Fondare 1669 Risultati per: Lei

• leipäääni minä annoin isoaville ja vaatteitani alastomille. Ja jos näin jonkun kansalaiseni kuolleen ja viskatun Niiniven muurin taakse, niin minä hautasin hänet. (Tobian kirja 1, 17)

• Sitten minä palasin takaisin ja peseydyin ja söin leipäni murheessa. (Tobian kirja 2, 5)

• Muta naapurit pilkkasivat minua ja sanoivat: »Nyt hän ei enää pelkää, että hänet tapettaisiin tämän teon tähden; hänen oli pakko paeta, ja katso, nyt hän taas hautaa kuolleita!» (Tobian kirja 2, 8)

• Anna leipääsi nälkäiselle ja vaatteitasi alastomille. Kaikesta, mitä sinulla on yltäkyllin, anna almuja, älköönkä sinun silmäsi olko karsas almuja antaessasi. (Tobian kirja 4, 16)

• Anna runsaasti leipääsi vanhurskasten hautajaisiin, mutta syntisille älä anna. (Tobian kirja 4, 17)

• Ja enkeli sanoi hänelle: »Leikkaa kala auki ja ota sydän, maksa ja sappi ja säilytä ne huolellisesti.» (Tobian kirja 6, 5)

• sanoi hän vaimolleen Ednalle: »Lähetä yksi palvelusnaisista katsomaan, onko hän hengissä; jollei, niin me hautaamme hänet, eikä kukaan saa siitä mitään tietää». (Tobian kirja 8, 12)

• Niinpä siis: kun sinä rukoilit ja niin myös sinun miniäsi Saara, niin minä vein teidän rukouksenne Pyhän eteen, että hän ne muistaisi; ja kun sinä hautasit kuolleita, niin minä samoin olin sinun rinnallasi. (Tobian kirja 12, 12)

• Heidän haavoitettunsa täyttävät heidän rotkonsa ja tulvapuronsa, ja virta täyttyy äyräitä myöten heidän kuolleistaan. (Juditin kirja 2, 8)

• Sitten hän lähti liikkeelle kaikkine sotavoiminensa mennäkseen kuningas Nebukadnessarin edellä ja peittääkseen koko lännenpuoleisen maan vaunuilla ja ratsumiehillä ja valitulla jalkaväellä. (Juditin kirja 2, 19)

• Kun he olivat kulkeneet Niinivestä kolmen päivän matkan ja saapuneet Bekteletin tasangolle, niin he pystyttivät leirin, joka ulottui Bekteletistä aina lähelle sitä vuorta, joka on Ylä-Kilikian pohjoispuolella. (Juditin kirja 2, 21)

• Sitten hän meni alas Damaskon lakeudelle nisunleikkuun aikaan, poltti kaikki heidän peltonsa, tuhosi lammas- ja karjalaumat, ryösti heidän kaupunkinsa, hävitti heidän ketonsa ja surmasi kaikki heidän nuorukaisensa miekan terällä. (Juditin kirja 2, 27)