Katolikus Biblia
 

2. Mooseksen kirja, 33

11. Ja Herra puhutteli Moosesta kasvoista kasvoihin, niinkuin mies puhuttelee toista. Sitten Mooses palasi takaisin leiriin; mutta Joosua, Nuunin poika, hänen apumiehensä ja palvelijansa, ei poistunut majasta.

Kapcsolódó versek 2. Mooseksen kirja, 33:

Exodus 33 kuvaa Mooseksen suhteen Jumalaan jatkoa kultaisen vasikan epäjumalanpalvonnan jälkeen. Tässä luvussa Moses pyytää Jumalaa seuraamaan häntä ja ohjaamaan Israelin kansaa matkalla luvattuun maahan, ja Jumala lupaa, että hänen läsnäolonsa menee heidän kanssaan. Alla on viisi jaetta, jotka liittyvät Exodus 33: n aiheisiin:

Exodus 33:14: "Hän sanoi, läsnäoloni tulee kanssasi, ja annan sinulle levätä." Tämä jae osoittaa Jumalan lupauksen Moosekselle, että hänen läsnäolonsa seuraa häntä matkalla Israelin kansan kanssa. Tämä osoittaa Jumalan läsnäolon merkityksen Moosekselle ja ihmisille.

5. Moos. 31:8: "Herra, sillä se on se, joka menee edessäsi; hän on kanssasi, ei anna sinun, et myöskään hylkää sinua; Täällä näemme Jumalan lupauksen Mooseksen seuraajalle Joshualle, että hänen läsnäolonsa menee hänen kanssaan ihmisten johdolla. Tämä osoittaa Jumalan ja Israelin kansan suhteiden jatkamisen ja Jumalan läsnäolon merkityksen johtajuuteen.

5. Moos. 31:23: "Ja hän antoi tilauksen Joshualle, Numin pojalle, sanoen, pyritä . " Täällä Jumala rohkaisee Joshua johtamaan Israelin ihmisiä luottavaisesti ja lupaa, että hänen läsnäolonsa seuraa häntä matkalla.

Joshua 1:9: "En lähetä minua? Pyrki ja sinulla on hyvä rohkaisu; älä pelkää, edes hämmästyttävää; Herralle sinun Jumalasi on kanssasi, missä tahansa kävelet." Tämä jae on jatko Jumalan lupaukselle Joshualle, mikä osoittaa jälleen kerran Jumalan läsnäolon merkityksen ihmisten johdolla.

Psalmi 23:4: "Vaikka kävelen kuoleman varjon laakson läpi, en pelkää haittaa, koska olet kanssani; keppi ja henkilökuntasi lohduttavat minua." Tämä jae korostaa Jumalan läsnäoloa mukavuuden ja suojan lähteenä psalmistille, mikä osoittaa Jumalan läsnäolon merkityksen vaikeina aikoina.





“É doce o viver e o penar para trazer benefícios aos irmãos e para tantas almas que, vertiginosamente, desejam se justificar no mal, a despeito do Bem Supremo.” São Padre Pio de Pietrelcina