they had with them.

1. Kun Joonatan näki, että aika oli hänelle suotuisa, valitsi hän miehiä ja lähetti ne Roomaan vahvistamaan ja uudistamaan heidän kanssaan solmittua ystävyydenliittoa.

2. He sent letters also to the Lacedemonians, and to other places, for the same purpose.

2. Myöskin Spartaan ja muihin paikkoihin hän lähetti samansisältöiset kirjeet.

3. So they went unto Rome, and entered into the senate, and said, Jonathan the high priest, and the people of the Jews, sent us unto you, to the end ye should renew the friendship, which ye had with them, and league, as in former time.

3. Kun he olivat saapuneet Roomaan, menivät he neuvostokokoukseen ja sanoivat: "Ylimmäinen pappi Joonatan ja Juudan kansa ovat lähettäneet meidät uudistamaan heidän kanssaan solmitun ystävyyden ja liiton entisillä ehdoilla".

4. Upon this the Romans gave them letters unto the governors of every place that they should bring them into the land of Judea peaceably.

4. Ja roomalaiset antoivat heille kirjeet kunkin paikkakunnan viranomaisille, että he auttaisivat heitä pääsemään rauhassa Juudan maahan.

5. And this is the copy of the letters which Jonathan wrote to the Lacedemonians:

5. Tämä on sen kirjeen jäljennös, jonka Joonatan kirjoitti spartalaisille:

6. Jonathan the high priest, and the elders of the nation, and the priests, and the other of the Jews, unto the Lacedemonians their brethren send greeting:

6. "Joonatan, kansan ylimmäinen pappi, suuri neuvosto ja papit ja muu Juudan kansa tervehtivät spartalaisia veljiään.

7. There were letters sent in times past unto Onias the high priest from Darius, who reigned then among you, to signify that ye are our brethren, as the copy here underwritten doth specify.

7. Jo aikaisemmin on teidän kuninkaanne Areus lähettänyt ylimmäiselle papille Oniaalle kirjeen, vakuuttaen, että te olette meidän veljiämme; sen jäljennös on tähän liitetty.

8. At which time Onias entreated the ambassador that was sent honourably, and received the letters, wherein declaration was made of the league and friendship.

8. Ja Onias kohteli teidän lähettämäänne miestä kaikella kunnioituksella ja otti vastaan kirjeen, jossa nimenomaan puhuttiin liitosta ja ystävyydestä.

9. Therefore we also, albeit we need none of these things, that we have the holy books of scripture in our hands to comfort us,

9. Vaikka me nyt emme olekaan niiden tarpeessa, koska ne pyhät kirjat, jotka ovat meidän hallussamme, ovat meidän lohdutuksenamme,

10. Have nevertheless attempted to send unto you for the renewing of brotherhood and friendship, lest we should become strangers unto you altogether: for there is a long time passed since ye sent unto us.

10. niin me kuitenkin olemme rohjenneet lähettää teidän tykönne lähetystön uudistamaan veljeyttä ja ystävyyttä, ettemme kävisi teille vieraiksi; sillä paljon on aikaa kulunut siitä, kun te lähetitte meidän tykömme lähetystön.

11. We therefore at all times without ceasing, both in our feasts, and other convenient days, do remember you in the sacrifices which we offer, and in our prayers, as reason is, and as it becometh us to think upon our brethren:

11. Me puolestamme muistelemme teitä joka aika ja lakkaamatta, juhlina ja muina siihen sopivina päivinä, uhreja uhratessamme ja rukoillessamme, niinkuin tulee ja on soveliasta veljiä muistella.

12. And we are right glad of your honour.

12. Me iloitsemme teidän kunniastanne.

13. As for ourselves, we have had great troubles and wars on every side, forsomuch as the kings that are round about us have fought against us.

13. Mutta meitä ovat joka puolelta kohdanneet monet ahdingot ja monet taistelut, ja ympärillämme olevat kuninkaat ovat sotineet meitä vastaan.

14. Howbeit we would not be troublesome unto you, nor to others of our confederates and friends, in these wars:

14. Me emme ole kuitenkaan tahtoneet näillä taisteluilla vaivata teitä tai muita liittolaisiamme ja ystäviämme.

15. For we have help from heaven that succoureth us, so as we are delivered from our enemies, and our enemies are brought under foot.

15. Sillä meillä on taivaasta apu, joka meitä auttaa. Ja niin me olemme päässeet vapaiksi vihollisistamme, mutta meidän vihollisemme ovat nöyryytetyt.

16. For this cause we chose Numenius the son of Antiochus, and Antipater he son of Jason, and sent them unto the Romans, to renew the amity that we had with them, and the former league.

16. Mutta nyt me olemme valinneet Numeniuksen, Antiokuksen pojan, ja Antipaterin, Jaasonin pojan, ja lähettäneet heidät roomalaisten tykö uudistamaan heidän kanssaan aikaisemmin solmitun ystävyyden ja sotaliiton.

17. We commanded them also to go unto you, and to salute and to deliver you our letters concerning the renewing of our brotherhood.

17. Samalla me olemme antaneet heidän tehtäväkseen matkustaa myös teidän tykönne ja tervehtiä teitä ja antaa teille kirjeemme, joka koskee veljeytemme uudistamista.

18. Wherefore now ye shall do well to give us an answer thereto.

18. Teette nyt hyvin, jos tähän meille vastaatte."

19. And this is the copy of the letters which Oniares sent.

19. Ja tämä on sen kirjeen jäljennös, jonka spartalaiset lähettivät Oniaalle:

20. Areus king of the Lacedemonians to Onias the high priest, greeting:

20. "Areus, spartalaisten kuningas, tervehtii ylimmäistä pappia Oniasta.

21. It is found in writing, that the Lacedemonians and Jews are brethren, and that they are of the stock of Abraham:

21. Spartalaisia ja juutalaisia koskevassa kirjeessä on tavattu tieto, että he ovat veljiä ja että he ovat Aabrahamin sukua.

22. Now therefore, since this is come to our knowledge, ye shall do well to write unto us of your prosperity.

22. Kun me nyt olemme saaneet tämän tietää, niin tekisitte hyvin, jos kirjoittaisitte meille, miten teidän on.

23. We do write back again to you, that your cattle and goods are our's, and our's are your's We do command therefore our ambassadors to make report unto you on this wise.

23. Ja me puolestamme kirjoitamme nyt teille: Teidän karjanne ja tavaranne ovat meidän, ja meidän omamme ovat teidän. Me annamme siis lähettiläiden tehtäväksi saattaa teille tämänmukaisen sanoman."

24. Now when Jonathan heard that Demebius' princes were come to fight against him with a greater host than afore,

24. Kun Joonatan sai kuulla, että Demetriuksen sotapäälliköt olivat tulleet takaisin sotimaan häntä vastaan, ja että heillä oli vielä suurempi sotajoukko kuin edellisellä kerralla,

25. He removed from Jerusalem, and met them in the land of Amathis: for he gave them no respite to enter his country.

25. niin hän lähti liikkeelle Jerusalemista ja meni heitä vastaan Hamatin alueelle; sillä hän ei tahtonut antaa heille aikaa hyökätä hänen maahansa.

26. He sent spies also unto their tents, who came again, and told him that they were appointed to come upon them in the night season.

26. Ja hän lähetti vakoojia heidän leiriinsä; ja nämä palasivat ja kertoivat hänelle, että he valmistautuivat käymään heidän kimppuunsa yöllä.

27. Wherefore so soon as the sun was down, Jonathan commanded his men to watch, and to be in arms, that all the night long they might be ready to fight: also he sent forth centinels round about the host.

27. Kun aurinko laski, niin Joonatan käski väkensä valvoa ja olla aseissa ja siten olla valmiina taistelemaan läpi koko yön; hän asetti myös vartijoita yltympäri leirin.

28. But when the adversaries heard that Jonathan and his men were ready for battle, they feared, and trembled in their hearts, and they kindled fires in their camp.

28. Kun vastustajat saivat kuulla, että Joonatan ja hänen väkensä olivat valmiit taisteluun, niin he peljästyivät ja menettivät rohkeutensa; sitten he sytyttivät tulet leirissäään ja menivät pois.

29. Howbeit Jonathan and his company knew it not till the morning: for they saw the lights burning.

29. Mutta Joonatan ja hänen väkensä eivät huomanneet sitä ennenkuin aamulla, sillä he näkivät tulien palavan.

30. Then Jonathan pursued after them, but overtook them not: for they were gone over the river Eleutherus.

30. Joonatan ajoi heitä takaa, mutta hän ei saanut heitä käsiinsä, sillä he olivat jo menneet Eleuteros-joen ylitse.

31. Wherefore Jonathan turned to the Arabians, who were called Zabadeans, and smote them, and took their spoils.

31. Sitten Joonatan kääntyi niitä arabialaisia vastaan, joita kutsutaan sabadilaisiksi, voitti heidät ja otti heidän omaisuutensa saaliiksi.

32. And removing thence, he came to Damascus, and so passed through all the country,

32. Sitten hän lähti liikkeelle ja tuli Damaskoon ja kulki koko maan halki.

33. Simon also went forth, and passed through the country unto Ascalon, and the holds there adjoining, from whence he turned aside to Joppa, and won it.

33. Myös Simon oli lähtenyt paikoiltaan ja kulkenut läpi maan hamaan Askalooniin ja lähistöllä oleviin linnoituksiin asti; sitten hän kääntyi Joppea vastaan ja valloitti sen.

34. For he had heard that they would deliver the hold unto them that took Demetrius' part; wherefore he set a garrison there to keep it.

34. Sillä hän oli kuullut, että he aikoivat luovuttaa linnoituksen Demetriuksen puoluelaisille; sentähden hän asetti sinne varusväen sen turvaksi.

35. After this came Jonathan home again, and calling the elders of the people together, he consulted with them about building strong holds in Judea,

35. Kun Joonatan oli palannut takaisin, kutsui hän kokoon kansan vanhimmat ja päätti yksissä neuvoin heidän kanssaan rakentaa Juudeaan linnoituksia,

36. And making the walls of Jerusalem higher, and raising a great mount between the tower and the city, for to separate it from the city, that so it might be alone, that men might neither sell nor buy in it.

36. korottaa Jerusalemin muureja, pystyttää korkean muurin linnan ja kaupungin välille eristämään linnan kaupungista, että se jäisi yksiksensä, niin etteivät linnassaolijat voisi ostaa eikä myydä.

37. Upon this they came together to build up the city, forasmuch as part of the wall toward the brook on the east side was fallen down, and they repaired that which was called Caphenatha.

37. He siis kokoontuivat rakentamaan; osa itäistä muuria talvipuron varrelta oli sortunut, ja niin sanottu Kafenata pantiin kuntoon.

38. Simon also set up Adida in Sephela, and made it strong with gates and bars.

38. Ja Simon linnoitti Alankomaassa olevan Adidan ja varusti sen vahvoilla porteilla ja salvoilla.

39. Now Tryphon went about to get the kingdom of Asia, and to kill Antiochus the king, that he might set the crown upon his own head.

39. Mutta Tryfon tahtoi tulla Aasian kuninkaaksi ja panna kruunun päähänsä ja saada kuningas Antiokuksen käsiinsä.

40. Howbeit he was afraid that Jonathan would not suffer him, and that he would fight against him; wherefore he sought a way how to take Jonathan, that he might kill him. So he removed, and came to Bethsan.

40. Häntä huoletti kuitenkin se, ettei Joonatan sitä sallisi, vaan ryhtyisi häntä vastaan taisteluun; hän etsi sentähden keinoja ottaakseen vangiksi ja tappaakseen hänet. Hän lähti liikkeelle ja tuli Beetsaniin.

41. Then Jonathan went out to meet him with forty thousand men chosen for the battle, and came to Bethsan.

41. Ja Joonatan lähti häntä vastaan, mukanaan neljäkymmentä tuhatta taisteluun valmista valiomiestä, ja tuli Beetsaniin.

42. Now when Tryphon saw Jonathan came with so great a force, he durst not stretch his hand against him;

42. Kun Tryfon näki, että hän oli tullut suurin sotavoimin, kavahti hän käydä häneen käsiksi.

43. But received him honourably, and commended him unto all his friends, and gave him gifts, and commanded his men of war to be as obedient unto him, as to himself.

