Bible Catholique
 

1. Kuningasten kirja, 1

17. Hän vastasi hänelle: "Herrani, sinä olet itse vannonut palvelijattarellesi Herran, Jumalasi, kautta: 'Sinun poikasi Salomo on tuleva kuninkaaksi minun jälkeeni; hän on istuva minun valtaistuimellani.'

Versets liés à 1. Kuningasten kirja, 1:

1 Kings 1 käsittelee Davidin peräkkäisyyttä Israelin valtaistuimelle. Kun David on jo vanha ja heikentynyt, hänen vanhin poikansa Adonias yrittää antaa valtaistuimen itselleen. Profeetta Nathan ja Bathsheba, Salomonin äiti, häiritsevät kuitenkin, että Davidin valitsema seuraaja on Solomon, nuorin poika. Alla on viisi jaetta, jotka liittyvät 1 Kings 1: n aiheisiin aiheisiin:

Sananlaskut 20:29: "Nuorten kunnia on heidän voimansa; ja vanhojen kauneus ovat vauvoja." Tämä jae korostaa fyysistä heikkoutta, jonka edistynyt ikä voi tuoda, kuten Daavidissa 1 Kings 1: ssä.

1 Chronicles 22:9: "Katso, poika syntyy teille, joka on lepoa. Anna Israel päivinä. " Tämä jae on Daavid -profetia Salomonista, joka toteutetaan 1 Kings 1: ssä, kun Salomon valitaan valtaistuimen seuraajaksi.

Sananlaskut 31:1: "Kuningas Lemuelin sanat; ohje, jonka hänen äitinsä antoi hänelle." Tämä jae osoittaa äitien merkityksen lasten koulutuksessa ja muodostumisessa, kuten Bathsheban tapauksessa 1 Kings 1.

2 Samuel 12:24: "Ja hän lohdutti Bathshebaa, hänen vaimonsa, hänen poikansa ja otti hänet vaimon puolesta ja hänellä oli hänen kanssaan poikansa; ja kutsui hänen nimensä Solomon; ja Herra rakasti häntä." Tämä jae raportoi Daavidin ja Bathsheban pojan Salomonin syntymästä, joka valitaan myöhemmin valtaistuimen seuraajaksi 1 Kings 1: ssä.

2 Samuel 23:1-2: "Nämä ovat Daavidin viimeiset sanat, sanoo Jessen poika Daavid, sanoo, että korkeudessa nostettu mies, Jaakobin Jumalan voideltu ja Israelin psalmit pehmeät. Herra puhui minulle, ja hänen sanansa on suussa. " Nämä jakeet osoittavat Daavidin jumalallisen auktoriteetin Israelin kuninkaana ja siksi hänen seuraajansa valinnan merkityksen 1 Kings 1: ssä.





“Amar significa dar aos outros – especialmente a quem precisa e a quem sofre – o que de melhor temos em nós mesmos e de nós mesmos; e de dá-lo sorridentes e felizes, renunciando ao nosso egoísmo, à nossa alegria, ao nosso prazer e ao nosso orgulho”. São Padre Pio de Pietrelcina