Cattolica Bibbia
 

2 Makkabealaisten kirja, 6

14. Sillä Hän, joka hallitsee, on päättänyt kohdella meitä toisin kuin muita kansoja, joita hän rankaisee vasta sitten, kun hän pitkämielisyydessänsä on odottanut, kunnes he ovat täyttäneet syntiensä mitan.

Versi relativi a 2 Makkabealaisten kirja, 6:

2 - 2 Maccabees -luvussa 6 raportoi kuninkaan Antiochus -epifaanien juutalaisten vainot, jotka kielsivät juutalaisuuden käytännön ja vaativat, että juutalaiset palvovat kreikkalaisia ​​jumalia. Lisäksi monia juutalaisia ​​kidutettiin ja tapettiin kieltäytyessään noudattamasta kuninkaan määräyksiä. Alla on viisi jaetta tähän teemaan:

2 MacCabees 6:9: "Kuka tahansa ei alistunut kuninkaan määräykseen tuomitaan kuolemaan." Tämä jae osoittaa kuningas Antiochus Epiphaniuksen julmuuden, joka uhkasi tappaa ne, jotka eivät seuranneet hänen käskyjään.

2 MacCabea 6:12: "Tapahtui, että jotkut järven lähellä olevat miehet, jotka kieltäytyivät saastumasta itseään, pidätettiin ja vietiin kuninkaalle." Tämä jae kuvaa niiden ihmisten rohkeutta, jotka mieluummin kuolivat tottelemaan Jumalan lakeja.

2 Maccabees 6:18: "Hän käski kielensä revittymään, revittymään karvaiset nahat ja leikkaamaan heidän sormenpäidensä." Tämä jae kuvaa julmaa kidutusta, jonka juutalaiset kärsivät heidän uskonsa takia.

2 MacCabea 6:30: "Kun hän kuoli iskujen alla, hän huokaisi syvästi ja sanoi:" Herra tietää hänen pyhän tieteensä takia täydellisesti, että vaikka voin paeta kuolemasta, minua kohdistuu julmaan kipuihini Keho, teloittajien tappajan alla, mutta sieluni, iloitsen siitä toivosta, että Herra raivoaa minua jonain päivänä. ' Tämä jae osoittaa uskonnon nimissä kuolleiden uskoa ja rohkeutta.

2 Maccabees 6:31: "Näiden sanojen jälkeen hän antautui kuolemaan koko sielunsa kanssa jättäen marttyyrikuoleessaan rohkeuden mallin ja odottaen Herraa sovittelua veljiensä kanssa." Tämä jae korostaa rohkeuden ja uskon merkitystä vaikeina aikoina ja luottamusta Jumalaan jopa kuoleman edessä.





“Não se desencoraje, pois, se na alma existe o contínuo esforço de melhorar, no final o Senhor a premia fazendo nela florir, de repente, todas as virtudes como num jardim florido.” São Padre Pio de Pietrelcina