Baruc, 4

1. Ela é o livro dos mandamentos divinos e a Lei que subsiste para todo o sempre. Todos aqueles que a seguem adquirirão a vida, e os que a abandonam morrerão.

1. Viisaus on Jumalan käskyjen kirja, laki, joka pysyy iankaikkisesti. Kaikki, jotka pitävät siitä kiinni, saavat elää, mutta ne, jotka sen hylkäävät, kuolevat.

2. Volta para ela, Jacó, abraça-a. Caminha ao seu encontro, ao esplendor da sua luz.

2. Käänny Jaakob, ja tartu siihen, vaella kirkkaudessa, joka sen valosta lähtee.

3. Não entregues a outros esta glória, nem relegues esta salvação à nação estrangeira.*

3. Älä anna kunniaasi toiselle äläkä etuuksiasi vieraalle kansalle.

4. Ditosos somos nós, Israel, porque a nós foi revelado o que agrada a Deus!

4. Autuaita olemme me, oi Israel, sillä me tunnemme, mikä on Jumalalle otollista.

5. Coragem, povo meu, que trazeis o nome de Israel!

5. Ole turvallisella mielellä, kansani, sinä, jossa Israelin nimi säilyy.

6. Fostes, em verdade, vendidos aos pagãos, não, porém, para serdes aniquilados. Por haverdes desencadeado a cólera divina é que fostes entregues aos inimigos.

6. Teidät on myyty pakanoille, ei kuitenkaan tuhoutuaksenne; koska te vihoititte Jumalan, on teidät annettu alttiiksi vihollisille.

7. Havíeis exasperado vosso Criador, ofertando sacrifícios aos demônios e não a Deus.

7. Sillä te herätitte hänen kiivautensa, hänen, joka teidät teki, kun uhrasitte riivaajille ettekä Jumalalle.

8. Esquecestes o vosso Criador, o Deus eterno, e contristastes Jerusalém, vossa nutriz.

8. Te unhotitte hänet, joka teidät synnytti, iankaikkisen Jumalan, ja teitte murheelliseksi myös kasvattajanne, Jerusalemin.

9. Esta viu precipitar-se sobre vós a ira divina, e clamou: “Escutai, vizinhas de Sião! Fez-me Deus suportar cruel tormento.

9. Sillä tämä näki Jumalan vihan tulevan teidän päällenne ja lausui: "Kuulkaa, te Siionin ympärillä asuvaiset, sillä Jumala on tuottanut minulle murheen.

10. Assisti à deportação de meus filhos e filhas, que o Eterno lhes infligiu.

10. Poikani ja tyttäreni minä olen nähnyt vietävän vankeuteen, jonka iankaikkinen antoi heitä kohdata.

11. Eu os educara com alegria e fui obrigada a deixá-los partir com lágrimas de luto.

11. Sillä minä kasvatin heitä ilolla, mutta itkulla ja murheella minä lähetin heidät pois.

12. Que ninguém se regozije com minha viuvez e meu desamparo! Por causa dos pecados de meus filhos vivo desolada, já que se afastaram da Lei de Deus,

12. Älköön kukaan iloitko minusta, joka olen leski ja niin monen hylkäämä. Minä olen jäänyt yksin lasteni syntien tähden, koska he poikkesivat pois Jumalan laista,

13. negligenciando seus mandamentos, afastando-se dos caminhos de seus preceitos e não seguindo a vereda da disciplina segundo sua justiça.

13. eivät välittäneet hänen säädöksistään, eivät vaeltaneet Jumalan käskyjen teillä eivätka astuneet hänen vanhurskaan kasvatuksensa polkuja.

14. Vinde, vizinhas de Sião! Pensai na deportação de meus filhos e filhas, que o Eterno lhes infligiu.

14. Tulkaa, te Siionin ympärillä asuvaiset, ja ajatelkaa, kuinka minun poikani ja tyttäreni on viety vankeuteen, jonka iankaikkinen antoi heitä kohdata.

15. Lançou contra eles um povo longínquo, povo insolente, de linguagem bárbara, sem respeito pelo ancião, sem piedade para com o pequenino.

15. Sillä hän lähetti heidän kimppuunsa kaukaisen kansan, röyhkeän ja outokielisen kansan, joka ei hävennyt vanhusta eikä säälinyt lasta,

16. Roubou à viúva os bem-amados, deixando-me sozinha, sem as minhas filhas”.

16. vaan vei leskeltä hänen rakkaat poikansa ja riisti yksinjääneeltä hänen tyttärensä.

17. E que posso eu fazer por vós?*

17. Mutta minä - kuinka voisin minä teitä auttaa?

18. Somente aquele que vos infligiu estes males pode salvar-vos das mãos de vossos inimigos.

18. Hän, joka on antanut onnettomuuden tulla, hän on vapahtava teidät vihollistenne kädestä.

19. Ide, filhos meus! Ide! Quanto a mim, permanecerei na solidão.

19. Lähtekää pois, lapseni, lähtekää pois, sillä minun täytyy olla hyljätty ja yksinäinen.

20. Tirei minhas vestes dos dias de paz para revestir-me do saco dos suplicantes. Até meu último dia invocarei o Eterno.

20. Olen jo riisunut pois onnen puvun ja verhoutunut rukoilijan säkkiin; minä tahdon huutaa Iankaikkisen puoleen elämäni päivät.

