1 Herra, Kaikkivaltias, sinä Israelin Jumala, ahdistettu sielu ja murheellinen henki huutaa sinun puoleesi.
2 Kuule, Herra, ja ole armollinen, sillä me olemme syntiä tehneet sinua vastaan.
3 Sinä istut valtaistuimellasi iankaikkisesti, mutta meidän pitää iankaikkisesti hukkuman.
4 Herra, Kaikkivaltias, sinä Israelin Jumala, kuule Israelin rukous, niiden, jotka ovat kuolleet, ja heidän lapsiensa, jotka ovat syntiä tehneet sinua vastaan eivätkä ole kuulleet sinun, heidän Jumalansa, ääntä jonka tähden myös onnettomuus nyt on meidän päällämme.
5 Älä muista isiemme pahoja tekoja, vaan muista nyt tähän aikaan käsivarttasi ja nimeäsi.
6 Sillä sinä olet Herra, meidän Jumalamme, ja me tahdomme ylistää sinua, Herra:
7 sillä sentähden sinä olet pannut pelkosi meidän sydämeemme, että me avuksi huutaisimme sinun nimeäsi ja ylistäisimme sinua muukalaisuutemme maassa, kun olemme panneet pois sydämestämme kaiken isiemme vääryyden, jotka tekivät syntiä sinua vastaan.
8 Katso, vielä tänäkin päivänä me olemme muukalaisuutemme maassa, mihin sinä olet meidät hajottanut, pilkaksi ja kiroukseksi ja kantaaksemme syntivelkaa isiemme kaikkien pahojen tekojen tähden, heidän, jotka luopuivat Herrasta, meidän Jumalastamme.
9 Kuule, Israel, elämän käskyjä, ottakaa korviinne, oppiaksenne ymmärrystä.
10 Mistä se tulee, Israel, mistä se tulee, että sinä olet vihollismaassa, olet vanhettunut vieraassa maassa, tullut saastaiseksi niinkuin ruumiit,
11 luettu hautaan vaipuneitten joukkoon?
12 Sinä olet hyljännyt viisauden lähteen.
13 Jos sinä olisit vaeltanut Jumalan tiellä, niin olisit saanut asua rauhassa iankaikkisesti.
14 Opi nyt, missä on ymmärrys, missä on voima ja missä on taito, oppiaksesi samalla tietämään, missä on pitkä ikä ja elämä, missä on silmien valo ja rauha.
15 Kuka on löytänyt viisauden asuinpaikan, kuka on päässyt sisälle sen aarrekammioihin?
16 Missä ovat kansojen ruhtinaat ja ne, jotka vallitsivat maan eläimiä,
17 ne, jotka leikkivät taivaan lintujen kanssa, keräsivät hopeaa ja kultaa, johon ihmiset luottivat? Ei ollut määrää heidän omaisuudellaan.
18 Missä ovat ne, jotka kultaa takoivat niin suurella huolella, ettei voi käsittää heidän töitänsä?
19 He ovat hävinneet ja menneet tuonelaan, ja toiset ovat astuneet heidän sijaansa.
20 Nuoremmat saivat nähdä valon ja asettuivat asumaan maan päälle, mutta viisauden tietä hekään eivät oppineet tuntemaan
21 eivätkä käsittäneet sen polkuja; heidän lapsensakaan eivät sitä harrastaneet, vaan pysyttelivät kaukana sen tiestä.
22 Ei siitä kuultu Kanaanissa, eikä sitä nähty Teemanissa.
23 Ja Haagarin lapset, jotka etsivät ymmärtäväisyyttä maan päällä, Merranin ja Teemanin kauppiaat, tarusepät ja ymmärtäväisyyden etsijät - viisauden tietä eivät hekään oppineet tuntemaan eivätkä muistaneet sen polkuja.
24 Oi Israel, kuinka suuri onkaan Jumalan huone, ja kuinka avara asuinsija, jonka hän omistaa:
25 se on suuri, eikä sillä ole rajaa, korkea ja mittaamaton.
