1 Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
2 "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
3 jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
4 Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
5 jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
6 jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
7 Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
8 niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
9 päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
10 Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11 Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
12 minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
13 Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
14 Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
15 Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
16 Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
17 Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
18 Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
19 Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
20 Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
21 He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
22 Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
23 He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
24 Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
25 Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
Versículos relacionados com Job, 29:
Job 29 on luku, jossa työ muistaa hänen vauraudensa, kun häntä kunnioitti ja ihaili häntä ympärillään. Hän puhuu maineestaan, varallisuudestaan ja saamastaan kunniamerkistä. Alla olevat jakeet valittiin käsittelemään näihin muistoihin liittyviä aiheita ja yhteiskunnassa tapahtuvaa näkyvää asemaa:
Sananlaskut 22:1: "Valitsemisen arvoisempi on hyvä nimi kuin monet rikkaudet; ja hyvä maine on enemmän kuin hopea ja kulta." Työllä oli arvostettu nimi ja hyvä kuuluisuus, jotka olivat enemmän kuin minkään aineellisen vaurauden arvoinen.
Psalmi 112:1-3: "Siunattu on mies, joka pelkää Herralle ja on tyytyväinen hänen käskyihinsä. Hänen jälkeläiset ovat voimakkaita maan päällä. Suorien sukupolvi siunataan. Hänen talossaan on vaurautta ja rikkautta, Ja hänen oma oikeudenmukaisuudensa pysyy ikuisesti. " Job oli vanhurskas ja pelottava mies Jumalalle, joka toi hänelle vaurautta ja vaurautta hänen elämässään.
Ecclesiastes 7:1: "Parempi maine on parempi kuin paras hajuste ja kuolemanpäivä kuin syntymäpäivä." Jobin hyvä maine oli arvokkaampi kuin mikään hajuste tai aineellinen hyvä.
Job 12:4: "Nauran ystävilleni; minä, joka vetoaa Jumalaan, ja hän vastaa minuun; olen pilkkaavan, vanhurskas, vanhurskas mies." Työstä, vaikka hän oli oikeudenmukainen ja vanhurskas, on tullut ystäviensä naurun lähde menettäessään kaiken.
Psalmi 25:14: "Herran salaisuus on niille, jotka pelkäävät häntä, ja hän saa heidät tuntemaan hänen konsertinsa." Työllä oli syvä suhde Jumalaan ja tiesi, että hän tunnusti hänen vanhurskautta ja vanhurskauttaan, vaikka hänen ystävänsä eivät ymmärtäneet.
Chapitres: