Gefunden 110 Ergebnisse für: astui

  • Ja laskettuaan kansan tyköänsä hän astui venheeseen ja meni Magadanin alueelle. (Matteuksen evankeliumi 15, 39)

  • Ja katso, tapahtui suuri maanjäristys, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ja istui sille. (Matteuksen evankeliumi 28, 2)

  • Ja hän rupesi taas opettamaan järven rannalla. Ja hänen luoksensa kokoontui hyvin paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istui siinä järvellä, ja kaikki kansa oli maalla järven rannalla. (Markuksen evankeliumi 4, 1)

  • Ja hän astui venheeseen heidän tykönsä, ja tuuli asettui. Niin he hämmästyivät ylen suuresti sydämessään. (Markuksen evankeliumi 6, 51)

  • Ja kohta hän astui opetuslapsineen venheeseen ja meni Dalmanutan seuduille. (Markuksen evankeliumi 8, 10)

  • Ja hän jätti heidät ja astui taas venheeseen ja lähti pois toiselle rannalle. (Markuksen evankeliumi 8, 13)

  • Ja tultuaan hän kohta astui hänen luoksensa ja sanoi: "Rabbi!" ja antoi hänelle suuta. (Markuksen evankeliumi 14, 45)

  • Silloin ylimmäinen pappi nousi ja astui esille ja kysyi Jeesukselta sanoen: "Etkö vastaa mitään? Mitä nämä todistavat sinua vastaan?" (Markuksen evankeliumi 14, 60)

  • Ja hän astui toiseen niistä, joka oli Simonin, ja pyysi häntä viemään sen vähän matkaa maasta; ja hän istui ja opetti kansaa venheestä. (Luukaksen evankeliumi 5, 3)

  • Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi miehelle, jonka käsi oli kuivettunut: "Nouse ja astu esille." Ja hän nousi ja astui esille. (Luukaksen evankeliumi 6, 8)

  • Ja hän astui alas heidän kanssaan ja seisahtui lakealle paikalle; ja siellä oli suuri joukko hänen opetuslapsiaan ja paljon kansaa kaikesta Juudeasta ja Jerusalemista ja Tyyron ja Siidonin rantamaasta. Nämä olivat saapuneet kuulemaan häntä ja parantuakseen taudeistansa. (Luukaksen evankeliumi 6, 17)

  • Niin tapahtui eräänä päivänä, että hän astui opetuslapsinensa venheeseen ja sanoi heille: "Menkäämme järven tuolle puolen." Ja he lähtivät vesille. (Luukaksen evankeliumi 8, 22)


“Que Maria sempre enfeite sua alma com as flores e o perfume de novas virtudes e coloque a mão materna sobre sua cabeça. Fique sempre e cada vez mais perto de nossa Mãe celeste, pois ela é o mar que deve ser atravessado para se atingir as praias do esplendor eterno no reino do amanhecer.” São Padre Pio de Pietrelcina