Fondare 474 Risultati per: Aaron ja Mooses

  • Ja Joosua teki, niinkuin Mooses oli hänelle sanonut, ja taisteli amalekilaisia vastaan. Mutta Mooses, Aaron ja Huur nousivat vuoren huipulle. (2. Mooseksen kirja 17, 10)

  • Ja niin kauan kuin Mooses piti kätensä ylhäällä, oli Israel voitolla; mutta kun hän antoi kätensä vaipua, olivat amalekilaiset voitolla. (2. Mooseksen kirja 17, 11)

  • Mutta kun Mooseksen kädet väsyivät, ottivat he kiven ja asettivat sen hänen allensa, ja hän istui sille, ja Aaron ja Huur kannattivat hänen käsiänsä kumpikin puoleltansa. Näin hänen kätensä kestivät vahvoina auringon laskuun asti. (2. Mooseksen kirja 17, 12)

  • Ja Mooses rakensi alttarin ja pani sille nimeksi: "Herra on minun lippuni." (2. Mooseksen kirja 17, 15)

  • ja hänen kaksi poikaansa; näistä oli toisen nimi Geersom, koska Mooses oli sanonut: "Minä olen muukalainen vieraalla maalla", (2. Mooseksen kirja 18, 3)

  • Niin Mooses meni appeansa vastaan, kumarsi ja suuteli häntä. Ja kun he olivat tervehtineet toisiansa, menivät he telttaan. (2. Mooseksen kirja 18, 7)

  • Ja Mooses kertoi apellensa kaikki, mitä Herra oli tehnyt faraolle ja egyptiläisille Israelin tähden, ja kaikki ne vaikeudet, jotka heitä olivat kohdanneet matkalla, ja kuinka Herra oli pelastanut heidät. (2. Mooseksen kirja 18, 8)

  • Ja Jetro, Mooseksen appi, toimitti polttouhrin ja teurasuhreja Jumalalle; ja Aaron ja kaikki Israelin vanhimmat tulivat aterioimaan Mooseksen apen kanssa Jumalan eteen. (2. Mooseksen kirja 18, 12)

  • Seuraavana päivänä Mooses istui tuomitsemaan kansaa, ja kansa seisoi Mooseksen ympärillä aamusta iltaan asti. (2. Mooseksen kirja 18, 13)

  • Mooses vastasi apellensa: "Kansa tulee minun luokseni kysymään Jumalalta neuvoa. (2. Mooseksen kirja 18, 15)

  • Ja Mooses noudatti appensa puhetta ja teki kaiken, mitä tämä oli sanonut. (2. Mooseksen kirja 18, 24)

  • Mooses valitsi kelvollisia miehiä koko Israelista ja asetti heidät kansan johtoon, tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päämiehiksi. (2. Mooseksen kirja 18, 25)


“Subamos sem nos cansarmos, sob a celeste vista do Salvador. Distanciemo-nos das afeições terrenas. Despojemo-nos do homem velho e vistamo-nos do homem novo. Aspiremos à felicidade que nos está reservada.” São Padre Pio de Pietrelcina