Fondare 4001 Risultati per: Pää
Herra on tehnyt, mitä oli aikonut. Hän on täyttänyt sanansa, sen, mitä oli päättänyt muinaisista päivistä asti: hän on repinyt alas säälimättä, on antanut vihamiesten iloita sinusta ja kohottanut sinun vihollistesi sarven. (Valitusvirret 2, 17)
Sinä kutsuit kuin juhlapäivän viettoon minun peljättäjäni joka taholta; eikä jäänyt Herran vihan päivänä pelastunutta, ei pakoonpäässyttä. Jotka minä olin vaalinut ja isoiksi saanut, ne minun vihamieheni lopetti. (Valitusvirret 2, 22)
Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin. (Valitusvirret 3, 7)
Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun. (Valitusvirret 3, 16)
Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut. (Valitusvirret 3, 28)
olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse. (Valitusvirret 3, 44)
He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä. (Valitusvirret 3, 53)
Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa. (Valitusvirret 3, 54)
Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi. (Valitusvirret 3, 65)
Imeväisen kieli tarttuu suulakeen janon tähden. Lapsukaiset pyytävät leipää; ei ole, kuka sitä heille taittaisi. (Valitusvirret 4, 4)
Jotka herkkuja söivät, ne nääntyvät kaduilla. Joita punapurppuran päällä kanneltiin, ne tunkioita syleilevät. (Valitusvirret 4, 5)
Nyt on heidän muotonsa nokea mustempi, ei voi heitä tuntea kaduilla. Rypyssä on heillä nahka luitten päällä, se on kuivettunut kuin puu. (Valitusvirret 4, 8)
