Sabedoria, 16

1. Por isso, foram justamente castigados por animais dessa espécie e atormentados por uma multidão de animais;

1. Sentähden oli oikein, että he saivat rangaistuksekseen samankaltaisia kimppuunsa ja vaivakseen syöpäläisten paljouden.

2. em vez de feri-lo assim, vós favorecíeis vosso povo, satisfazendo por um alimento surpreendente o ardor de seu apetite, e oferecendo-lhe por alimento codornizes.*

2. Tämän rangaistuksen sijasta sinä teit omalle kansallesi hyvää ja valmistit harvinaista ruokaa heidän halunsa tyydytykseksi, annoit heille viiriäisiä syötäväksi,

3. De tal modo que aqueles, mau grado sua fome, diante do aspecto hediondo de animais enviados contra eles, experimentaram a náusea; estes, após uma curta privação, receberam um alimento maravilhoso.*

3. että nuo edelliset ravintoa himoitessaan menettäisivät kiihkeänkin ruokahalun heille lähetettyjen eläinten iljettävyyden tähden, mutta he itse, oltuansa vain vähän aikaa puutteessa, saisivat jopa aivan harvinaista ruokaa.

4. Pois era preciso que os primeiros, os opressores, fossem oprimidos por uma inexorável fome, e que aos outros fossem apenas mostrados os tormentos suportados por seus inimigos.

4. Sillä noiden toisten, sortajien, täytyi joutua puutteeseen, joka ei ollut poistettavissa, mutta näille oli vain näytettävä, kuinka heidän vihollisiansa vaivattiin.

5. Efetivamente, quando o cruel furor dos animais os atingiu também, e quando pereceram com a mordedura de sinuosas serpentes, vossa cólera não durou até o fim.*

5. Eikä silloinkaan, kun petojen kauhea raivo kohtasi heitä ja he olivat tuhoutumaisillaan kiemurtelevien käärmeiden pistoista, sinun vihasi kestänyt loppuun saakka,

6. Foram por pouco tempo atormentados, para sua correção: eles possuíram um sinal de salvação que lhes lembrava o preceito de vossa Lei.*

6. vaan varoitukseksi heitä pidettiin vähän aikaa kauhun vallassa, ja he saivat pelastuksen merkin, joka oli muistuttava heille sinun lakisi käskyä.

7. E quem se voltava para ele era salvo, não em vista do objeto que olhava, mas por vós, Senhor, que sois o salvador de todos.

7. Sillä jokainen pelastui, joka kääntyi sitä kohti, ei näkemänsä vuoksi, vaan sinun tähtesi, sinä kaikkien pelastaja.

8. Com isso, mostráveis a vossos inimigos, que sois vós que livrais de todo o mal.

8. Ja tällä sinä osoitit meidän vihollisillemme, että sinä olet se, joka päästät kaikesta pahasta.

9. Quanto a eles as mordeduras dos gafanhotos e das moscas os matavam e não se encontrou remédio para salvar sua vida, porque mereciam ser castigados por tais instrumentos;

9. Sillä he saivat surmansa heinäsirkkojen ja kärpästen pistoista, eikä löytynyt mitään parannuskeinoa, joka olisi voinut pelastaa heidän henkensä, koska he ansaitsivat rangaistuksen, jonka senkaltaiset eläimet tuottivat;

10. mas a vossos filhos, mesmo os dentes de serpentes venenosas não os puderam vencer porque, sobrevindo a vossa misericórdia, curou-os.

10. mutta sinun lapsiasi eivät voittaneet edes myrkkyäsyöksevien lohikäärmeiden hampaat, sillä sinun laupeutesi tuli väliin ja paransi heidät.

11. Eram picados, para que se lembrassem de vossas palavras, e, em seguida, ficavam curados, para que não viessem a esquecê-las completamente e a subtraírem-se de vossos benefícios.

11. Sillä sitävarten heitä pistettiin ja heidät taas pian parannettiin, että sinun käskysanasi painuisivat heidän muistiinsa, niin etteivät he lankeaisi syvään unhottamiseen, vaan tarkoin pitäisivät mielessään sinun hyvät tekosi.

12. Não foi uma erva nem algum unguento que os curou, mas a vossa palavra que cura todas as coisas, Senhor.

12. Sillä ei heitä parantanut mikään yrtti eikä voide, vaan, oi Herra, sinun sanasi, joka kaikki parantaa.

13. Porque vós sois senhor da vida e da morte. Vós conduzis às portas do Hades e de lá tirais;*

13. Sillä sinulla on elämän ja kuoleman valta; sinä viet alas kuoleman porteille ja jälleen ylös sieltä.

14. enquanto o homem, se pode matar por sua maldade, não pode fazer voltar o espírito uma vez saído, nem chamar de volta a alma que o Hades já recebeu.

14. Ihminen tosin surmaa toisen pahuudessansa, mutta kun henki on lähtenyt, ei hän voi sitä palauttaa takaisin eikä vapauttaa sielua, jonka kuolema on ottanut valtaansa.

