Psalmit, 137
2. Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.
2. Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.
Psalmi 137 on valitus Israelin kansalle, joka on karkotettu Babylonissa, kaukana heidän kotimaastaan ja Jerusalemin temppelistä. He ilmaisevat surunsa ja kaipauksensa Siionia, Jumalan pyhää kaupunkia, joka on nyt tuhoutunut. Alla on viisi jaketta, jotka liittyvät psalmissa 137 katettuihin aiheisiin:
Jesaja 52:8: "Atalaniensa äänet! He nostavat äänensä yhdessä, koska he näkevät omilla silmillään Herran paluun Siioniin." Tämä jae puhuu Israelin kansalaisten paluusta Siioniin ja heidän maansa palauttamisesta.
Valitukset 1:4: "Siionin tiet ovat surullisia, koska kukaan ei tule osapuolille. Kaikki heidän ovensa ovat autio; heidän papit huokaavat, heidän nuoret naiset ovat surullisia ja hän on katkeruudessa." Tämä jae kuvaa Siionin surua ja yksinäisyyttä sen jälkeen, kun babylonialaiset tuhosivat sen.
Jeremiah 51:50: "Kuulin, maanpakolaisia, että he ovat kaukana maastani! Herra on tuominnut Babylonin ja vaientaa sen." Tämä jae puhuu Jumalan kososta Babylonia vastaan, joka tuhosi Jerusalemin ja johti Israelin kansan maanpakoon.
Psalmi 126:1: "Kun Herra toi vangit takaisin Siioniin, olimme kuin ne, jotka unelmoivat." Tämä jae puhuu Israelin ihmisten ilosta ja hämmästyksestä, kun heidät vapautettiin maanpakoon ja voivat palata Siioniin.
Hesekiel 11:17: "Siksi sanoen siis Herra Jumala, kerään sinut kansojen joukkoon ja keränvät ne hajallaan olevista maista, ja annan sinulle Israelin maan." Tämä jae puhuu Jumalan lupauksesta tuoda kansansa takaisin maahan ja palauttaa heidät.
“É loucura fixar o olhar no que rapidamente passa”. São Padre Pio de Pietrelcina
