Tobit, 2

1. Now when I was come home again, and my wife Anna was restored unto me, with my son Tobias, in the feast of Pentecost, which is the holy feast of the seven weeks, there was a good dinner prepared me, in the which I sat down to eat.

1. Kun minä olin palannut jälleen kotiini ja saanut takaisin vaimoni Hannan ja poikani Tobiaan, niin minä helluntaijuhlana, joka on seitsemän viikon pyhä, valmistin juhlapöydän ja asetuin aterialle.

2. And when I saw abundance of meat, I said to my son, Go and bring what poor man soever thou shalt find out of our brethren, who is mindful of the Lord; and, lo, I tarry for thee.

2. Nähdessäni nyt paljot ruuat minä sanoin pojalleni: »mene, ja jos löydät veljiemme joukosta jonkun köyhän, joka ajattelee Herraa, niin tuo hänet tänne; katso, minä odotan sinua.»

3. But he came again, and said, Father, one of our nation is strangled, and is cast out in the marketplace.

3. Ja hän tuli takaisin ja sanoi: »Isäni, muuan kansalaisemme on kuristettu ja viruu torilla».

4. Then before I had tasted of any meat, I started up, and took him up into a room until the going down of the sun.

4. Ja ennenkuin olin mitään nauttinut, minä nousin kiiruusti ja korjasin hänet suojaan, kunnes aurinko laskisi.

5. Then I returned, and washed myself, and ate my meat in heaviness,

5. Sitten minä palasin takaisin ja peseydyin ja söin leipäni murheessa.

6. Remembering that prophecy of Amos, as he said, Your feasts shall be turned into mourning, and all your mirth into lamentation.

6. Ja mieleeni johtui Aamoksen ennustus, kuinka hän sanoi: »Teidän juhlanne muuttuvat murheeksi ja kaikki teidän iloitsemisenne valitusvirreksi».

7. Therefore I wept: and after the going down of the sun I went and made a grave, and buried him.

7. Ja minä purskahdin itkuun. Kun aurinko sitten oli laskenut, niin minä menin ja kaivoin haudan ja hautasin hänet.

8. But my neighbours mocked me, and said, This man is not yet afraid to be put to death for this matter: who fled away; and yet, lo, he burieth the dead again.

8. Muta naapurit pilkkasivat minua ja sanoivat: »Nyt hän ei enää pelkää, että hänet tapettaisiin tämän teon tähden; hänen oli pakko paeta, ja katso, nyt hän taas hautaa kuolleita!»

9. The same night also I returned from the burial, and slept by the wall of my courtyard, being polluted and my face was uncovered:

9. Samana yönä minä palasin takaisin toimitettuani hautauksen. Ja koska olin tullut saastaiseksi, minä paneuduin nukkumaan pihan muurin viereen, ja kasvoni olivat peittämättömät.

10. And I knew not that there were sparrows in the wall, and mine eyes being open, the sparrows muted warm dung into mine eyes, and a whiteness came in mine eyes: and I went to the physicians, but they helped me not: moreover Achiacharus did nourish me, until I went into Elymais.

10. Mutta minä en tietänyt, että muurissa oli varpusia. Ja silmieni ollessa auki laskivat varpuset lämmintä likaa minun silmiini; ja silloin tuli silmiini valkeita pilkkuja, ja minä menin lääkäriin, mutta lääkärit eivät voineet minua auttaa. Mutta Akiakar elätti minua, kunnes hän meni Elymaikseen.

11. And my wife Anna did take women's works to do.

11. Ja vaimoni Hanna teki palkasta naisten töitä.

12. And when she had sent them home to the owners, they paid her wages, and gave her also besides a kid.

12. ja lähetti ne sitten työnantajilla, ja nämä maksoivat hänelle palkan ja antoivat lisäksi vohlan.

13. And when it was in my house, and began to cry, I said unto her, From whence is this kid? is it not stolen? render it to the owners; for it is not lawful to eat any thing that is stolen.

13. Mutta kun hän tuli minun tyköni, niin se alkoi määkiä. Silloin minä kysyin häneltä: »Mistä on tämä vohla? Eihän se vain ole varastettu? Anna se takaisin sen omistajille, sillä ei ole luvallista syödä varastettua.»

14. But she replied upon me, It was given for a gift more than the wages. Howbeit I did not believe her, but bade her render it to the owners: and I was abashed at her. But she replied upon me, Where are thine alms and thy righteous deeds? behold, thou and all thy works are known.

14. Hän vastasi:»Se on annettu minulle lahjaksi, palkkani lisäksi». Mutta minä en uskonut häntä, vaan käskin antaa sen omistajille takaisin, ja minä vihastuin häneen. Silloin hän vastasi ja sanoi minulle: »Missä ovat nyt sinun almusi ja vanhurskaat tekosi? Katso, nyt sen tietää, millainen sinä olet.»