Fondare 69 Risultati per: Johanneksen kaste

  • Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle. (Sananlaskut 19, 12)

  • Eikö kaste lievennä hellettä? Samoin on sana parempi kuin lahja. (Jesus Sirakin kirja 18, 16)

  • Kaikkea parantamaan nousee pian sumu; kaste laskeutuu ja antaa virvoitusta paahteen jälkeen. (Jesus Sirakin kirja 43, 22)

  • Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille. (Jesaja 26, 19)

  • Mitä on minun tehtävä sinulle, Efraim, mitä on minun tehtävä sinulle, Juuda, kun teidän rakkautenne on kuin aamun pilvi, kuin varhain haihtuva kaste? (Hoosea 6, 4)

  • Sentähden he ovat kuin aamupilvi, kuin kaste, joka varhain haihtuu, kuin akanat, jotka puimatantereelta lentävät, kuin savu, joka häipyy ikkunasta. (Hoosea 13, 3)

  • Minä olen oleva Israelille kuin kaste, se on kukoistava kuin lilja ja juurtuva syvälle kuin Libanon. (Hoosea 14, 6)

  • Ja ne, jotka ovat jäljellä Jaakobista monien kansain seassa, ovat niinkuin kaste, joka tulee Herralta, niinkuin sadekuuro ruohikolle; se ei odota miestä, ei varro ihmislapsia. (Miika 5, 7)

  • Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen. (Matteuksen evankeliumi 3, 13)

  • Mutta tämä esteli häntä sanoen: "Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!" (Matteuksen evankeliumi 3, 14)

  • Ja käydessään siitä eteenpäin hän näki toiset kaksi veljestä, Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, hänen veljensä, venheessä isänsä Sebedeuksen kanssa laittamassa verkkojaan kuntoon; ja hän kutsui heidät. (Matteuksen evankeliumi 4, 21)

  • Silloin Johanneksen opetuslapset tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Me ja fariseukset paastoamme paljon; miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa?" (Matteuksen evankeliumi 9, 14)


“Dirás tu o mais belo dos credos quando houver noite em redor de ti, na hora do sacrifício, na dor, no supremo esforço duma vontade inquebrantável para o bem. Este credo é como um relâmpago que rasga a escuridão de teu espírito e no seu brilho te eleva a Deus”. São Padre Pio de Pietrelcina