Daniel, 14

1. Tendo-se reunido o rei Astíages a seus antepassados, Ciro, o persa, subiu ao trono.

1. Kuningas Astyages oli otettu isiensä tykö, ja persialainen Kyyros oli ottanut hänen kuninkuutensa.

2. Daniel era conviva do rei e o mais honrado de todos os seus íntimos.

2. Ja Daniel oli kuninkaan seurakumppani ja oli suuremmassa kunniassa pidetty kuin kukaan muu kuninkaan ystävistä.

3. Ora, os babilônios tinham um ídolo chamado Bel, cuja despesa diária era de doze artabes de farinha, quarenta carneiros e seis medidas de vinho.

3. Ja babylonilaisilla oli epäjumala, jonka nimi oli Beel, ja he kustansivat sille joka päivä kaksitoista isoa mittaa lestyjä nisujauhoja ja neljäkymmentä lammasta ja kuusi mittaa viiniä.

4. O rei prestava culto ao ídolo e diariamente ia adorá-lo. Daniel, porém, adorava seu Deus.

4. Kuningas palveli Beelia ja kävi joka päivä sitä rukoilemassa. Mutta Daniel rukoili Jumalaansa. Ja kuningas sanoi hänelle: "Miksi sinä et rukoile Beeliä?"

5. O rei disse-lhe um dia: “Por que não adoras Bel?”. “Porque” – respondeu Daniel, “não venero ídolo feito pela mão do homem, mas sim o Deus vivo que criou o céu e a terra e que exerce seu poder sobre todo homem.”

5. Hän vastasi: "Siksi, etten minä palvele käsillä tehtyjä epäjumalia, vaan elävää Jumalaa, joka on luonut taivaan ja maan ja jolla on kaiken lihan herraus".

6. “Assim sendo” – continuou o rei –, “Bel não te parece ser um deus vivo! Não vês o que ele come e o que ele bebe todos os dias?”

6. Niin kuningas sanoi hänelle: "Eikö sinun mielestäsi Beel ole elävä jumala? Tai etkä sinä näe, kuinka paljon se joka päivä syö ja juo?"

7. Daniel pôs-se a rir: “Desengana-te, ó rei” – disse ele –, “este deus é de barro por dentro e de bronze por fora, e ele nunca comeu coisa alguma”.

7. Daniel vastasi nauraen: "Älä eksy, kuningas. Sillä se on sisältä savea ja päältä vaskea: eikä se ole milloinkaan syönyt."

8. Irritado, o rei mandou vir seus sacerdotes e lhes disse: “Se não me disserdes quem come essas oferendas, morrereis. Mas se me provardes que é Bel quem as absorve, será Daniel quem morrerá, pois terá blasfemado contra ele”. Daniel respondeu ao rei: “Que se faça segundo tu o dizes!”.

8. Niin kuningas vihastui ja kutsui Beelin papit ja sanoi heille: "Ellette sano minulle, kuka nämä ruokatavarat syö, on teidän kuoltava.

9. Os sacerdotes de Bel eram setenta em número, sem contar suas mulheres e filhos. O rei foi com Daniel ao templo de Bel.

9. Mutta jos voitte näyttää toteen, että Beel syö ne, on Danielin kuoltava, sillä hän on pilkannut Beeliä." Niin Daniel sanoi kuninkaalle: "Olkoon, niinkuin olet puhunut".

10. Os sacerdotes disseram: “Nós saímos. Manda trazer, ó rei, os alimentos e o vinho misturado; depois fecha a porta e lacra-a com teu sinete.

10. Mutta Beelin pappeja oli seitsemänkymmentä, paitsi vaimoja ja lapsia. Ja kuningas meni Danielin kanssa Beelin temppeliin.

11. Se amanhã cedo, quando vieres ao templo, verificares que tudo não foi comido por Bel, nós morreremos; do contrário, será Daniel quem nos terá caluniado”.

11. Niin Beelin papit sanoivat: "Katso, me riennämme täältä ulos. Mutta aseta sinä, kuningas, esiin ruuat, ja sekoita ja aseta esiin viini, sulje ovi ja paina sormuksellasi siihen sinetti.

12. Tinham completa confiança, porque debaixo da mesa haviam feito uma abertura secreta, pela qual pene­travam habitualmente para consumir as oferendas.

12. Jos sitten, kun tulet aamulla varhain, havaitset, ettei Beel ole kaikkea syönyt, niin me kuolemme; muussa tapauksessa Daniel, joka on meistä valhetellut."

13. Mas, após a saída deles, quando o rei acabava de depor as oferendas diante de Bel, Daniel ordenou aos criados traze­rem cinza, a qual espalhou pelo templo todo na presença do rei. A seguir saíram, fecharam a porta e, depois de tê-la lacrado com o sinete real, retiraram-se.

