Tobias, 3

1. Tobit, então, suspirando em meio de suas lágrimas, pôs-se a orar:

1. Silloin minä tulin murheelliseksi ja purskahdin itkuun; ja minä rukoilin tuskassani ja sanoin:

2. “Vós sois justo, Senhor! Vossos juízos são cheios de equidade e vossa conduta é toda misericórdia, verdade e justiça.

2. »Herra, sinä olet vanhurskas, ja kaikki sinun tekosi ja kaikki sinun tiesi ovat laupeus ja totuus; sinä tuomitset aina oikean ja vanhurskaan tuomion.

3. Lembrai-vos, pois, de mim, Senhor! Não me cas­tigueis por meus pecados e não guardeis a memória de minhas ofensas, nem das de meus antepassados.

3. Muista minua ja katso minun puoleeni. Älä rankaise minua syntieni mukaan, joita isäni ovat tehneet sinun edessäsi.

4. Se fomos entregues à pilhagem, ao cativeiro e à morte e se nos temos tornado objeto de mofa e de riso para os pagãos entre os quais nos dispersastes, é porque não obedecemos às vossas leis.

4. Sillä he olivat tottelemattomat sinun käskyillesi; ja niin sinä annoit meidät alttiiksi ryöstölle, vankeudelle ja kuolemalle ja sallit meidän tulla pilkaksi ja sananparreksi kaikille pakanakansoille, joiden keskuuteen me olemme hajotetut.

5. Agora os vossos castigos são grandes, porque não procedemos segundo os vossos preceitos e temos sido leais para convosco.

5. Niin ovat nyt sinun monet tuomiosi oikeat, kun sinä teet minulle minun ja isieni syntien mukaan, koska emme ole pitäneet sinun käskyjäsi; sillä me emme ole vaeltaneet totuudessa sinun edessäsi.

6. Tratai-me, pois, ó Senhor, como vos aprouver; mas recebei a minha alma em paz, porque me é melhor morrer que viver”.

6. Tee nyt minulle, niinkuin sinulle on otollista. Käske ottaa pois minun henkeni, että minä saisin täältä erota ja tulla maaksi, sillä minulle on parempi kuolla kuin elää, koska minun on täytynyt kuulla valheellisia parjauksia. Minä olen suuren murheen vallassa. Käske, että jo nyt saisin päästä ahdistuksesta ja mennä iankaikkiseen asuntoon. Älä käännä minusta pois kasvojasi.»

7. Aconteceu que, precisamente naquele dia, Sara, filha de Raguel, em Ecbátana, na Média, teve também de suportar os ultrajes de uma serva de seu pai.

7. Tapahtui niin, että samana päivänä myös Raguelin tytär Saara Meedian Ekbatanassa sai kuulla herjauksia isänsä palvelusnaisilta.

8. Ela tinha sido dada sucessivamente a sete maridos. Mas logo que eles se aproximavam dela, um demônio chamado Asmodeu os matava.*

8. Sillä hänet oli annettu seitsemälle miehelle, mutta paha henki, Asmodeus, oli tappanut heidät, ennenkuin he olivat yhtyneet häneen. Ja naiset sanoivat hänelle: »Oletko mieletön, kun surmaat miehesi? Sinulla on jo ollut seitsemän miestä, mutta sinua ei ole kutsuttu niistä yhdenkään nimen mukaan.

9. Tendo Sara repreendido a jovem criada por alguma falta, esta respondeu-lhe: “Não vejamos jamais filho nem filha nascidos de ti sobre a terra! Foste tu que assassinaste os teus maridos.

9. Miksi lyöt meitä? Jos he kuolivat, niin mene heidän perässänsä. Älköön meidän ikinä tarvitko nähdä sinun poikaasi tai tytärtäsi.»

10. Queres, porventura, matar-me, como mataste todos os sete?”. Ouvindo isso, Sara subiu ao seu quarto e lá ficou três dias completos, sem comer nem beber.

