Job, 7
19. Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?
19. Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?
Job 7 on luku, jossa työ edelleen pahoittelee tilannettaan ilmaisemalla epätoivonsa fyysisessä ja emotionaalisessa kipussaan, jota hän kohtaa. Hän kyseenalaistaa syyn olemassaololleen ja pyytää Jumalaa jättämään hänet rauhaan. Alla on viisi jaketta, jotka liittyvät tässä luvussa käsitettyihin aiheisiin:
Psalmi 6:6: "Olen kyllästynyt valittamaan niin paljon; joka ilta uen sänkyni kyynelissä; aamunkoitteen sänkyni." Tämä jae puhuu emotionaalisesta ja fyysisestä väsymyksestä, jota Job tuntee, kyyneleet tulvivat sänkyään joka ilta.
Psalmi 13:2: "Kuinka kauan, Herra? Unohdat minut ikuisesti? Jobin tavoin psalmistin tuntee olevansa Jumalan unohdettu ja ihmettelee kuinka kauan hänen on silti kestävä kipu.
Psalmi 22:1-2: "Jumala, minun, Jumalani, miksi olet hylännyt minut? Miksi olet poissa auttamasta minua ja sairaani sanoja? Minulla ei ole rauhaa." Tämä psalmi alkaa epätoivon ja hylkäämisen itkulla, mikä heijastaa työtä ja yksinäisyyttä, jota työ kokee.
Psalmi 38:6: "Olen kaareva, olen hyvin taitava, olen pahoillani koko päivän." Tämä jae kuvaa Jobin fyysistä kuntoa, joka on kaareva ja vähennetty kipusta.
Psalmi 88:14: "Miksi Herra hylkää sieluni? Miksi piilotat kasvosi minulta?" Psalmisti tuntee olevansa Jumalan hylkäävä ja kyseenalaistaa miksi Jumala piilottaa kasvonsa. Tämä tunne jakautuu Job, joka tuntee, että Jumala hylkäsi ja hylkäsi hänet.
“É preciso amar, amar e nada mais”. São Padre Pio de Pietrelcina
