Raamattu vuodessa.

Päivänä 289 tutkimme makkabealaisten voittoja ja strategioita. Sirakin kirjan luvut 22–23 korostavat eettistä käytöstä ja vastuullisuutta. Sananlaskujen kirjan luvut 22–26–29 korostavat ahkeruutta, pätevyyttä ja erinomaisuutta työssä ja kannustavat meitä soveltamaan jumalallista viisautta päivittäisissä toimissamme.

1. Silloin Juudas sai kuulla mainittavan roomalaisista, että he olivat väkeviä sodassa ja suopeita kaikille, jotka liittyivät heihin, ja että he asettuivat ystävyyssuhteeseen kaikkiin, jotka liittyivät heihin ja tulivat heidän tykönsä,

2. ja että he olivat väkeviä sodassa. Hänelle kerrottiin heidän sodistaan ja urotöistään, joita he olivat tehneet galatalaisten keskuudessa, kuinka he olivat voittaneet heidät ja tehneet heidät veronalaisiksi,

3. ja kaikesta, mitä he olivat tehneet Hispaniassa vallatessaan sikäläiset kulta- ja hopeakaivokset,

4. ja kuinka he olivat neuvokkuudellaan ja sitkeydellään vallaneet koko maan, vaikka se maa oli ylen kaukana heidän omasta maastaan, ja kuinka he olivat voittaneet kuninkaat, jotka maan ääristä olivat tulleet heitä vastaan, kukistaneet heidät ja tuottaneet heille suuret tappiot, ja kuinka muiden oli maksettava heille vuotuista veroa;

5. kuinka he olivat sodassa perinpohjin kukistaneet ja voittaneet Filippuksen ja Perseuksen, kittiläisten kuninkaan, sekä muut, jotka olivat nousseet heitä vastaan kapinaan,

6. ja kuinka he olivat perinpohjin kukistaneet myös Antiokus Suuren, Aasian kuninkaan, joka oli lähtenyt sotimaan heitä vastaan sadalla kahdellakymmenellä norsulla, ratsumiehillä ja vaunuilla ja ylen paljolla jalkaväellä.

7. Hänet itsensä he olivat ottaneet kiinni elävänä ja panneet hänen ja hänen jälkeläistensä hallitsijain maksettavaksi suuren veron ja vaatineet annettavaksi panttivankeja ja luovutettavaksi maita,

8. nimittäin Indian maan, Meedian ja Lyydian sekä muita heidän kauneimpia maitansa; ja otettuaan nämä häneltä he olivat antaneet ne kuningas Eumeneelle.

9. Kreikan kansa - niin kerrottiin - oli päättänyt tulla ja tuhota heidät,

10. mutta kun se oli tullut heidän tietoonsa, niin he lähettivät heitä vastaan sotapäällikön ja taistelivat heitä vastaan, jolloin monta heistä kaatui lävistetyinä; heidän vaimonsa ja lapsensa he ottivat vangeiksi, ryöstivät heidän tavaransa ja valtasivat heidän maansa ja hävittivät heidän linnoituksensa. He ryöstivät heidän tavaransa ja tekivät heidät alamaisikseen, niinkuin he ovat tänäkin päivänä.

11. Ja kaikki muut valtakunnat ja saaret, jotka olivat asettuneet heitä vastustamaan, he olivat perinpohjin tuhonneet ja tehneet valtansa alaisiksi.

12. Ystäviensä kanssa taas ja niiden kanssa, jotka heihin luottivat, he ylläpitivät ystävyyttä, mutta voittivat sekä lähellä että kaukana olevat valtakunnat, niin että kaikki, jotka kuulivat heidän nimensä, pelkäsivät heitä.

13. Sillä kaikki, joita he tahtoivat auttaa ja pysyttää vallassa, ne pysyivät vallassa, mutta kenen he tahtoivat, sen he panivat viralta, ja niin he kohosivat ylen suureen valtaan.

14. Ja kaikesta tästä huolimatta ei kukaan heistä ollut pannut päähänsä kruunua eikä pukeutunut purppuraan, sillä ylvästelläkseen,

15. vaan he olivat asettaneet itselleen neuvoskunnan, jossa päivittäin kolmesataa kaksikymmentä miestä piti neuvoa, alinomaa neuvotellen, miten parhaiten edistää kansan menestystä.

