Gefunden 43 Ergebnisse für: hautaan

  • Ja kerran, kun he haudatessaan erästä miestä näkivät partiojoukon, heittivät he miehen Elisan hautaan ja menivät matkoihinsa. Kun mies kosketti Elisan luita, virkosi hän ja nousi jaloilleen. (2. Kuningasten kirja 13, 21)

  • Muista, poikani, että hän on nähnyt monta vaaraa sinun tähtesi, kun hän kantoi sinua kohdussansa. Ja kun hän on kuollut, hautaa hänet minun viereeni samaan hautaan. (Tobian kirja 4, 4)

  • Ja minä olen isäni ainoa poika, ja minä pelkään, että kun menen hänen tykönsä, niin minä kuolen niinkuin nuo edellisetkin. Sillä häntä rakastaa paha henki, ja se ei tee kenellekkään muulle pahaa kuin niille, jotka häntä lähestyvät. Sentähden minä pelkään, että minäkin kuolen ja niin saatan isäni ja äitini vaipumaan hautaan minua murehtien; eikä heillä ole toista poikaa, joka heidät hautaisi.» (Tobian kirja 6, 15)

  • Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa. (Job 5, 26)

  • Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan. (Job 10, 19)

  • Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä. (Job 27, 15)

  • niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: 'Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan; minä olen saanut lunastusmaksun.' (Job 33, 24)

  • hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta.' (Job 33, 28)

  • Pakanat ovat vajonneet kaivamaansa hautaan; heidän jalkansa takertui verkkoon, jonka he virittivät. (Psalmit 9, 16)

  • Daavidin virsi. Sinua, Herra, minä huudan; minun kallioni, älä ole minua kohtaan äänetön, etten minä, kun sinä vaiti olet, joutuisi niiden kaltaiseksi, jotka ovat hautaan vaipuneet. (Psalmit 28, 1)

  • Herra, sinä nostit minun sieluni tuonelasta, sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta. (Psalmit 30, 4)

  • "Mitä etua on minun verestäni, jos minä hautaan vaivun? Ylistääkö tomu sinua, julistaako se sinun uskollisuuttasi? (Psalmit 30, 10)


“A pessoa que nunca medita é como alguém que nunca se olha no espelho e, assim, não se cuida e sai desarrumada. A pessoa que medita e dirige seus pensamentos a Deus, que é o espelho de sua alma, procura conhecer seus defeitos, tenta corrigi-los, modera seus impulsos e põe em ordem sua consciência.” São Padre Pio de Pietrelcina