Znaleziono 138 Wyniki dla: maailman loppu

  • "Sillä nämä", sanoi hän, "luottavat aseisiin ja uhkarohkeuteen, mutta me luotamme kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka yhdellä päännyökkäyksellä voi lyödä maahan, ei ainoastaan niitä, jotka hyökkäävät meidän päällemme, vaan vieläpä koko maailman". (2 Makkabealaisten kirja 8, 18)

  • Silloin Juudas ja hänen väkensä huusivat avuksi maailman suurta hallitsijaa, häntä, joka Joosuan aikana ilman muurinmurtajia ja taitavasti tehtyjä piirityskoneita mursi maahan Jerikon muurit; sitten he hyökkäsivät, raivoten kuin pedot, muuria vastaan. (2 Makkabealaisten kirja 12, 15)

  • Jätettyänsä näin ratkaisun hänen huomaansa, joka on maailman Luoja, ja kehoitettuansa väkeään taistelemaan urhoollisesti kuolemaan saakka lain, temppelin, kaupungin, isänmaan ja yhteiskunnan puolesta, hän pystytti leirinsä Moodeinin läheisyyteen. (2 Makkabealaisten kirja 13, 14)

  • Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa. (Sananlaskut 17, 24)

  • Parempi kuin pitotaloon on mennä surutaloon, sillä siinä on kaikkien ihmisten loppu, ja elossa oleva painaa sen mieleensä. (Saarnaaja 7, 2)

  • Asian loppu on parempi kuin sen alku, ja pitkämielinen on parempi kuin korkeamielinen. (Saarnaaja 7, 8)

  • Hänen suunsa sanain alku on tyhmyyttä, ja hänen puheensa loppu pahaa mielettömyyttä. (Saarnaaja 10, 13)

  • Sillä väärän sukukunnan loppu on raskas. (Salomon viisaus 3, 19)

  • Viisaitten paljous on maailman pelastus, ja ymmärtäväinen kuningas on kansan menestys. (Salomon viisaus 6, 24)

  • Se ulottuu voimallisesti maailman äärestä toiseen, ja kaiken se ohjaa hyvin. (Salomon viisaus 8, 1)

  • Ja sinun tykönäsi on viisaus, joka tuntee sinun tekosi ja joka oli läsnä silloin, kun sinä maailman teit, joka tietää, mikä on otollista sinun silmissäsi ja mikä on oikeata sinun käskyjesi mukaan. (Salomon viisaus 9, 9)

  • Se suojeli maailman isää, joka ensiksi tehtiin, joka luotiin yksinänsä, ja pelasti hänet hänen lankeemuksestansa (Salomon viisaus 10, 1)


“Não se desencoraje, pois, se na alma existe o contínuo esforço de melhorar, no final o Senhor a premia fazendo nela florir, de repente, todas as virtudes como num jardim florido.” São Padre Pio de Pietrelcina