10. Kun hän tämän kuuli, tuli hän niin kovin murheelliseksi, että hän tahtoi hirttäytyä. Mutta hän sanoi: »Minä olen isäni ainoa lapsi. Jos minä sen teen, niin hänelle tulee häpeä, ja minä saatan hänen harmaat hapsensa vaipumaan murheella tuonelaan.»

11. E, orando com fervor, ela suplicava a Deus, chorando, que a livrasse dessa humilhação.

11. Ja hän rukoili ikkunan edessä ja sanoi: »Ole kiitetty sinä, Herra, minun Jumalani, ja olkoon kiitetty sinun pyhä ja kunnioitettu nimesi iankaikkisesti. Kiittäkööt sinua kaikki sinun tekosi ainiaan.

12. Ao terceiro dia, acabou sua oração, bendizendo o Senhor desta forma:

12. Ja nyt, Herra, minä käännän silmäni ja kasvoni sinun puoleesi.

13. “Deus de nossos pais, que vosso nome seja bendito. Vós, que depois de vos irardes, usais de misericórdia e no meio da tribulação perdoais os pecados aos que vos invocam.

13. Käske minun erota tämän maan päältä, ettei minun enää tarvitsisi kuulla herjausta.

14. Volto-me para vós, ó Senhor, para vós levanto os meus olhos.

14. Sinä tiedät, Herra, että minä olen puhdas kaikesta miehen kanssa tehdystä synnistä,

15. Rogo-vos, Senhor, que me livreis dos laços deste opróbrio, ou então que me tireis de sobre a terra!

15. ja etten ole saastuttanut nimeäni enkä isäni nimeä siinä maassa, jossa minä elän vankina. Minä olen isäni ainoa lapsi, eikä hänellä ole muuta lasta, joka hänet perisi, eikä muuta läheistä omaista tai tämän poikaa, jolle minun pitäisi säilyttää itseni vaimoksi. Minulta on jo kuollut seitsemän miestä; mitä varten minä vielä eläisin? Mutta jos sinä et näe hyväksi surmata minua, niin käske, että saan kokea laupeutta ja armoa, ettei minun enää tarvitse kuulla herjausta.»

16. Vós sabeis que eu nunca desejei homem algum e que guardei minha alma pura de todo o mau desejo.

16. Ja molempien rukous tuli kuulluksi Jumalan kirkkauden edessä.

17. Nunca frequentei lugares de prazer nem tive comércio com pessoas levianas.

17. Ja Raafael lähetettiin parantamaan heidät molemmat: ottamaan pois Toobitin silmistä valkeat pilkut ja antamaan Saara, Raguelin tytär, vaimoksi Tobiaalle, Toobitin pojalle, koska Tobiaalla oli sukuoikeus saada hänet vaimoksi, sekä kahlehtimaan paha henki Asmodeus.

18. E se consenti em casar-me, foi por vosso temor e não por paixão.

18. Samaan aikaan palasi Toobit takaisin ja meni taloonsa, ja Saara, Raguelin tytär, astui alas yliskammiostansa.

19. Foi, sem dúvida, porque eu não era digna deles; ou, talvez, não eram eles dignos de mim; ou, então, me destinastes a outro homem.

19.

20. Não está nas mãos do homem penetrar os vossos desígnios.

20.

21. Mas todo aquele que vos honra tem a certeza de que sua vida, se for provada, será coroada; que depois da tribulação haverá a libertação e que, se houver castigo, haverá também acesso à vossa misericórdia.

21.

22. Porque vós não vos comprazeis em nossa perda: após a tempestade, mandais a bonança; depois das lágrimas e dos gemidos, derramais a alegria.

22.

23. Ó Deus de Israel, que o vosso nome seja eternamente bendito!”.

23.

24. Essas duas orações foram ouvidas ao mesmo tempo, diante da glória do Deus Altíssimo;

24.

25. e um santo anjo do Senhor, Rafael, foi enviado para curar Tobit e Sara, cujas preces tinham sido simultaneamente dirigidas ao Senhor.*

25.