26 Siellä syntyivät jättiläiset, kuuluisat ikiajoista: väkevät vartaloltaan, sotataitoiset.
27 Mutta ei heitä Jumala valinnut eikä antanut heille viisauden tietä.
28 Ja niin he hukkuivat, koska ei heillä ollut ymmärrystä, hukkuivat järjettömyytensä tähden.
29 Kuka on noussut taivaaseen ja hakenut viisauden, kuka tuonut sen alas pilvistä?
30 Kuka on mennyt meren taakse ja löytänyt sen, kuka hankkii sen kalliilla kullalla?
31 Ei ole ketään, joka tuntee viisauden tien, ei ketään, joka ottaa vaarin sen polusta.
32 Mutta hän, joka tietää kaiken, hän tuntee sen; hän on löytänyt sen ymmärryksellänsä, hän, joka on tehnyt maan ikuisiksi ajoiksi, täyttänyt sen nelijalkaisilla eläimillä,
33 hän, joka lähettää salaman, ja se menee, joka kutsuu sen, ja se tottelee häntä vavisten.
34 Tähdet loistavat vartiopaikoillansa ja riemuitsevat.
35 Hän kutsuu ne, ja ne sanovat: "Tässä me olemme". Ne loistavat riemuiten hänelle, joka ne on tehnyt.
36 Tämä on meidän Jumalamme, kukaan toinen ei ole minkään arvoinen hänen rinnallaan.
37 Hän on löytänyt kaikki viisauden tiet ja antanut sen palvelijalleen Jaakobille ja rakastetulleen Israelille.
38 Tämän jälkeen se ilmestyi maan päälle ja vaelsi ihmisten keskuudessa.
Versículos relacionados com Propheta Baruk, 3:
Baruc 3 on luku Vanhasta testamentista, joka esittelee pahoillani rukouksen, jossa juutalaiset tunnustavat, että he ovat noudattaneet Jumalaa ja kärsivät nyt seurauksista. He pyytävät Jumalan armoa ja anteeksiantoa ja lohduttavat itseään uskollisuudessaan. Alla on viisi jaetta muista Raamatun kirjoista, jotka liittyvät Baruc 3: n aiheisiin:
Psalmi 79:8: "Et muista meitä vastaan esivanhempiemme vääryyksistä; tule nopeasti myötätuntoon, sillä olemme hyvin teurastettuja." Tämä jae tunnustaa, että Jumalan ihmiset kärsivät esi -isiensä syntien seurauksista ja pyytävät Jumalan myötätuntoa.
Jeremiah 3:22: "Paluu, kapinalliset lapset, minä parantan kapinasi." Tämä jae osoittaa Jumalan anteeksiannon ja paranemisen tarjouksen jopa niille, jotka kapinoivat häntä vastaan.
Jesaja 1:18: "Tule sitten, ja väitä minut, sanoo Herra; vaikka syntisi ovat kuin scarlet, niistä tulee valkoisia kuin lumi; vaikka ne olisivatkin punaisia kuin Carmesim, niistä tulee kuin villa." Tämä jae osoittaa Jumalan lupauksen antaa anteeksi ja puhdistaa ihmisten synnit.
Joel 2:13: "Ja repi sydämesi, eikä vaatteesi; ja käänny Herrallesi sinun Jumalasi; sillä hän on armollinen ja myötätuntoinen, myöhäinen ja suuri ystävällisyydessä ja parannus pahasta." Tämä jae osoittaa vilpittömän parannuksen merkityksen ja Jumalan armon lupauksen.
Nehemiah 9:33: "Olet kuitenkin vain kaikessa, mitä meille on tapahtunut, sillä sinä toimit uskollisesti, mutta me syntiä." Tämä jae tunnustaa Jumalan vanhurskauden, jonka avulla ihmiset voivat kärsiä syntinsä seurauksista, mutta korostaa myös Jumalan uskollisuutta heidän lupaustensa toteuttamiseksi.
Poglavlja: