Katolicka Biblia
 

1. Mooseksen kirja, 14

8. Silloin lähtivät Sodoman kuningas, Gomorran kuningas, Adman kuningas, Seboimin kuningas ja Belan, se on Sooarin, kuningas ja asettuivat Siddimin laaksossa sotarintaan heitä vastaan -

Wersety związane z 1. Mooseksen kirja, 14:

1. Moos. 14 on luku, joka ilmoittaa taistelun neljän kuninkaan välillä viittä kuninkaata vastaan, ja kun Abram pelastaa veljenpoikansa, joka oli vangittu taistelun aikana. Tässä on viisi jaetta, jotka liittyvät 1. Moos. 14:

Psalmi 144:1: "Siunattu olkoon Herra, kallioni, joka kouluttaa käteni taisteluun ja sormeni sotaan." Tämä jae puhuu siitä, kuinka Jumala valmistautuu meidät taisteluun. 1. Moos. 14: ssä näemme, että Abram valmistautui taisteluun ja voitti vihollisensa.

2 Timothy 2:3-4: "Liity minuun kärsimään Kristuksen Jeesuksen hyvänä sotilaana. Yksikään palvelusotilas ei osallistu siviilioikeudellisiin kysymyksiin, koska hän haluaa miellyttää hänen esimiehiään." Tämä jae puhuu siitä, kuinka sotilaiden tulisi keskittyä palvelemaan Herraa sen sijaan, että osallistuisit maallisiin kysymyksiin. 1. Moos.

Efesolaiset 6:12: "Sillä taistelu ei ole verta ja lihaa vastaan, vaan hallitsijoita vastaan ​​viranomaisia ​​vastaan ​​tämän pimeyden maailman voimia vastaan, pahan henkisiä voimia taivaallisissa paikoissa." Tämä jae puhuu siitä, kuinka taistelumme ei ole vain fyysistä, vaan henkistä. 1. Moos.

1 Pietari 5:8: "Ole raittiinen ja valppaana. Paholainen, vihollisesi, on lähellä leijonaa, etsii jotakuta syömään." Tämä jae puhuu siitä, kuinka meidän pitäisi olla valppaita vihollisen hyökkäyksiä vastaan. 1. Moos. 14: ssä näemme, että erä vangittiin, koska hän ei ollut valppaana vihollisiaan vastaan.

2 Korinttilaisille 10:4: "Sillä sodan aseet eivät ole lihallisia, vaan voimakkaita Jumalassa linnoituksen tuhoamiseksi." Tämä jae puhuu siitä, kuinka aseemme ovat hengellisiä ja kuinka meidän pitäisi luottaa Jumalaan auttamaan meitä taistelussa. 1. Moos.





“Queira o dulcíssimo Jesus conservar-nos na Sua graça e dar-nos a felicidade de sermos admitidos, quando Ele quiser, no eterno convívio…” São Padre Pio de Pietrelcina