16. Ja he uskoivat yhdelle ainoalle miehelle ylimmän vallan vuodeksi kerrallaan ja hallitusvallan koko heidän maassaan, ja kaikki tottelivat tätä yhtä, eikä heidän keskuudessaan ollut kateutta eikä kiistaa.

17. Juudas valitsi nyt Eupolemuksen, Johanneksen pojan, Akkoksen pojanpojan, ja Jaasonin, Eleasarin pojan, ja lähetti heidät Roomaan, tekemään heidän kanssaan ystävyys- ja sotaliittoa,

18. että roomalaiset ottaisivat pois ikeen juutalaisilta, kun he näkivät, kuinka kreikkalaisten valtakunta piti Israelia orjuudessa.

19. He lähtivät siis Roomaan - matka sinne oli ylen pitkä - tulivat neuvoskunnan kokoukseen ja alkoivat puhua näin:

20. "Juudas, jolla myös on nimenä Makkabilainen, ja hänen veljensä ja Juudan kansa ovat lähettäneet meidät teidän tykönne tekemään kanssanne sodan ja rauhan liiton, ja että meidät merkittäisiin teidän liittolaistenne ja ystävienne joukkoon".

21. Tämä puhe oli heille mieleen.

22. Ja tämä on sen kirjoituksen jäljennös, jonka he piirrättivät vaskitauluihin ja lähettivät Jerusalemiin, siellä säilytettäväksi rauhan ja sodan liiton vakuutena:

23. "Käyköön roomalaisten ja Juudan kansan aina hyvin maalla ja merellä, ja olkoon miekka ja vihollinen heistä kaukana!

24. Mutta jos sota ensin uhkaa Roomaa tai jotakin sen liittolaista koko sen valta-alueella,

25. niin Juudan kansa tulkoon vilpittömällä sydämellä, niinkuin asiain tila kulloinkin heiltä vaatii, auttamaan taistelussa.

26. Mutta taisteleville ei roomalaisten tarvitse antaa eikä hankkia elintarpeita, aseita, rahaa eikä laivoja, elleivät he itse näe hyväksi niin tehdä. Ja Juudan kansa täyttäköön velvollisuutensa saamatta mitään korvausta.

27. Ja samoin roomalaiset, jos Juudan kansa ensin joutuu sotaan, tulevat mielellään avuksi, niinkuin asiain tila kulloinkin heiltä vaatii;

28. eikä näille liittolaisille tarvitse antaa elintarpeita, aseita eikä rahaa, elleivät roomalaiset itse sitä hyväksi näe. Ja he täyttäkööt nämä velvollisuutensa ilman vilppiä.

29. Näiden säädösten mukaan ovat siis roomalaiset tehneet sopimuksen Juudan kansan kanssa.

30. Mutta jos tämän jälkeen toinen tai toinen sopimuspuoli tahtoo jotakin niihin lisätä tai niistä ottaa pois, niin saakoot sen tehdä oman mielensä mukaan; ja mitä he näin lisäävät tai ottavat pois, se olkoon voimassa.

31. Ja mitä siihen pahaan tulee, mitä kuningas Demetrius tekee teille, niin olemme kirjoittaneet hänelle näin: 'Miksi olet pannut niin raskaan ikeen ystäviemme ja liittolaistemme juutalaisten kannettavaksi? Jos he vielä esittävät syytöksiä sinua vastaan, niin me hankimme heille oikeutta ja käymme sotaa sinua vastaan maalla ja merellä.'"

Luku 22

1. Laiska on tahratun kiven kaltainen, jo jokainen viheltää hänelle hänen kunniattomuutensa tähden.

2. Laiska on lantakokkareen kaltainen: jokainen, joka sen nostaa, pudistaa kättänsä.

3. On häpeä isälle että on siittänyt kurittoman, ja sellainen tytär syntyy vahingoksi.

4. Ymmärtäväinen tytär saa itselleen miehen; mutta joka tuottaa häpeätä, se on siittäjälleen suruksi.

5. Julkea nainen häpäisee isänsä ja miehensä ja molemmat häntä halveksivat.

6. Kuin soitanto surun aikana on ajaton puhe, mutta vitsat ja kuritus ovat joka aika viisautta.

7. Joka tyhmää opettaa, se saviastiaa paikkaa, se herättelee nukkujaa syvästä unesta.

8. Joka puhuu tyhmälle puhuu torkkujalle; ja lopuksi tämä sanoo: "Mitä se oli?"

11. Itke kuollutta, sillä valo on häneltä mennyttä; ja itke tyhmää sillä ymmärrys on häneltä mennyttä. Kuollutta itke vähemmän, sillä hän on päässyt rauhaan; mutta tyhmän elämä on pahempi kuin kuolema.

12. Suru kuolleesta kestää seitsemän päivää, mutta tyhmästä ja jumalattomasta kaikki hänen elinpäivänsä.

13. Älä puhu paljon älyttömän kanssa äläkä seurustele ymmärtämättömän kanssa. Varo itsesi hänestä, ette saisi vaivaa etkä tahrautuisi, kun hän pudistaa itseänsä. Vältä häntä, niin saat rauhan etkä joudu kärsimään hänen mielettömyydestään.

14. Mikä on raskaampaa kuin lyijy? Ja mikä muu sopisi sille nimeksi kuin "tyhmä"?

15. Hiekkaa ja suolaa ja rautaharkkoa on keveämpi kantaa kuin ymmärtämätöntä ihmistä.

16. Hirsisalvos, jolla rakennus on sidotaan, ei hajoa maanjäristyksessä. Samoin sydän, joka on luja harkitussa päätöksessään, on pelkäämätön vaaran hetkenä.

17. Sydän, joka pysyy vahvana ymmärtäväisessä harkinnassa. on kuin hiekkalaasti-koriste tasoitetussa seinässä.

18. Sora, joka on kukkulan laella, ei kestä paikoillaan myrskyssä. Samoinsydän, joka tyhmän harkinnan tähden on arka, ei kestä mitään peljästystä.

19. Joka pistää silmään, saa vuotamaan kyyneleet; ja joka pistää sydämeen, saa tuntumaan tuskan.

20. Joka viskaa kivellä lintuja, peljättää ne pois: ja joka soimaa ystävää, lopettaa ystävyyden.

21. Jos olet paljastanut miekan ystävääsi vastaan, älä ole toivoton sillä vielä on paluutie.

22. Jos olet avannut suusi ystävääsi vastaan, älä pelkää, sillä sovinto voi syntyä. Mutta soimausta ja ylpeilyä ja salaisuuden ilmaisemista ja kavalaa juonta - niitä pakenee jokainen ystävä.

23. Hanki lähimmäisesi luottamus, kun hän on köyhä, että saisit, jos hänen hyvin käy, siitä yhdessä nauttia. Pysy uskollisena hänelle ahdingon aikana, että, jos hän saa perinnön, perisit yhdessä sinäkin.

24. Savua ja haikua tulee uunista, ennenkuin tuli syttyy; samoin käyvät herjaukset veritekojen edellä.

25. En minä häpeä suojella ystävääni enkä piileskele hänen kasvojansa.

26. Ja jos minulle tapahtuu pahaa hänen tähtensä, niin jokainen, joka sen kuulee, varoo häntä. Jospa minulla olisi vartijat suuni edessä ja huulillani taidokkaasti tehty sinetti, etten suuni tähden joutuisi lankeemukseen ja ettei oma kieleni minua kadottaisi.

Luku 23

1. Herra, minun Isäni ja elämäni valtias! Älä jätä minua alttiiksi niiden pyyteille, älä salli minun niiden kautta langeta.

2. Kuka asettaisi vitsat minun ajatusteni varalle ja kurituksen viisauteen minun sydämeni varalle, etteivät ne säälisi minun hairahduksiani eikä hän jättäisi rankaisematta minun ajatusteni syntejä,

3. etteivät hairahdukseni lisääntyisi ja ettei syntejä tulisi minulle paljon, niin että minä lankeaisin vastustajaini nähden, ja vihamieheni saisivat iloita minusta!

4. Herra, minun Isäni ja elämäni Jumala! Älä salli minulle irstasta silmänluontia

5. ja käännä himo minusta pois.

6. Vatsan halu ja hekuma älkööt saako minua valtaansa, äläkä anna minun joutua häpeämättömään mieleen.

7. Kuulkaa, lapset, suun kurissapidosta. Joka siitä ottaa vaarin, se ei joudu kiinni.

8. Omiin huuliinsa takertuu syntinen ja pilkkaaja ja ylpeä: niihin he kompastuvat.

9. Älä totuta suutasi vannomiseen äläkä ota tavaksesi lausua Pyhän nimeä.