15. Escapar à vossa mão é impossível,

15. On mahdotonta päästä sinun kättäsi pakoon.

16. e os ímpios, que recusaram conhecer-vos, foram fustigados pela força de vosso braço, perseguidos por chuvas extraordinárias, saraivas e implacáveis tempestades, e consumidos pelo fogo dos raios.*

16. Sillä jumalattomat, jotka kielsivät sinut tunteneensa, saivat osaksensa sinun voimallisen käsivartesi kurituksen, kun tavattomat sateet, raekuurot ja rajuilmat, joita pakoon he eivät voineet päästä, heitä ahdistivat, ja kun tuli heidät kulutti.

17. O que havia de mais admirável ainda é que, na água que tudo extingue, o fogo tomava mais violência, porque o universo toma a defesa dos justos.*

17. Ihmeellisintä oli, että tuli vedessä, kaiken sammuttajassa, sai vielä suuremman voiman; sillä koko maailma taistelee vanhurskasten puolesta.

18. Ora, a chama temperava seu ardor para não queimar os animais enviados contra os ímpios, para que estes se apercebessem e reconhecessem que eram perseguidos pelo julgamento de Deus.*

18. Toisinaan tuli lauhtui, ettei se polttaisi eläimiä, jotka oli lähetetty jumalattomia vastaan, vaan että nämä ymmärtäisivät sen nähdessään, että heitä vainosi Jumalan tuomio.

19. Ora, excedendo sua força habitual, o fogo ardia mesmo no meio da água para destruir os frutos de uma terra iníqua...

19. Toisinaan taas liekki paloi keskellä vettäkin tavallista tulta voimakkaammin, että se tuhoaisi vääryyden täyttämän maan tuotteet.

20. Mas, pelo contrário, foi com o alimento dos anjos que alimentastes vosso povo, e foi do céu que, sem fadiga, vós lhe enviastes um pão já preparado, contendo em si todas as delícias e adaptando-se a todos os gostos.*

20. Sen sijaan sinä ravitsit kansasi enkelien ruualla ja ilman heidän omaa vaivannäköänsä lähetit heille taivaasta valmista leipää, joka voi antaa kaikenlaista nautintoa ja oli itsekunkin maun mukaista.

21. Esta substância que dáveis se parecia com a doçura que mostráveis a vossos filhos. Ela se adaptava ao desejo de quem a comia, e transformava-se naquilo que cada qual desejava.

21. Tämä sinun tekosi osoitti, kuinka armias sinä olet lapsillesi: sillä leipä muuttui sellaiseksi, kuin kukin tahtoi, noudattaen sitä nauttivan halua.

22. Embora fosse como neve e gelo, ela suportava o fogo sem se fundir, para mostrar que era para os inimigos que o fogo destruía as colheitas, quando ardia, apesar da saraiva, e brilhava debaixo de chuvas,*

22. Mutta lumi ja jää kestivät tulta eivätkä sulaneet. Näin heidän piti havaita, että tuli, joka paloi rakeiden keskellä ja leimusi rankkasateessa, hävitti vihollisten sadon,

23. enquanto que, quando se tratava de alimentar os justos, até perdia sua natural violência.*

23. mutta että se toisaalta oli unhottanut luontaisenkin voimansa, että vanhurskaat ravittaisiin.

24. A criatura que vos é submissa, a vós, seu Criador, aumenta sua força para castigar os maus, e os modera para o bem dos que puseram em vós sua fé.

24. Sillä luonto palvelee sinua, tekijäänsä: se lisää voimaansa väärämielisiä vastaan kurittaaksensa heitä, ja tyyntyy jälleen tehdäksensä hyvää niille, jotka sinuun turvaavat.

25. Do mesmo modo, transformada em tudo que se queria, servia à vossa generosidade que a todos alimenta, segundo a vontade dos que dela tinham necessidade,

25. Sentähden se silloinkin, muuttuen kaikeksi, palveli sinun kaikkearavitsevaa lahjaasi, sen mukaan kuin tarvitsevaiset halusivat,

26. para que os filhos que vós amais, Senhor, aprendessem que não são os frutos da terra que alimentam o homem, mas é vossa palavra que conserva em vida aqueles que creem em vós.

26. että sinun lapsesi, joita sinä rakastit, oi Herra, oppisivat, ettei ihmistä elätä hedelmien moninaisuus, vaan että sinun sanasi ylläpitää ne, jotka sinuun uskovat.

27. O que não era destruído pelo fogo, fundia-se ao simples calor de um raio de sol,*

27. Sillä se, mitä tuli ei kuluttanut, suli ilman muuta, kun sitä lämmitti auringon pian haihtuva säde,

28. para que se soubesse que é preciso antecipar-se ao sol para vos agradecer, e que é preciso adorar-vos antes de raiar o dia;

28. jotta tulisi tunnetuksi, että sinua on kiitettävä ennen auringon nousua ja aamun sarastaessa sinua rukoiltava.

29. porque a esperança do ingrato é como a geleira do inverno, que se derramará como água inútil.

29. Sillä kiittämättömän toivo sulaa niinkuin talvinen huurre, ja se kaadetaan pois niinkuin kelvoton vesi.