13. Mutta heistä asia oli vähäpätöinen, sillä he olivat tehneet pöydän alle salakäytävän, jota myöten he aina tulivat sisälle ja söivät, mitä siellä oli.

14. Durante a noite, os sacerdotes introduziram-se como de costume (no templo) com suas mulheres e filhos, comeram e beberam tudo.

14. Kun he olivat menneet pois ja kuningas oli asettanut ruuat Beelille, käski Daniel palvelijainsa tuoda tuhkaa, ja he sirottivat sitä kaikkialle temppeliin, kuninkaan yksin ollessa läsnä. Ja käytyään ulos he sulkivat oven ja painoivat kuninkaan sormuksella siihen sinetin ja menivät pois.

15. Ao amanhecer, o rei veio com Da­niel.

15. Mutta papit tulivat tapansa mukaan yöllä vaimoineen ja lapsineen ja söivät ja joivat kaiken.

16. “Os selos” – disse – “estão intatos, Daniel”. “Intatos, ó rei.”

16. Varhain aamulla tuli kuningas ja hänen mukanansa Daniel.

17. Logo que a porta foi aberta, o rei olhou para a mesa e exclamou: “Tu és grande, ó Bel! Tu não nos enganaste”.

17. Ja hän kysyi: "Ovatko sinetit eheät, Daniel?" Tämä vastasi: "Eheät ovat, kuningas".

18. Mas Daniel pôs-se a rir e impediu o rei de entrar mais adiante. “Olha o chão” – disse-lhe –. “De quem são estes passos?”

18. Ja samassa kuin he avasivat ovet, loi kuningas silmänsä pöytään ja huusi suurella äänellä: "Suuri olet sinä, Beel, eikä ole sinussa vilppiä, ei vähintäkään".

19. “Vejo, de fato” – respondeu o rei – “passos de homens, de mulheres e de crianças.” E uma cólera violenta apoderou-se dele.

19. Mutta Daniel nauroi ja pidätti kuningasta menemästä sisälle ja sanoi: "Katso permantoa ja huomaa, kenen jälkiä nämä ovat".

20. Então, mandou prender os sacer­dotes com suas mulheres e filhos, os quais lhe mostraram as entradas secretas por onde se introduziam para vir consumir o que havia na mesa.

20. Kuningas sanoi: "Minä näen miesten ja naisten ja lasten jälkiä".

21. O rei mandou matá-los e pôs Bel à disposição de Daniel que o destruiu, assim como seu templo.*

21. Silloin kuningas vihastui ja otatti kiinni papit sekä heidän naisensa ja lapsensa, ja he näyttivät hänelle salaovet, joista he olivat tulleet sisälle ja nauttineet, mitä pöydällä oli.

22. Lá havia também um grande dragão, que os babilônios veneravam.

22. Niin kuningas surmautti heidät ja antoi Beelin Danielin valtaan. Ja tämä hävitti sen ynnä sen pyhäkön.

23. O rei disse a Daniel: “Pretenderás também dizer que aquele é de bronze? Vive, come, bebe. Tu não podes negar que seja um deus vivo.

23. Oli myös suuri lohikäärme, ja babylonilaiset palvelivat sitä.

24. Adora-o, então”. “Eu adoro” – replicou Daniel – “unicamente o Senhor, meu Deus, porque ele é um Deus vivo.

24. Ja kuningas sanoi Danielille: "Et kai sinä väitä, että tämäkin on vaskea? Katso, se elää, syö ja juo. Sinä et voi väittää, ettei se olisi elävä jumala. Siis rukoile sitä."

25. Ó rei, dá-me licença para fazê-lo, e, sem espada nem bastão, matarei o dragão.” “Eu te concedo” – disse o rei.

25. Mutta Daniel sanoi: "Herraa, Jumalaani, minä rukoilen, sillä hän on elävä Jumala.

26. Então, Daniel tomou breu, gordura e pelos, cozinhou tudo junto, e com isso fez umas bolas e meteu-as na boca do dragão, que estourou e morreu. Daniel exclamou: “Eis aí o que adoráveis!”.

26. Mutta anna sinä, kuningas, minulle valta, niin minä tapan lohikäärmeen ilman miekkaa ja sauvaa." Kuningas sanoi: "Minä annan sinulle vallan".

27. Quando os babilônios souberam, ficaram sumamente indignados, e amotinaram-se contra o rei aos gritos de: “O rei tornou-se judeu! Destruiu Bel; e agora fez perecer o dragão e matar os sacerdotes”.

27. Niin Daniel otti pikeä ja rasvaa ja karvoja, keitti ne sekaisin ja teki kakkuja ja heitti ne lohikäärmeen kitaan. Ne syötyään lohikäärme pahahtui kahtia. Ja Daniel sanoi: "Katsokaa jumalianne!"

28. Vie­ram à presença do rei e disseram-lhe: “Entrega-nos Daniel; do contrário, nós te mataremos, bem como toda a tua família.

28. Kun babylonilaiset sen kuulivat, närkästyivät he ja ryhtyivät kapinaan kuningasta vastaan ja sanoivat: "Kuningas on tullut juutalaiseksi: Beelin hän on kukistanut, lohikäärmeen tappanut ja papit teurastanut".

29. Diante da violência com que o ameaçavam, o rei viu-se forçado a entregar-lhes Daniel,

29. Ja he tulivat kuninkaan eteen ja sanoivat: Luovuta meille Daniel; mutta ellet, niin me tapamme sinut ja sinun perheesi".

30. que eles jogaram à cova dos leões, onde permaneceu seis dias.

30. Kun kuningas näki, että he kovasti ahdistivat häntä, niin hän taipui pakkoon ja luovutti heille Danielin.

31. Na cova havia sete leões, aos quais davam cotidianamente dois corpos humanos e dois carneiros. Porém, daquela vez, nada lhes foi distribuído, a fim de que devorassem Daniel.

31. Mutta he heittivät tämän jalopeurain luolaan, ja hän oli siellä kuusi päivää.

32. Ora, o profeta Habacuc vivia naquele tempo na Judeia. Acabava de cozinhar um caldo e picava pão dentro dele em uma pane­la, para levá-lo aos ceifadores no campo.

32. Ja luolassa oli seitsemän jalopeuraa, ja niille annettiin kaksi ihmisruumista ja kaksi lammasta päivässä. Mutta silloin niille ei annettu mitään, että ne söisivät Danielin.

33. Mas um anjo do Senhor disse-lhe: “Leva esta refeição à Babilônia, a Daniel, que se encontra na cova dos leões”.

33. Ja Juudeassa oli profeetta Habakuk. Hän oli keittänyt keiton ja taittanut leipiä vatiin ja oli menossa pellolle viemään niitä leikkuumiehille.

34. “Senhor” – disse Habacuc –, “nunca vi Babilônia, e não conheço essa cova.”

34. Ja Herran enkeli sanoi Habakukille: "Vie ateria, mikä on käsissäsi, Babyloniin, Danielille jalopeurain luolaan".

35. Então o anjo, segurando-o pelo alto da cabeça, transportou-o pelos cabelos, em um fôlego, até a Babilônia, em cima da cova.

35. Mutta Habakuk sanoi: "Herra, Babylonia minä en ole nähnyt, enkä minä tiedä luolaa".

36. “Daniel, Daniel, chamou, toma a refeição que Deus te envia.”

36. Niin Herran enkeli tarttui hänen päälakeensa ja kantaen häntä hänen päänsä hiuksista vei hänet henkensä nopeudella Babyloniin, luolan yläpuolelle.

37. E Daniel respondeu: “Ó Deus, vós pensastes em mim! Vós não abandonastes os que vos amam!”.

37. Ja Habakuk huusi sanoen: "Daniel, Daniel! Ota ateria, jonka Jumala on sinulle lähettänyt."

38. Depois disso, pôs-se a comer, enquanto o anjo do Senhor transportava de volta Habacuc a seu domicílio.

38. Niin Daniel sanoi: "Sinä olet muistanut minua, Jumala, etkä ole hyljännyt niitä, jotka sinua rakastavat."

39. Ao sétimo dia, veio o rei chorar Da­niel. Ao acercar-se da cova, porém, olhou para dentro e aí avistou Daniel sentado.

39. Ja Daniel nousi ja söi. Mutta Jumalan enkeli asetti kohta Habakukin hänen entiselle paikallensa.

40. E bem alto exclamou: “Vós sois grande, Senhor, Deus de Daniel. Não existe outro Deus além de vós!”.

40. Mutta kuningas tuli seitsemäntenä päivänä valittamaan Danielia. Ja tultuaan luolalle hän loi silmänsä sinne ja katso, Daniel istui siellä.

41. Mandou retirá-lo da cova dos leões e lá jogou todos aqueles que haviam tentado eliminá-lo, os quais foram imediatamente devorados, sob seus olhos.

41. Ja huutaen suurella äänellä kuningas sanoi: "Suuri olet sinä, Herra, Danielin Jumala, eikä ole muuta jumalaa kuin sinä".

42. Então, disse o rei: “Que todos os habitantes da terra reverenciem o Deus de Daniel, porque é um salvador que opera sinais e prodígios em toda a terra, e salvou Daniel da cova dos leões”.*

42. Ja hän antoi vetää hänet ylös, mutta ne, jotka olivat syypäät hänelle aiottuun surmaan, hän heitätti luolaan. Ja he tulivat syödyiksi heti, hänen nähtensä