10. Sillä niinkuin orjalta, jota lakkaamatta hosutaan, ei milloinkaan puutu haavoja, niin ei se, joka alati vannoo ja lausuu Herran nimeä, milloinkaan pysy puhtaan synnistä.

11. Mies, joka paljon vannoo, tekee paljon laittomuutta, eikä väisty hänen huoneestansa vitsaus. Jos hän erhettyy, pysyy hänen syntinsä hänen päällään; ja jos hän ei siitä välitä; tekee hän kaksinkertaisen synnin. Ja jos hän vannoo väärin, ei häntä syyttömäksi lueta; sillä hänen huoneensa on oleva onnettomuuksia täynnä.

12. On eräs puhetapa, joka tuottaa kuoleman. Älköön sitä löydettäkö Jaakobin perintöosasta. Kaikki tällainen olkoon hurskaista kaukana, älköötkä he kietoko itseänsä synteihin.

13. Älä totuta suutasi törkeään raakuuteen, sillä siitä tulee synnillinen puhe.

14. Muista isääsi ja äitiäsi, kun istut korkea-arvoisten parissa, ettet unhottaisi heitä näiden edessä ja käyttäytymiselläsi näyttäisi, että olet tyhmä; muutoin sinä joudut toivomaan, ettet olisi syntynyt, ja kiroamaan syntymäpäiväsi.

15. Ihminen, joka totuttaa itsensä pilkallisiin sanoihin, jää kasvatusta vaille kaikiksi elinpäivikseen.

16. Kaksi ihmislajia tekee paljon syntiä, ja kolmas tuottaa päällensä vihan. Himosta hehkuva sielu on kuin palava tuli: se ei sammu, ennenkuin on niellyt itsensä. Ihminen, joka tekee huorin omassa ruumiissaan ei herkeä, ennenkuin tuli on palanut loppuun.

17. Haureelliselle ihmiselle on kaikki leipä makeata; ei hän lakkaa, ennekuin kuolee.

18. Ihminen, joka jättää oman aviovuoteensa, sanoo mielessään: "Kuka minut näkee? Pimeys on minun ympärilläni, ja seinät suojaavat minut, eikö kukaan minua näe; mitä minä pelkäisin? Korkein ei minun syntejäni muista."

19. Ihmissilmiä hän pelkää eikä tiedä, että Herran silmät ovat kymmentuhansin verroin kirkkaammat aurinkoa, katselevat ihmisten kaikkia teitä ja näkevät salaisetkin loukot.

20. Kaiken hän tuntee jo ennen kuin se on luotu; samoin sen jälkeen, kun se on loppuun saatettu.

21. Sellainen mies saa rangaistuksensa kaupungin kaduilla, ja hänet otetaan kiinni, missä hän ei aavistakaan.

22. Samoin käy naidun naisen, joka on hyljännyt miehensä ja hankkinut perillisen vieraasta miehestä.

23. Sillä hän on ensiksikin ollut tottelematon Korkeimman laille ja toiseksi rikkonut miestänsä vastaan ja kolmanneksi huoruudella rikkonut avion sekä hankkinut lapsia vieraasta miehestä.

24. Hänet viedään seurakunnan eteen, ja rangaistus on tuleva hänen lapsillensa:

25. eivät hänen lapsensa juurru, eivätkä hänen oksansa hedelmää anna.

26. Muistonsa hän jättää jälkeensä kiroussanaksi, eikä hänen häpeätänsä pyyhitä pois.

27. Ja jälkeenjääneet tulevat tietämään, että ei ole mitään parempaa kuin Herran pelko eikä mitään makeampaa kuin vaarinottaminen Herran käskyistä.

26. Älä ole niitä, jotka kättä lyövät, jotka menevät takuuseen veloista.

27. Jollei sinulla ole, millä maksaa, mitäs muuta, kuin viedään vuode altasi!

28. Älä siirrä ikivanhaa rajaa, jonka esi-isäsi ovat asettaneet.

29. Jos näet miehen, kerkeän toimissaan, hänen paikkansa on kuningasten, ei alhaisten, palveluksessa.