21. Coragem, meus filhos! E vós também orai a Deus, a fim de que vos salve da mão poderosa de vossos inimigos!

21. Olkaa turvallisella mielellä, lapset, huutakaa avuksenne Jumalaa, niin hän on pelastava teidät mahtavan vallasta, vihollisten kädestä.

22. Do Eterno espero a vossa libertação, espero que do Santo me venha a alegria, pela misericórdia que breve vos será concedida pelo Eterno, vosso Salvador.

22. Sillä Iankaikkiseen minä olen pannut toivoni teidän pelastumisestanne, ja niin on minun osakseni tullut ilo Pyhältä, sen laupeuden tähden, joka on pian tuleva teidän osaksenne Iankaikkiselta, teidän vapahtajaltanne.

23. Entre lágrimas e coberta de luto deixei-vos partir... Deus, porém, vos devolverá a mim para uma eterna alegria,

23. Minä kyllä lähetin teidät pois murheella ja itkulla, mutta Jumala on antava teidät takaisin minulle, iankaikkiseksi iloksi ja riemuksi.

24. porque as vizinhas de Sião, que viram a vossa deportação, verão em breve Deus conceder-vos a libertação, seguida de imensa glória e de fulgor emanando do Eterno.

24. Sillä niinkuin nyt Siionin ympärillä asuvaiset ovat nähneet, kuinka teidät vietiin pois vankeuteen, niin he pian saavat nähdä pelastuksen, jonka teidän Jumalanne lähettää, joka tulee teidän osaksenne suurella kunnialla ja kirkkaudella Iankaikkiselta.

25. Suportai, filhos meus, com paciência o golpe da cólera divina. Fostes perseguidos por vossos inimigos; em breve, porém, assistireis à sua ruína, e sobre suas cervizes poreis os pés.

25. Lapseni, kestäkää kärsivällisesti viha, jonka Jumala on pannut teidän päällenne. Vihollinen on ankarasti sinua ahdistanut, mutta sinä saat pian nähdä hänen tuhonsa, ja sinä saat astua jalkasi hänen kaulalleen.

26. Meus delicados filhos tiveram de andar por ásperos caminhos, acossados, qual rebanho roubado pelo inimigo.

26. Minun hemmoiteltujen lapsieni oli kuljettava koleita teitä, heidät vietiin pois niinkuin vihollisten ryöstämä karjalauma.

27. Coragem, porém, meus filhos. Orai a Deus, pois aquele que vos feriu, se lembrará de vós!

27. Olkaa rohkealla mielellä, lapseni, ja rukoilkaa apua Jumalalta, sillä hän, joka antoi tämän tapahtua, on muistava teitä.

28. Quisestes apartar-vos de Deus; ponde agora dez vezes mais zelo em procurá-lo.

28. Sillä niinkuin ennen teidän mielenne pyrki harhautumaan pois Jumalasta, niin nyt käännyttyänne etsikää häntä kymmenkertaisella innolla.

29. Porquanto, aquele que sobre vós precipitou a catástrofe vos concederá, com a libertação, eterno regozijo.

29. Sillä hän, joka toi onnettomuuden teidän päällenne, hän tuo teille iankaikkisen ilon, tuo teille pelastuksen."

30. Coragem, Jerusalém! Aquele que te deu o nome te consolará.*

30. Ole rohkealla mielellä, Jerusalem: hän, joka on antanut sinulle nimen, hän on sinut lohduttava.

31. Miseráveis os que te maltrataram, e que se regozijaram com tua ruína!

31. Onnettomia ne, jotka sinua rääkkäsivät ja iloitsivat sinun lankeemuksestasi!

32. Miseráveis as cidades em que teus filhos conheceram a servidão, miserável aquela que conservou teus cativos!

32. Onnettomia ne kaupungit, joita sinun lastesi täytyi palvella! Onneton se kaupunki, joka otti sinun poikasi!

33. Em verdade, assim como se regozijou com tua queda, e triunfou, quando de tua ruína, assim também vai gemer com a própria desolação.

33. Sillä niinkuin se iloitsi sinun lankeemuksestasi ja riemuitsi sinun häviöstäsi, niin se on sureva omaa autiuttansa.

34. Aniquilarei a altivez de sua numerosa população, e sua arrogância se transformará em luto,

34. Ja minä otan siltä pois väenpaljouden iloisen pauhinan, ja sen korskeus muuttuu murheeksi.

35. porque um fogo constante, vindo do Eterno, a atingirá e gênios maus vão persegui-la por muito tempo.

35. Sillä sen päälle tulee tuli Iankaikkiselta, pitkäksi aikaa, ja se on oleva riivaajien asuinsija kauan aikaa.

36. Jerusalém, volta o teu olhar para o Oriente, vê a alegria que te vem de Deus.

36. Nosta silmäsi päivän koittoa kohti, Jerusalem, ja katso iloa, joka sinulle tulee Jumalalta.

37. Olha! Eis que voltam os filhos que viras partir. Chegam do Oriente e do Ocidente, à voz do Altíssimo, repletos da alegria que lhes dá a glória de Deus.

37. Katso, lapsesi tulevat, jotka sinun täytyi lähettää pois, he tulevat, kokoontuen päivän koiton ja päivän laskun ääriltä, Pyhän käskystä, iloiten Jumalan kunniasta.