Talált 609 Eredmények: meni

  • Ja toisena sapattina hän meni synagoogaan ja opetti; ja siellä oli mies, jonka oikea käsi oli kuivettunut. (Luukaksen evankeliumi 6, 6)

  • Kun hän oli kansan kuullen kaikki nämä puheensa puhunut, meni hän Kapernaumiin. (Luukaksen evankeliumi 7, 1)

  • Ja hän meni ja kosketti paareja; niin kantajat seisahtuivat. Ja hän sanoi: "Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse." (Luukaksen evankeliumi 7, 14)

  • Niin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle. (Luukaksen evankeliumi 7, 36)

  • "Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen. (Luukaksen evankeliumi 8, 5)

  • "Palaja kotiisi ja kerro, kuinka suuria töitä Jumala on sinulle tehnyt." Ja hän meni ja julisti kaikkialla kaupungissa, kuinka suuria töitä Jeesus oli hänelle tehnyt. (Luukaksen evankeliumi 8, 39)

  • Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse. (Luukaksen evankeliumi 10, 31)

  • Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse. (Luukaksen evankeliumi 10, 32)

  • Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. (Luukaksen evankeliumi 10, 34)

  • Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa. (Luukaksen evankeliumi 10, 38)

  • Jos siis koko sinun ruumiisi on valoisa eikä miltään osaltaan pimeä, on se oleva kokonaan valoisa, niinkuin lampun valaistessa sinua kirkkaalla loisteellaan." Luuk. 11:37 Hänen näin puhuessaan pyysi eräs fariseus häntä luoksensa aterioimaan; niin hän meni sinne ja asettui aterialle. (Luukaksen evankeliumi 11, 36)

  • Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja. (Luukaksen evankeliumi 15, 15)


“Dirás tu o mais belo dos credos quando houver noite em redor de ti, na hora do sacrifício, na dor, no supremo esforço duma vontade inquebrantável para o bem. Este credo é como um relâmpago que rasga a escuridão de teu espírito e no seu brilho te eleva a Deus”. São Padre Pio de Pietrelcina