Talált 478 Eredmények: Juutalaisten Perinteiden Päivä Pyhä Lauantai

• Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä. (Luukaksen evankeliumi 2, 25)

• Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun. (Luukaksen evankeliumi 2, 26)

• ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ruumiillisessa muodossa, niinkuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt." (Luukaksen evankeliumi 3, 22)

• "Voi, mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä." (Luukaksen evankeliumi 4, 34)

• Ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia hänen tykönsä ja pyysi, että hän tulisi parantamaan hänen palvelijansa. (Luukaksen evankeliumi 7, 3)

• Ja päivä alkoi laskea. Niin ne kaksitoista tulivat ja sanoivat hänelle: "Laske kansa luotasi, että he menisivät ympärillä oleviin kyliin ja maataloihin majoittumaan ja saamaan ravintoa, sillä täällä me olemme autiossa paikassa." (Luukaksen evankeliumi 9, 12)

• Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. (Luukaksen evankeliumi 9, 23)

• anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme; (Luukaksen evankeliumi 11, 3)

• sillä Pyhä Henki opettaa teille sillä hetkellä, mitä teidän on sanottava." (Luukaksen evankeliumi 12, 12)

• Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. (Luukaksen evankeliumi 16, 19)

• Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset miettivät, miten saisivat hänet surmatuksi; (Luukaksen evankeliumi 19, 47)

• Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta (Luukaksen evankeliumi 21, 34)