43. Ja hän otti hänet vastaan kaikella kunnialla. suositteli häntä kaikille ystävilleen ja antoi hänelle lahjoja ja käski ystäviään ja sotaväkeään tottelemaan Joonatania niinkuin häntä itseään.

44. Unto Jonathan also he said, Why hast thou brought all this people to so great trouble, seeing there is no war betwixt us?

44. Ja hän sanoi Joonatanille: "Minkätähden sinä olet vaivannut kaikkea tätä väkeä tänne, vaikka välillämme ei ole sodan uhkaa?

45. Therefore send them now home again, and choose a few men to wait on thee, and come thou with me to Ptolemais, for I will give it thee, and the rest of the strong holds and forces, and all that have any charge: as for me, I will return and depart: for this is the cause of my coming.

45. Päästä siis nyt heidät kotiinsa, mutta valitse itsellesi muutamia harvoja miehiä, jotka ovat sinun saattueenasi, ja tule minun kanssani Ptolemaikseen, niin minä luovutan sinulle sen ynnä muut linnoitukset ja muun sotaväen ja kaikki virkamiehet; sitten minä käännyn takaisin ja menen pois, sillä sen asian vuoksi minä olen tullut."

46. So Jonathan believing him did as he bade him, and sent away his host, who went into the land of Judea.

46. Joonatan uskoi häntä ja teki niinkuin Tryfon oli sanonut: hän päästi kotiin sotaväen, ja tämä lähti pois Juudan maahan.

47. And with himself he retained but three thousand men, of whom he sent two thousand into Galilee, and one thousand went with him.

47. Mutta kolmetuhatta miestä hän jätti luoksensa: kaksituhatta miestä niistä hän jätti Galileaan, mutta tuhat miestä seurasi hänen mukanansa.

48. Now as soon as Jonathan entered into Ptolemais, they of Ptolemais shut the gates and took him, and all them that came with him they slew with the sword.

48. Mutta kun Joonatan oli tullut Ptolemaikseen, sulkivat Ptolemaiksen asukkaat portit, ottivat hänet vangiksi ja tappoivat kaikki hänen mukanaan seuranneet miekalla.

49. Then sent Tryphon an host of footmen and horsemen into Galilee, and into the great plain, to destroy all Jonathan's company.

49. Sitten Tryfon lähetti jalkaväkeä ja ratsumiehiä Galileaan ja suurelle tasangolle surmaamaan kaikki Joonatanin miehet.

50. But when they knew that Jonathan and they that were with him were taken and slain, they encouraged one another; and went close together, prepared to fight.

50. Mutta kun nämä saivat tietää, että hänet oli vangittu ja että hän seuralaisineen oli joutunut tuhon omaksi, niin he rohkaisivat toisiaan ja kävivät esiin tiheissä riveissä valmiina taisteluun.

51. They therefore that followed upon them, perceiving that they were ready to fight for their lives, turned back again.

51. Kun takaa-ajajat näkivät, että he aikoivat taistella henkensä edestä, niin he kääntyivät takaisin.

52. Whereupon they all came into the land of Judea peaceably, and there they bewailed Jonathan, and them that were with him, and they were sore afraid; wherefore all Israel made great lamentation.

52. Niin he pääsivät kaikki rauhassa Juudan maahan. Ja he surivat Joonatania ja hänen miehiään ja olivat suuresti peloissaan; ja Israel piti suuret valittajaiset.

53. Then all the heathen that were round about then sought to destroy them: for said they, They have no captain, nor any to help them: now therefore let us make war upon them, and take away their memorial from among men.

53. Mutta kaikki ympärillä olevat pakanakansat pyrkivät tuhoamaan heidät. Sillä he sanoivat: "Heillä ei ole johtajaa eikä auttajaa. Sotikaamme siis heitä vastaan ja hävittäkäämme heidän muistonsa ihmisten keskuudesta."